Category: Elämä (Page 2 of 18)

Tervetuloa elämääni

Jotkut ihmiset haluan
mun elämääni, välittömästi.
Jotkut tulevat, halusin tai en.
Sitten joskus käy niin hassusti,
että ne on aivan ihania ihmisiä.

Tämä ihminen vain tuotiin mun elämääni.
Siinä se nyt on.
Ja se on ihan huippu.
Miten onnekasta.

Kiitos kaverit, jotka rakastutte mainioihin tyyppeihin, joista tulee ystäviäni.

Maaliskuun hajatukset

Ajattelin tällä kertaa jakaa hieman satunnaisia ajatuksiani maaliskuun startattua. Lempeää ja leppoisaa mietintää luvassa.

→ Viime viikolla piipahdimme Aleksin kanssa mökillä jäitä pitkin. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki siltä reissulta. Lumi kimalsi, taivas oli sininen ja kaikkialla oli rauhallista. Tekisi mieli yöpyä mökillä tänä talvena. Toivottavasti ehdimme, sillä emme ole koskaan yöpyneet talvella mökillä.

→ Viikonloppuna tuli katsottua blogin uutta ulkoasua Anttonin kanssa. Toiveena olisi julkaista se maaliskuun lopulla. Odotan innolla! En jaksaisi tätä vanhaa teemaa enää hetkeäkään. Tai lähinnä toiminnallisuuksien puutetta.

→ Koti täyttyy mukavasti viherkasveista. Tuntuu hyvältä saada eläviä kasveja kotiin. Luonto edes hitusen lähempänä. Nyt jännitän, miten moni uusista tulokkaista oppii arkeeni ja säilyy hengissä.

→ Kotimme tuntuu aina vain enemmän kodilta, vaikka joka kuukausi vuokraa maksaessa kyseenalaistan valintamme. Asumiskustannuksissa voisi kyllä säästää roimasti, kun katsoisi hieman edullisempia vaihtoehtoja. Tuntuu vain riskialttiilta nähdä suuri vaiva uuden kodin etsimisessä ja sinne muuttamisessa, kun tämä koti on kuitenkin palvellut meitä erittäin hyvin.

→ Helmikuussa innostuin bodybalancesta, pelit ja pelillisyys -kurssista, työtehokkuuden parantamisesta, Scandal-sarjasta, Alex-kirjasta, Society6-verkkokaupan taiteesta ja balilaisesta kahvista. Niin ja niistä viherkasveista.

→ Yritän epätoivoisesti käydä läpi tavaroita ja erotella kirpputorille joutavat erilleen. Vaatteista käytännössä puolet olivat sellaisia, joita en enää käytä. Aikakin tehdä tilaa. Olen tässä hommassa niin saamaton, että minun on aina pyydettävä Suvi-Marja kylään vahtimaan, etten luovuta kesken kaiken.

→ Tavaroita läpikäydessä huomaan konkreettisesti, miten surkea kierrättäjä olen. Kuinka moni muu tunnustaa raivatessaan heittävän suurin piirtein kaiken sekajätteeseen, jos se ei mene kirpparille? Rikkinäinen elektroniikka pitäisi toimittaa sitä myyvään liikkeeseen, muovi lähikaupan keräyspisteeseen, pahvi ja paperi erilleen ja niin edelleen. No, pikkuhiljaa kohti parempia tapoja.

→ Helmikuun alussa palasimme Balilta kotiin ja kävin kyllä todellisen kotiinpaluushokin läpi, mutta parissa viikossa arkikin alkoi järjestyä. Koko kuukausi meni painajaisia nähden ja uupuneena heräten. Eilen viimein huomasin, että olin nukkunut koko yön ongelmitta. Aamulla päällimmäinen tunne oli viimeinkin jotain muuta kuin sekava ja ahdistunut unien jäljiltä.

→ Tänään naistenpäivänä on ollut aika hyvä olla. Aamun kirjastoreissun jälkeen menin hakemaan postipakettia. Samalla huomasin ilokseni, että lähiruokakauppamme yhteyteen oli avattu ihana kukkakauppa. Olen toivonut tätä siitä asti, kun tänne muutimme. Kaiken lisäksi yrittäjä oli juuri sellainen palveluhenkinen, intohimoinen, iloinen nainen, jonka toivoisinkin omistavan lähikukkakauppani. Sain kaupanpäälliseksi ilmaisen ruusun, koska olin sattumalta yksi ensimmäisistä asiakkaista. Koko kukkakauppakäynti ilahdutti niin suuresti, että kehuin sitä Positiviinen Pirkkala -ryhmässä Facebookissa ja se saikin paljon keskustelua aikaa. Tuli monelle muullekin ihan uutena tietona tämä putiikki.

Tällaisia kevyitä ajatuksia pyörii päässäni tänään. Joskus hyvä näinkin. Lauantaina täytän 28 vuotta ja minusta tuntuu, että olen ollut sen ikäinen jo pitkään. Vähintäänkin viiden vuoden ajan.

Selina Kustula

PS. Mietin, että onko aivan luvatonta laittaa samaan blogitekstiin värillisiä ja mustavalkoisia kuvia ja vielä aivan eri tavoin muokattuina. Päätin ettei ole, koska tämä oli paljon hauskempaa muokattavaa näin :) Kauhea rebel.

Mökkitie

Aamuaivot

Sanur, Bali, Indonesia

Voisinpa saada aamuaivot myös muihin aikoihin. Saisinpa ne edes kaksi kertaa päivässä.

Aamulla kun herään, ei yleensä päässä pyöri kauhea määrä asioita ringissä huutaen kilpaa. On vielä hiljaista. Aivan kuin pään sisäinen metelikin heräisi vasta päivän mittaan.

Aamulla pystyn ihmeisiin. Keskittyminen on helppoa ja mieli on kirkas. Asioiden jäsentelyä on yksinkertaista eikä energiaa tarvitse kuluttaa keskittymiseen tai rouhoittumiseen. Se tapahtuu itsestään.

Päivän aikana aamuaivot uupuvat. Niistä tulee aivan tavalliset sekasortoiset aivot, joissa kaaos valtaa tilaa ja aiheuttaa ristiriitoja, stressiä ja virheitä.

Onneksi yö tulee taas ja aamun koittaessa aamuaivot heräävät. Aamu on iltaa viisaampi.

Selina Kustula

Miten luin lapsena

Muistan, kuinka halusin lukea pikkuveljelleni kirjaa, kun olin oppinut lukemaan tavuviivoilla. Veli ei arvostanut tavutustani ja kiukutteli äitille, että Selina lukee tyhmästi. Naurattaa tuo muisto.

Muistan myös sen hetken, kun olin lukenut ensimmäistä kertaa kirjan, jossa ei ollut kuvia. Se oli muistaakseni nimeltään Aarresaari tai Aarrekartta tai Aarreseikkailu. Jotain sellaista. Ohut nuorten kirja, jossa todennäköisesti seikkaili nuoria. Olin niin ylpeä ja menin innolla kertomaan vanhemmilleni saavutuksestani.

Kummallisin lapsuuteni lukemisiin liittyvä muisto on kuitenkin ennen lukutaitoa. Meillä oli kirjahyllyt täynnä kirjoja ja olin varmaan kannen perusteella kiinnostunut yhdestä kirjasta. Istuin vihreässä nojatuolissa jalat koukussa ja ”luin”. Luin sitä itselleni ääneen osaamatta lukea. Vaihdoin sivua siinä vaiheessa, kun ajattelin, että olen varmaan lukenut sivun verran. Suurin ongelmani oli, että tarinassani oli niin paljon henkilöitä, että unohdin nimet.

lapsi lukemaan

Kummityttöni sai ristiäislahjaksi minulta kirjoja. Ostin hänelle muun muassa Hullunkurisen lintukirjan, joka meilläkin oli silloin, kun olin lapsi. Siskoni nauroi sen nähdessään, koska muisti sen yhtä lailla. Meidän versiossa tosin oli pari sivua revennyt. En tosin muista, ketä siitä saamme kiittää.

Roope Lipasti on listannut artikkelissaan keinoja saada lapsi lukemaan ja varmasti yksi merkittävimmistä on ajatus mallioppimisesta. ”Jos haluaa opettaa lapsen juomaan Koskenkorvaa, niin juo paljon Koskenkorvaa. Jos haluaa opettaa lapsen lukemaan, niin lukee.”

Esimerkin lisäksi uskon kirjojen näkymiseen jo varhaisessa vaiheessa. Minusta ensimmäiset kuvat kirjan kanssa on suurin piirtein sellaisia, että syön sitä kirjaa eli ikää on varmaan vuoden verran. Olen myös nähnyt kuvan, jossa iskä lukee jotain valtavaa järkälettä ja minä nukun vauvana hänen kainalossaan. Toinen käsi pitelee minua ja toinen kirjaa.

On ollut merkittävää seurata, kuinka sukulaislapset innostuvat kirjoista. Selittävät tarinoita kirjoista, jotka he muistavat, kun joku on niitä lukenut heille. Tai kuinka 2-vuotias tyttö kuskaa käsissään paksua romaania, jossa ei ole ainuttakaan kuvaa. Aikookohan hänkin keksiä tarinan päästään niin kuin minä aikoinaan?

Miten kävi lupausten vuonna 2017?

Haastan sinut ottamaan puolikkaan A4-paperin tai muistivihkosi tai kalenterisi sivun ja summaamaan viime vuoden viidessä minuutissa. Ihan vain itseäsi varten ajatuskarttana tai listana tai miten vain. Mitä jäi mieleen? Mikä kosketti? Mikä vaikutti?

Itse huomasin, että kaikesta väsymyksestä, surusta, murheesta ja ahdistuksesta huolimatta vuodessa oli todella paljon todella positiivisia asioita. Kesällä juhlittiin kolmet häät, joissa rakkaat ystävät saivat toisensa. Jos oikein laskin, vuoden aikana oli myös viisi raskautta aivan lähipiirissäni! Ystävyyssuhteeni lähenivät entisestään ja koin paljon yhdessä ystävien kanssa. Kasvoin.

Mutta mites niiden tämän vuoden lupausten kävi? Kirjoitin viime vuonna uudenvuodenlupausten listan blogissa. Aika katsoa, kuinka kävi.

Tammikuussa en syö pizzaa lainkaan.

1.1.2017 saavuimme kotiin kello 4.00 aamuyöllä ja herättyämme vuoden ensimmäiseen päivään, tilasimme Kotipizzasta kaksi oikein rasvaista ja juustoista pizzaa. Loppukuukausi meni kuitenkin kunnialla pizzattomana.

Olen vähintään viikon ulkomailla.

Voi itku! Tämä ei toteutunut, vaikka koko vuoden haaveilimme lomasta. Se vain siirtyi kuukausi kuukaudelta. Jätimme jopa synttärilahjat toisillemme ostamatta keväällä, jotta voisimme säästää rahat lomaan. No, marraskuussa sai lykkäämiset luvan riittää ja varasimme lennot Balille tammi-helmikuun taitteeseen 2018.

Ainut ulkomaanreissuni olikin yllättäen muutaman päivän työmatka Ruotsiin, Norrköpingiin. Kirjoitin matkalla heränneistä mietteistä syyskuussa otsikolla ”What is your passion?”.

Mökin saunaremontti saadaan valmiiksi.

Apua. Pakko nauraa tälle. Ei sitä remonttia saatu valmiiksi! Kyllähän siellä saunoa pystyy ja löylyt on pehmeät ja mustat seinät upeat, mutta ikkuna on vielä vaihtamatta ja remontti vähän laajeni pukuhuoneen puolelle. Hommat siis jatkuvat ensi kesänä. Pääsisinpä jo mökille.

Luen vähintään 12 kirjaa, jotka eivät ole tietokirjoja.
Luen vähintään 5 kirjaa, jotka voi laskea tietokirjoiksi.

Vuoden 2017 kirjahaasteesta kirjoitin pidemmin tammikuun lopulla. Tietokirjoja on tullut luettua reippaasti yli tuon viiden, mutta kaunokirjallisuus on jäänyt vähemmälle. Edelleen tuntuu helpommalta ja nopeammalta lukea tietokirjallisuutta. En oikein tiedä, miksi. Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että lukeminen lisääntyi etenkin loppuvuotta kohden ja se on muutenkin helpompaa nykyään. Kynnys tarttua kirjaan on matalampi. Tämän vuoden loppuun mennessä varmaan hieman vajaa 20 kirjaa tulee loppusaldoksi.

Neulon Aleksille villapaidan, jonka lupasin jo joululahjaksi. Siitä on jo kolme senttiä valmiina.

Ehkä jouluksi 2018? Paitaa on jo 30 cm valmiina eli edetty on!

Tuntuu, että tätä vuotta 2017 väritti ääripäät. Oli aivan p*skaa, mutta myös unohtumattomia, merkittäviä onnen hetkiä. Edeltävästä johtuen ei tee mieli nyt summata tätä vuotta yhtä perusteellisesti kuin summasin vuoden 2016. Haluan vain mennä eteenpäin.

Vuosi 2018, be nicer, please.

Selina Kustula

Page 2 of 18

Kuvat minun kuvaamia, ellei toisin mainita. & Teemasta kiitos Anders Norén