Author: Selina (Page 1 of 23)

Mitä jos liikkuminen olisikin hauskaa?

Pienenä rakastin joukkuelajeja. Suosikkini oli futis, jota pelasimme naapurien kanssa joka päivä. Sateen tullen juoksimme suojaan meidän autokatokseen ja joimme limsaa odotellessa. Ensimmäinen puhelimenikin katosi ensimmäisen kerran kentän laidalle.

Vajaa parikymmentä vuotta on kulunut ja liikkumisesta on tullut tylsä, ankea pakkopulla, joka muodostuu yleensä kuntosalista ja ryhmäliikunnasta sekä lenkkeilystä. Miksi ihmeessä?

suppailu-sup-lauta-hauska-liikkuminen-auringonlasku

Ensimmäinen kerta sup-laudalla

Viikko sitten kokeilin suppailua ensimmäistä kertaa ikinä ja onnekseni Suvi-Marja lupautui kaveriksi koitokseen. Kyllä vaan sai nauraa. Jo pelkkä laudan täyttäminen oli työn ja tuskan takana, koska emme saaneet pumppua kunnolla kiinni. Ja sitten veden päällä laudalla pysyminen oli aivan oma lukunsa! Koko kroppa ja jokainen aivosolu oli pelissä, kun koitin epätoivoisesti olla heiluttamatta lautaa. En halunnut kastua, joten motivaatio onnistumiseen oli kohdallaan.

Ilmeisesti emme onnistuneet saamaan lautaan tarpeeksi ilmaa. Sen verran se tuntui painuvan keskeltä. Siitä huolimatta kumpikin sai edettyä. Suvi-Marja oli aivan elementissään ja kyllä minäkin siinä sitten lopulta pysyin ja sain jo itsevarmuuttakin tekemiseen. Omaan aivan surkean tasapainon, joten tämä kävi tehokkaasta treenistä.

Laudan päällä oli mahdoton stressata mistään, koska piti keskittyä siihen hetkeen. Kaiken lisäksi luonto ympärillä loi rauhaa. Olen aivan myyty. Suppailu ehdottomasti jatkoon!

Hauska liikkuminen

Pitkälti Jenni Rotosen ja Marko Suomen innoittamana tein uudenvuodenlupauksen löytää hauskoja tapoja liikkua. Sen vuoksi mahdollisuus kokeilla suppailua kiinnostikin. Jos teillä on suositella kokeiltavia lajeja, pistäkäähän viestiä somessa tai alle kommentoiden.

Futis tuottaa minulle edelleen samanlaisen ilon kuin sillon lapsena. Sitä antaa kaikkensa, kun tekemisessä on hauskaa haastetta ja joukkue ympärillä. Futiksen ainut ongelma on aikataulujen sovittaminen muiden ihmisten kanssa ja sopivan höntsyporukan löytäminen. Yhden porukan olen löytänyt, mutta valitettavan huonosti olen päässyt mukaan peleihin. Kenttiä on vapaana kehnoihin aikoihin.

Sen sijaan remontoiminen ja pihatyöt menee mökillä mukavasti omaan tahtiin. Tuntuu fyysinen tekeminen jotenkin paljon paremmalta, kun siitä jää myös jokin pysyvä lopputuotos. Samaan kastiin tämän kanssa menee ystävien auttaminen esimerkiksi muutossa. Minua motivoi paljon enemmän ystävän auttaminen kuin kaukaiselta ja epämääräiseltä tuntuva ajatus terveysvaikutuksista.

Polkupyörän hankkiminen oli toimiva idea myös. Lähiseutu tulee heti helpommin tutuksi, kun vauhtia on enemmän kuin kävelyssä. Tulee myös helpommin lähdettyä paikkoihin, joihin menisi autolla, jos ainut vaihtoehto on käveleminen.

Mutta mitä muuta keksisi? Jos sinulla herää ajatuksia aiheesta, käytä somessa #hauskaliikkuminen tai kommentoi alle. Jaan omiakin ajatuksia tuolla tägillä Twitterissä ja Instassa. Nyt kohti viikonloppua ja remppahommia sekä suppailua! :)

Selina Kustula

 

Kuvat: Suvi-Marja Tuulia

Elämän tarkoitus

Mitä kummallisin ajatus valtasi mieleni. Mikä tämän kaiken tarkoitus on?

Olen aina ajatellut, että tarkoitus on kehittyä ja kehittää. Jättää jälkensä maailmaan. Mutta mitä järkeä kaikessa työssä itsensä eteen on, kun lopulta sitten kuollaan pois ja maailma unohtaa pian.

Itse oivaltaa aivan samoja asioita kuin monet minua ennen. Toisaalta taas huomaan usein muiden oppivan asioita, jotka itse olen jo oppinut aikaisemmin. Tai aikoja sitten.

Miten turhaa. Ja jos ihmiskunta opettelee samoja asioita uudestaan ja uudestaan, niin teen kyllä minäkin. Samat kelat pyörii parin vuoden välein. Samat asiat joutuu opetella uudestaan ja uudestaan. Vähän kuin salilla kävisi. Hyöty valuu hukkaan, jos harjoittelua ei jatka.

Tervetuloa elämääni

Jotkut ihmiset haluan
mun elämääni, välittömästi.
Jotkut tulevat, halusin tai en.
Sitten joskus käy niin hassusti,
että ne on aivan ihania ihmisiä.

Tämä ihminen vain tuotiin mun elämääni.
Siinä se nyt on.
Ja se on ihan huippu.
Miten onnekasta.

Kiitos kaverit, jotka rakastutte mainioihin tyyppeihin, joista tulee ystäviäni.

Maaliskuun hajatukset

Ajattelin tällä kertaa jakaa hieman satunnaisia ajatuksiani maaliskuun startattua. Lempeää ja leppoisaa mietintää luvassa.

→ Viime viikolla piipahdimme Aleksin kanssa mökillä jäitä pitkin. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki siltä reissulta. Lumi kimalsi, taivas oli sininen ja kaikkialla oli rauhallista. Tekisi mieli yöpyä mökillä tänä talvena. Toivottavasti ehdimme, sillä emme ole koskaan yöpyneet talvella mökillä.

→ Viikonloppuna tuli katsottua blogin uutta ulkoasua Anttonin kanssa. Toiveena olisi julkaista se maaliskuun lopulla. Odotan innolla! En jaksaisi tätä vanhaa teemaa enää hetkeäkään. Tai lähinnä toiminnallisuuksien puutetta.

→ Koti täyttyy mukavasti viherkasveista. Tuntuu hyvältä saada eläviä kasveja kotiin. Luonto edes hitusen lähempänä. Nyt jännitän, miten moni uusista tulokkaista oppii arkeeni ja säilyy hengissä.

→ Kotimme tuntuu aina vain enemmän kodilta, vaikka joka kuukausi vuokraa maksaessa kyseenalaistan valintamme. Asumiskustannuksissa voisi kyllä säästää roimasti, kun katsoisi hieman edullisempia vaihtoehtoja. Tuntuu vain riskialttiilta nähdä suuri vaiva uuden kodin etsimisessä ja sinne muuttamisessa, kun tämä koti on kuitenkin palvellut meitä erittäin hyvin.

→ Helmikuussa innostuin bodybalancesta, pelit ja pelillisyys -kurssista, työtehokkuuden parantamisesta, Scandal-sarjasta, Alex-kirjasta, Society6-verkkokaupan taiteesta ja balilaisesta kahvista. Niin ja niistä viherkasveista.

→ Yritän epätoivoisesti käydä läpi tavaroita ja erotella kirpputorille joutavat erilleen. Vaatteista käytännössä puolet olivat sellaisia, joita en enää käytä. Aikakin tehdä tilaa. Olen tässä hommassa niin saamaton, että minun on aina pyydettävä Suvi-Marja kylään vahtimaan, etten luovuta kesken kaiken.

→ Tavaroita läpikäydessä huomaan konkreettisesti, miten surkea kierrättäjä olen. Kuinka moni muu tunnustaa raivatessaan heittävän suurin piirtein kaiken sekajätteeseen, jos se ei mene kirpparille? Rikkinäinen elektroniikka pitäisi toimittaa sitä myyvään liikkeeseen, muovi lähikaupan keräyspisteeseen, pahvi ja paperi erilleen ja niin edelleen. No, pikkuhiljaa kohti parempia tapoja.

→ Helmikuun alussa palasimme Balilta kotiin ja kävin kyllä todellisen kotiinpaluushokin läpi, mutta parissa viikossa arkikin alkoi järjestyä. Koko kuukausi meni painajaisia nähden ja uupuneena heräten. Eilen viimein huomasin, että olin nukkunut koko yön ongelmitta. Aamulla päällimmäinen tunne oli viimeinkin jotain muuta kuin sekava ja ahdistunut unien jäljiltä.

→ Tänään naistenpäivänä on ollut aika hyvä olla. Aamun kirjastoreissun jälkeen menin hakemaan postipakettia. Samalla huomasin ilokseni, että lähiruokakauppamme yhteyteen oli avattu ihana kukkakauppa. Olen toivonut tätä siitä asti, kun tänne muutimme. Kaiken lisäksi yrittäjä oli juuri sellainen palveluhenkinen, intohimoinen, iloinen nainen, jonka toivoisinkin omistavan lähikukkakauppani. Sain kaupanpäälliseksi ilmaisen ruusun, koska olin sattumalta yksi ensimmäisistä asiakkaista. Koko kukkakauppakäynti ilahdutti niin suuresti, että kehuin sitä Positiviinen Pirkkala -ryhmässä Facebookissa ja se saikin paljon keskustelua aikaa. Tuli monelle muullekin ihan uutena tietona tämä putiikki.

Tällaisia kevyitä ajatuksia pyörii päässäni tänään. Joskus hyvä näinkin. Lauantaina täytän 28 vuotta ja minusta tuntuu, että olen ollut sen ikäinen jo pitkään. Vähintäänkin viiden vuoden ajan.

Selina Kustula

PS. Mietin, että onko aivan luvatonta laittaa samaan blogitekstiin värillisiä ja mustavalkoisia kuvia ja vielä aivan eri tavoin muokattuina. Päätin ettei ole, koska tämä oli paljon hauskempaa muokattavaa näin :) Kauhea rebel.

Mökkitie

Tubettaja sata vuotta sitten – Olivia17-peli

Olivia17 Yle

Oletteko pelanneet Ylen Suomi100-hengessä rakentamaa Olivia17-peliä? En ollut kuullut koko projektista aiemmin ollenkaan ennen kuin yliopiston kurssilla oli tehtävänä etsiä peleihin liittyvä tuore artikkeli.

Löydät artikkelin täältä:
Suomalaiset teinitytöt pelaavat nyt mobiilipeliä, jossa selvitetään, mitä vuonna 1917 elänyt tubettaja Olivia tekee, kun kaveri pettää tai kun ensimmäinen seksikerta lähestyy

Lyhyesti sanottuna kyse on 13-17-vuotiaille tytöille suunnatusta onlinepelistä, johon liittyy myös TV-sarja. Pelin päähenkilö on 17-vuotias Olivia, joka on Suomen ensimmäinen tubettaja sadan vuoden takaisessa Suomessa. Kyllä, luit oikein.

Uppouduin kurssikavereideni kanssa tutkimaan tätä ihmetystä. Idea kuulostaa aika villiltä varsinkin perinteikkään Yleisradion toteuttamaksi. Toisaalta se on linjassa kulttuurin muutoksen kanssa. Onhan pelit ja pelillistämin yhä vahvemmin läsnä myös luokkahuoneissa ja työpaikoilla.

Ylelle produktio oli mittava ja sitä oli tekemässä parin vuoden aikana satakunta työntekijää. Toki pelin lisäksi luotiin sarja, mutta se ei vähennä panostuksen mittavuutta. Peliä oli myös testaamassa 200 kohderyhmään edustajaa – kaikki nuoria tyttöjä. Pelin kehitykseen on suoraan vaikuttanut testauksista saatu palaute. Mahtavaa kuulla, että nuorten ääni otetaan huomioon pelikasvatuksessa.

Opettajille löytyi Edusta infopaketti Olivia17-pelin hyödyntämisestä opetuksessa. Nyt juuri uudet, erilaiset opetustavat kasvattavat suosiotaan, mikä on todellinen helpotus minunkaltaisille oppijoille. Niiden hyödyntäminen ei kuitenkaan välttämättä ole itsestäänselvyys tai helppo muutos kaikille opettajille. Onkin ilahduttavaa nähdä, että Yle huolehtii myös opettajille viestimisestä

Mitä me sitten ajattelimme Olivia17-pelistä? Voit itse tutustua peliin täällä. Ensivaikutelma on hieman huvittunut lastenpelejä muistuttuvan grafiikan vuoksi. Kiinnostus kuitenkin herää näyteltyjen keskusteluiden, monologien, WhatsApp-keskusteluiden ja muun mielenkiintoisen sekoituksen myötä.

Peli muistuttaa Hidden Agendan, Firewatchin ja Until Dawnin kaltaisia pelejä, joissa on elokuvamainen tarina ja pelaaja vaikuttaa tarinan etenemiseen. Tämänkaltaisia pelejä tulee varmasti tulevaisuudessa entistä enemmän.

Olivia17 yhdistää hienosti nykyhetken ja 1917 vuoden Suomen. Aluksi meitä hieman nauratti vanhanaikaiset vaatteet yhdistettynä tubettajatyylisesti kameralle höpöttävään Oliviaan, joka kriiseilee WhatsAppin välityksellä ihmissuhdehuolia kaverinsa kanssa. Toisaalta taas kohderyhmää ajatellen se on varmasti hyvä ratkaisu. Onhan kuvaustyyli nuorille hyvin helposti samaistuttava, luonteva ja tuttu. Historialliset tapahtumat on näin ollen helpompi vastaanottaa.

Jäimme myös ihmettelemään pelin tapahtumien lapsellisuutta. Onko yli 13-vuotiaat tytöt tosiaan näin lapsenomaisia. Lopulta muistelimmekin jo omia nuoruuden kriisejä ja ehkä nyt oli aika vain kullannut muistot. Luotan 200 testaajaan tässä tapauksessa. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan peliä suunnitellessa oli tutustuttu myös tuon ajan pöytäkirjoihin, jotta voitiin tietää paremmin, millainen sen ajan nuoren naisen elämä on ollut. Arvostan tällaista huolellisuutta.

Olivia17 kirvoitti meidät miettimään myös neljännen seinän rikkomista. YouTube-videoillahan on aivan arkipäivää, että puhutaan suoraan katsojille. Sen sijaan TV-sarjoissa se edelleen hieman yllättää tai ainakin siihen kiinnittää huomiota. Meille tuli ensimmäisinä esimerkkeinä mieleen House of Cards ja Deadpool.

Neljännen seinän rikkominen on oikeastaan ensimmäinen askel katsojan osallistamisessa. Hahmo puhuukin sinulle. Et olekaan vain salaa tarkkailemassa tilannetta. Tästä seuraava vaihe onkin laittaa katsoja töihin. Teatterissa ja standupissa osallistamista on nähty varmaan aikojen alusta. Muutama askel pidemmälle ja katsojasta onkin tullut pelaaja ja elokuvasta on tullut peli.

Olisipa muuten hienoa, jos joskus pääsisi katsomaan teatteriesityksen, joka on käsikirjoitettu samalla tavalla kuin tällaiset pelit. Teatterivieraat äänestäisivät, millaisia päätöksiä hahmot tekevät ja juoni muutguisi sen mukaan. Ei siis improvisaatiota vaan käsikirjoitettu näytelmä, jonka juoneen pääsee vaikuttamaan. Vai onko tätäkin jo tehty? Jos ei, saa vapaasti ottaa idean käyttöön. Lupaan tulla katsomoon.

Kehumme
– 100-vuotiaasta Suomesta on kerrottavana muutakin kuin miehekkäät sankaritarinat
– Ylen rohkeat kokeilut ja niihin panostaminen
– Kasvatuspeli, joka oikeasti osuu kohderyhmään
– Nuorten ääni otettu huomioon pelikasvatuksessa

Moitimme
– Lapsellinen grafiikka, josta johtuen huono ensivaikutelma

Lisää tietoa produktiosta https://yle.fi/aihe/1917

Tämä blogiteksti liittyy Pelit ja pelillisyys -kurssiin. Tekstiä olivat luomassa minun lisäksi Pekka Hautanen, Matilda Kälvinmäki ja Riikka Anttonen. Ryhmässämme yhdistyivät tietojenkäsittelytieteet ja kasvatustieteet.

Page 1 of 23

Kuvat minun kuvaamia, ellei toisin mainita. & Teemasta kiitos Anders Norén