Ekan koulupäivän aatto

musta sauna

Rapujuhlat, venetsialaiset, virkistävän pimeä ilta, kylmä vesi, eka koulupäivä, uusi reppu, bussikortin lataaminen. Sieltä se taas tulee. Arki.

Jännittää aika paljon. Lähinnä sen takia, että mennyt vuosi on ollut aivan kamala. Vanha ystäväni sanoi: ”Sometimes when things go south you’re just amazed by how much south there is to be found.” Naurahdin sen luettuani. 

Selasin eilen noin vuoden verran taaksepäin kuvia puhelimestani ja muistelin kaikkea. Loppujen lopuksi on tapahtunut valtavasti hyvää. Kaiken sumun keskellä se ei saisi unohtua.

Sateenkaari Porissa

Yliopistoarki alkaa pian. 28-vuotiaana kokee edelleen samanlaista 7-vuotiaan innostusta ensimmäisestä koulupäivästä. Niitä harvoja päiviä, joiden suhteen saattaa jopa etukäteen miettiä, mitä pukee päällensä. Samanlainen tunne tulee helposti myös kesäloman jälkeen töihin palatessa tai uuden työn alkaessa. Kiva kutkutus ja uuden ajan tuoksu.

Nyt nojataan eteenpäin. Tai ehkä hieman nautin ihan vain tästäkin hetkestä. Olen opetellut hengittämään syvään. Opetellut, mutten ehkä vielä oppinut.

Selina Kustula

Sunnuntaimörkö

Aamun ensimmäinen keskustelu.

Aleksi: (nauraa)
Selina: Mille sä naurat?
Aleksi: No sulle, kun sä näytät niiku joku alkuasukas söis ensimmäistä kertaa viikkoon. Kömpinyt jostain esiin ja kyyryssä siinä kököttää.

Otan tämän kohteliaisuutena. On ilo tuottaa hymy huulille heti aamusta.

Tämä viikonloppu on täyttynyt kevyestä sosiaalisuudesta. Perjantai-iltana pelailtiin pleikkaria meillä pienellä porukalla pienen ja helpon herkuttelun parissa, lauantaina päivällä pari ystävää piipahti spontaanilla päiväkahvilla ja illalla juhlittiin kihlajaisia Hämeenlinnassa ja ajeltiin illaksi kotiin. Suhteellisen aikataulutonta ja kevyttä.

Niin paljon kuin ystävieni häitä rakastan, on ollut aika mukava olla sosiaalinen vain muutaman tunnin annoksina. Hääjuhlat yleensä vievät vähintään sen 12 tuntia ja tällaiselle nykyään hieman erakolle persoonalle se on aika paljon. Mukava välillä herätä lauantaina ilman herätyskelloa.

Tänään ajattelin vain makoilla koira sylissäni Netflixin ja kirjan parissa. Nuhainen takkutukka kiittää ja kuittaa.

Selina Kustula

Netflix: To all the boys I’ve loved before
Kirja: Typerysten salaliitto
Aamupala: maitorahkaa ja vadelmia

kuva1: Sami Kettunen,
kuva2: Aleksi Seppä

Mitä jos liikkuminen olisikin hauskaa?

Pienenä rakastin joukkuelajeja. Suosikkini oli futis, jota pelasimme naapurien kanssa joka päivä. Sateen tullen juoksimme suojaan meidän autokatokseen ja joimme limsaa odotellessa. Ensimmäinen puhelimenikin katosi ensimmäisen kerran kentän laidalle.

Vajaa parikymmentä vuotta on kulunut ja liikkumisesta on tullut tylsä, ankea pakkopulla, joka muodostuu yleensä kuntosalista ja ryhmäliikunnasta sekä lenkkeilystä. Miksi ihmeessä?

suppailu-sup-lauta-hauska-liikkuminen-auringonlasku

Ensimmäinen kerta sup-laudalla

Viikko sitten kokeilin suppailua ensimmäistä kertaa ikinä ja onnekseni Suvi-Marja lupautui kaveriksi koitokseen. Kyllä vaan sai nauraa. Jo pelkkä laudan täyttäminen oli työn ja tuskan takana, koska emme saaneet pumppua kunnolla kiinni. Ja sitten veden päällä laudalla pysyminen oli aivan oma lukunsa! Koko kroppa ja jokainen aivosolu oli pelissä, kun koitin epätoivoisesti olla heiluttamatta lautaa. En halunnut kastua, joten motivaatio onnistumiseen oli kohdallaan.

Ilmeisesti emme onnistuneet saamaan lautaan tarpeeksi ilmaa. Sen verran se tuntui painuvan keskeltä. Siitä huolimatta kumpikin sai edettyä. Suvi-Marja oli aivan elementissään ja kyllä minäkin siinä sitten lopulta pysyin ja sain jo itsevarmuuttakin tekemiseen. Omaan aivan surkean tasapainon, joten tämä kävi tehokkaasta treenistä.

Laudan päällä oli mahdoton stressata mistään, koska piti keskittyä siihen hetkeen. Kaiken lisäksi luonto ympärillä loi rauhaa. Olen aivan myyty. Suppailu ehdottomasti jatkoon!

Hauska liikkuminen

Pitkälti Jenni Rotosen ja Marko Suomen innoittamana tein uudenvuodenlupauksen löytää hauskoja tapoja liikkua. Sen vuoksi mahdollisuus kokeilla suppailua kiinnostikin. Jos teillä on suositella kokeiltavia lajeja, pistäkäähän viestiä somessa tai alle kommentoiden.

Futis tuottaa minulle edelleen samanlaisen ilon kuin sillon lapsena. Sitä antaa kaikkensa, kun tekemisessä on hauskaa haastetta ja joukkue ympärillä. Futiksen ainut ongelma on aikataulujen sovittaminen muiden ihmisten kanssa ja sopivan höntsyporukan löytäminen. Yhden porukan olen löytänyt, mutta valitettavan huonosti olen päässyt mukaan peleihin. Kenttiä on vapaana kehnoihin aikoihin.

Sen sijaan remontoiminen ja pihatyöt menee mökillä mukavasti omaan tahtiin. Tuntuu fyysinen tekeminen jotenkin paljon paremmalta, kun siitä jää myös jokin pysyvä lopputuotos. Samaan kastiin tämän kanssa menee ystävien auttaminen esimerkiksi muutossa. Minua motivoi paljon enemmän ystävän auttaminen kuin kaukaiselta ja epämääräiseltä tuntuva ajatus terveysvaikutuksista.

Polkupyörän hankkiminen oli toimiva idea myös. Lähiseutu tulee heti helpommin tutuksi, kun vauhtia on enemmän kuin kävelyssä. Tulee myös helpommin lähdettyä paikkoihin, joihin menisi autolla, jos ainut vaihtoehto on käveleminen.

Mutta mitä muuta keksisi? Jos sinulla herää ajatuksia aiheesta, käytä somessa #hauskaliikkuminen tai kommentoi alle. Jaan omiakin ajatuksia tuolla tägillä Twitterissä ja Instassa. Nyt kohti viikonloppua ja remppahommia sekä suppailua! :)

Selina Kustula

 

Kuvat: Suvi-Marja Tuulia

Elämän tarkoitus

Mitä kummallisin ajatus valtasi mieleni. Mikä tämän kaiken tarkoitus on?

Olen aina ajatellut, että tarkoitus on kehittyä ja kehittää. Jättää jälkensä maailmaan. Mutta mitä järkeä kaikessa työssä itsensä eteen on, kun lopulta sitten kuollaan pois ja maailma unohtaa pian.

Itse oivaltaa aivan samoja asioita kuin monet minua ennen. Toisaalta taas huomaan usein muiden oppivan asioita, jotka itse olen jo oppinut aikaisemmin. Tai aikoja sitten.

Miten turhaa. Ja jos ihmiskunta opettelee samoja asioita uudestaan ja uudestaan, niin teen kyllä minäkin. Samat kelat pyörii parin vuoden välein. Samat asiat joutuu opetella uudestaan ja uudestaan. Vähän kuin salilla kävisi. Hyöty valuu hukkaan, jos harjoittelua ei jatka.

Tervetuloa elämääni

Jotkut ihmiset haluan
mun elämääni, välittömästi.
Jotkut tulevat, halusin tai en.
Sitten joskus käy niin hassusti,
että ne on aivan ihania ihmisiä.

Tämä ihminen vain tuotiin mun elämääni.
Siinä se nyt on.
Ja se on ihan huippu.
Miten onnekasta.

Kiitos kaverit, jotka rakastutte mainioihin tyyppeihin, joista tulee ystäviäni.

Page 1 of 23

Kuvat minun kuvaamia, ellei toisin mainita. & Teemasta kiitos Anders Norén