Month: marraskuu 2015

Brasilian vaaroista

Olimme kuulleet paljon Brasilian vaaroista. Rion kentällä tuli vastaan kyltti, jossa todettiin: ”Mikäli terminaalissa teitä lähestyy mies tarjoten taksikyytiä, älkää lähtekö hänen matkaansa.” Suomessa ei tarvitse tuollaisia miettiä. Riossa paikallisetkin olivat huolissaan meistä gringoista. Taksikuski kehotti pitämään kameran laukussa, koska sinä päivänä oli vähemmän poliiseja liikkeellä. Tuntematon nainen tuli pysäyttämään keskustassa ja varoittamaan puhelimen käyttämisestä julkisilla paikoilla. Me kun vielä olimme luulleet pitäneemme sen hyvin piilossa karttaa tutkiessamme.

Man keeping his backbag safe in Rio de Janeiro

Man keeping his backbag safe in Rio de Janeiro

rio de janeiro

About 10km from the international airport

Rio city center

City center in Rio

Kierrellessämme Rion keskustan katuja eräs hoikka, suhteellisen nuori poika juoksi porukkamme keskelle ja nappasi kaulakorun suoraan kaverini kaulasta. Ei paljoa auttanut keskipäivä ja viiden hengen porukka julkisella paikalla. Huusin perään ja poika kääntyi vielä katsomaan meitä aivan kuin pahoitellakseen. Sitten hän jatkoi juoksuaan. Ei sekään poika varmasti huvikseen varasta. Pian tämän jälkeen paikallinen, siististi pukeutunut mies tuli kysymään, että mitä oli tapahtunut ja pahoitteli  ryöstöä suuresti. Paikallisia tuntui hävettävän kotimaansa rikollisuus.

 

Our hotel in Salvador was called Hit Hotel and it was located by the beach

Our hotel in Salvador was called Hit Hotel and it was located by the beach

havaianas brazil salvador

When in Brazil, always buy Havaianas.

 

Omalla kohdallani Brasiliassa vaarallisin asia oli loppujen lopuksi futis oman tiimin eli Incoren kanssa. Pelattiin Salvadorin ihanalla rannalla futista yksi lämmin ilta ja lyötiin sitten tiimikaverin kanssa jalat yhteen rantavedessä. Mun jalkaterä kohtasi kaverin nilkan siinä määrin mukavasti, että jalkaterästä murtui jokin luu. Eipä siinä, kylmäkohokompressio ja matka jatkui. Pakko tosin myöntää, että jalka on edelleen vähän kipeä.

Ihmiset suhtautuvat vaaroihin monin eri tavoin. Sen huomasi varsinkin meidän 16 hengen tiimissä, johon kuului monenlaista matkaajaa. Oli reppureissaajaäijiä, jotka varmaan nukkuisivat mieluiten rannalla teltassa muitten maailmankansalaisten kanssa. Sitten oli naisia, jotka eivät mielellään ota riskejä. Ja tietysti kaikkea siltä väliltä. Brasiliassa toki iso lihaksikas mies on muutenkin paremmin turvassa kuin pieni vaalea nainen. Liikaa ei kuitenkaan kannata pelätä, koska pelkäämisellä saa kyllä reissunsa pilattua. Tärkeintä on tiedostaa riskit ja käyttää sopivasti maalaisjärkeä. Niin kuin vanhat sanonnat kuuluvat, porkkanaankin voi tukehtua, kotiinsa on moni kuollut ja näköjään myös futis voi olla vaarallista.

 

Epätoivoinen yritys pitää murtunut jalkaterä sydämen yläpuolella.

Epätoivoinen yritys pitää murtunut jalkaterä sydämen yläpuolella.

Matkustajana itse ole hotellin suhteen hyvin mukavuudenhaluinen. Hotellin ja etenkin wifin täytyy olla hyvä, mutta muualla sitten en kauhean varovainen ole, mutten tyhmäkään. Kai se jotenkin riittää, että saan sen yhden rentouttavan tukikohdan itselleni niin seikkailumieltä piisaa päiväksi. Venäjän kielessä on sanonta ”была не была”, mikä käsittääkseni on parhaiten käännetty ”what ever happens, happens”. Olen oikeastaan aina ollut luonteeltani sellainen sattumalle avoin ihminen, joka ei liikoja suunnittele tai varo. Saatan toki suunnitella vaikka mitä, mutta sillä ei loppujen lopuksi kauheasti ole väliä toteutuuko asiat lainkaan niin kuin suunnittelin. Jotain tavoistani kertoo se, että viime keväänä olin jo kentällä asti matkalla Kroatiaan, kun ensimmäisen kerran mietin, että mikäs valuutta siellä kohdemaassa onkaan. Asioilla on tapana selvitä.

brazilian people in salvador

I was standing in front of our hotel, when I took this photo

 

// Use some common sense and be smart, but not afraid. That’s my advice for traveling in Brazil. You can get hurt in your own home or by playing football with your friends, like I did.

Pictures are from Rio de Janeiro and Salvador. All taken by me.

 

Loppuun vielä vinkki aiheeseen liittyen. Siskonpedin Seikkailu-jakso. Ei lisättävää.

 

 

 

 

After Brazil

 

It is weird. To be back, I mean. After spending over two weeks in Brazil.

The plane landed at 9 PM. Finland was so dark. We still had to drive about 2 hours to Tampere. We were listening to some Finnish songs and dreaming about shower and Finnish rye bread.

It felt weird to be in Finland again. This dark and cold country, where everything is so efficient and clean.

 

london heathrow airport

London Heathrow airport

 

 

When I got home, I fell asleep immediately. The next morning was weird, too. And it still is. Over two weeks of Brazilian food, hotel rooms, friends, weather, cities and Portuguese. And now – suddenly everything is Finnish again. And there are laundry to do and food to buy. Don’t get me even started about work and school duties.

I guess time stopped for a while and now it’s going on again, but I’m not ready.

 

// Outoa olla kotona. Miten nopeasti suomen kieli ja kaikki muukin suomalainen voikaan alkaa tuntua oudolta? Nyt pitäisi taas saada aivot arkiasentoon, mutta ei oikein tunnu luonnistuvan. Onneksi tämä päivä nyt vähän rennommin. Alla nostalgiabiisi, jota kuunneltiin Helsinki-Tampere -välillä autossa. Kuinka moni muistaa sanat?

 

 

Here’s a Finnish version of Lemon tree song. It’s a song about missing your home. I remember this from my childhood.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén