Category: Enemmän (Page 1 of 3)

Toiseen maailmaan

Siihen on toki monta syytä[, miksi luen]. Yksi tärkeä on se, että kirjan lukeminen on minulle rauhoittava kokemus, aikaa poissa ruuduista ja poissa arjen hälinästä ja poissa oman navan ympällä pyörimisestä ja poissa henkilöbrändäyksestä. Kirja on portti jonkun toisen mieleen ja matka hänen saattelemanaan jonnekin sellaiseen paikkaan, jonne en muuten koskaan voisi mennä. Tai se voi olla jonkun maalailema selitys maailmasta tai jostain ilmiöstä, jota en tunne. Kirja on paikka, jota voin tutkia rauhassa ja voin muodostaa siitä oman mielipiteeni ja kuvitella sen osan mitä ei ole suoraan riveillä. Se on keino välittää tunteita, kokemuksia, ajatuksia, tapahtumia, taitoja ja oivalluksia vuosien ja vuosisatojenkin päähän, kääntäjien ansiosta toiselle puolelle maailmaa ja toiseen kulttuuriin.” – Marko Suomi

Voi kyllä. Viime aikoina olen matkustanut Amerikkaan piirroselokuvien alkuvaiheisiin, sodan ajan opetusvideoihin, 1900-luvun alkuun ja siitä eteenpäin, nuoren Walt Disneyn kokemiin pettymyksiin, menestyksiin ja menetyksiin. On ollut ällistyttävää huomata, miten suuri vaikutusvalta Mikki Hiiren isällä on ollut. Valtion päämiehet kääntyivät Disneyn puoleen. Tai kuinka Disney joutui pettymään työntekijöihinsä, mutta osasi myös olla armollinen. Kuinka hän keräsi ympärilleen valtavasti osaamista ja johti ihmisiä ja piti kiinni visiostaan.

Sattumalta tulin tässä Walt Disneyn elämänkertaa lueskellessa katsoneeksi myös dokumentin Selfridges-tavaratalon perustajasta Harry Gordon Selfridgestä. (Kiitos vinkistä Ani.) Heti sen perään aloitin Netflixin sarjan samaisesta miehestä: Mr. Selfridge. Selfridge eli 1858 – 1947 ja Walt Disney eli 1901 – 1966. Jonkun verran mennään siis päällekäin ja se näkyykin Walt Disneyn elämänkerrassa ja Mr. Selfridge -sarjassa esimerkiksi liittojen ja sodan vaikutuksina. Todella mielenkiintoista matkustaa ajassa taaksepäin tällaisten bisnesmiesten tarinoiden kautta.

Korostuu myös se miten pienen hetken normaali on tämän hetken normaali. Disney sai kokea television vaikutuksen elokuvateattereihin. Oli myös aika, jolloin täyspitkä piirroselokuva oli mullistava ajatus, johon ei uskottu. Ja meikkien laittaminen esille Selfridgen tavaratalossa oli aivan pöyristyttävä ehdotus. Eihän kukaan kunniallinen nainen käyttäisi poskipunaa ja hajuvedenhän pitäisi olla naisen suuri salaisuus, ei julkisesti näytillä tiskillä. Eikö niin?

Ainut pysyvä on muutos.

Selina Kustula
#selinalukee2017

// Alun lainaus on Marko Suomen blogitekstistä: Näin luen paljon kirjoja vaikka ei ole aikaa. Iso suositus!

// Kuvat Tampereen Etelärannasta, Tönöltä. Riippumatot <3

Muutoksia blogissa ja elämässä

Kirjahaaste etenee. Nyt on luettuna viisi kirjaa ja tavoitehan oli 20 kirjaa vuodessa. Tätä on muuten pikkaisen hankala seurata blogini puolella, mutta Instagramissa käytössäni on #selinalukee2017.

Haluaisin lukea 15 ei-tietokirjaa ja viisi tietokirjaa. Tähän mennessä luetuista kaksi on tietokirjoja.

  1. Se mikä ei tapa (ei tietokirja)
  2. Murhalesken muistelmat (ei tietokirja)
  3. Havaintoja parisuhteesta (ei tietokirja)
  4. Steal Like An Artist
  5. Aki Hintsa – Voittamisen anatomia

Leijonan metsästykseen uudistuksia

Tarkoitus nyt järjestellä vähän tätä blogia niin, että täältä jotain löytäisikin. Tuntuu ainakin omalla kohdalla, etten ikinä löydä niitä tekstejä, joita etsin :D Vaikka oma blogi kyseessä. Ainakin kirjallisuutta koskevat tekstit ovat kiven alla ja samoin mökkihöpöttelyt.

Toivottavasti saan nyt kevään myötä vähän rutiinia kirjoittamiseen. Taidan aina hypätä yhtäkkiä suoraan siihen ajatukseen, joka sillä hetkellä on päässäni ja sinne hypätäänkin sitten pää edellä. Konteksti jää varmaan monelta lukijalta uupumaan, jos ei ole seurannut muita somekanaviani.

Koittakaahan kestää. Tarkoitus nyt pistää kategoriat täällä uusiksi ja rämpiä hieman WordPressin plugareita läpi, jotta tulisi vanhat tekstit paremmin jaotelluksi ja muutenkin koko blogia selkeytettyä.

Otan mielelläni toiveita vastaan. Mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Onko aiheideoita? Mitkä kirjoitukset ovat olleet suosikkeja? Mikä blogissa mättää? Mitä voisin parantaa? Palaute on lahja. ❤

Vieläkin on sellainen olo, etten tiedä, mistä tämä blogi kertoo. Täytyy tarkkailla nyt tätä tekstien tuottamista. Mistä minä oikein hölisen?

Mutta siis, itse asiaan.

Oskari Saari: Aki Hintsa – Voittamisen anatomia

Toimiva kerrontatyyli

Yllätyin positiivisesti, vaikka odotin kirjalta todella paljon. Olin kuullut monen (mielestäni) fiksun ihmisen suosittelevan kirjaa ja Aki Hintsa oli muutamista lehtiartikkeleista tuttu nimi. Formulakuskien luottolääkäri, hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ajatteleva ihminen.

Oletin useita johtamisen ja itsensäjohtamisenkirjoja lukeneena, että kirja keskittyisi pitkälti avaamaan Hintsan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mallia. Totta tuokin, mutta kerronta vaihteli tarinanomaisten case-esimerkkien, Hintsan mallin, raakojen lääketieteellisten faktojen ja Hintsan henkilökohtaisen oman tarinan välillä. Tämä toimi mielestäni hyvin.

Menestyksen ympyrä

En lähde yksityiskohtaisesti avaamaan Hintsan mallia, koska mielestäni esimerkiksi Henry Vesin on tehnyt sen jo hyvin ennen minua. Käykää kurkistamasta hänen blogistaan. Lisäksi Hintsa Performancen sivuilta löydätte englanniksi eriteltynä The Circle of Better Life.

The Circle of Better Life Aki Hintsa Voittamisen anatomia

The Circle of Better Life Kuva: Hintsa Performance (Hintsa.com)

Hintsan malli aukesi hyvin käytännön esimerkkien ja tutkimustiedon yhdistelmänä. Formulamaailman lisäksi tapauksia oli myös yritysmaailmasta, joka ainakin itselleni oli raikas tuulahdus F1-kuskien rinnalle. Kirja kävi läpi koko Hintsan mallin osa-alue kerrallaan ja käsitteli aihetta eri näkökulmista.

Välillä pysähdyin aivan ihmettelemään, että miten minäkin nyt yhtäkkiä kiinnostuin niin kovin nukkumisen määrästä, unen laadusta, valon ja kahvin vaikutuksesta uneen, ravinnosta ja kävelemisestä. Monelle urheilijalle kaikki tuo fyysinen puoli tuntuu helpommalta ja ainakin esimerkkien perusteella ymmärsin, että heille coren miettiminen oli vieraampaa.

Herkullinen iltapala – mutakakkua ja mansikkasosetta.

Omalla kohdallani hommaa pelaa juuri päin vastoin. Liikkuminen on tylsää, jos siihen ei liity jokin peli ja ruuan suhteen olen todellinen nautiskelija. Yöunet jäävät lyhyiksi ja rytmi on valoon nähden luonnoton. Kyllähän sen ajatuksen tasolla tietää, miten pitäisi toimia, mutta homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

Hintsan tyylissä vetoaa yksinkertaisuus, pienet muutokset, järki, tutkimustieto. Hintsa ei saarnaa tai vaadi mahdottomuuksia. ”Älä yritä tulla täydelliseksi – vain hiukan paremmaksi”, kirjoitin muistivihkooni. Liikkumisenkin suhteen hän korostaa peruskuntoa ja hyötyliikunnan määrää eikä niinkään saliohjelmia tai kovia kuntokuureja.

Pieniä, mutta pysyviä muutoksia

”Näennäisesti vähemmän on absoluuttisesti enemmän” jäi mieleeni erityisesti, koska olimme juuri oman tiimini toiminnassa miettineet tehokkuutta ja työn määrä suhteessa tuottavuuteen. Nämä ovat nyt tällaisia satunnaisia yksityiskohtia teille, mutta omassa toiminnassa huomaan jo pieniä muutoksia etenkin unen, valon, kahvin ja ravinnon suhteen. Hintsa tosin korostikin, että tärkeämpää on tehdä pysyviä muutoksia, vaikka ne olisivatkin vain pieniä askeleita kerrallaan.

Huomaan esimerkiksi aamuisin miettiväni Hintsan kommentteja aamupalasta. Jos en syö aamupalaa, kroppa ei tiedä yön päättyneen ja on vielä säästömoodissa. Aamupalalla startataan aineenvaihdunnan päivätoiminnot. Jos juon kahvia piristääkseni itseäni, se vaikuttaa unenlaatuuni ja oikeastaan sen vuoksi heräänkin väsyneenpänä. Nyt olen seurannut kahvidesien määrää arjessani parin viikona ajan. Tavoite on pudottaa se kahteen desiin päivässä ja jossain vaiheessa lopettaa kokonaan.

Poikkeuksellisen hyvä aamupala, koska ystävän ja ajan kanssa istuttiin.

Varsinkin aikavyöhykkeiden välillä matkustavia suosittelen lukemaan valoa käsittelevän osuuden kirjasta. Todella mielenkiintoisia faktoja siitä, miten sopeutua eri aikavyöhykkeelle ja mitä kropassamme tapahtuu tuollaisessa tilanteessa. Tähänkin liittyen oli hauskoja behind the scenes -tarinoita F1-maailmasta, vaikka laji ei muuten minua kiinnostakaan.

Valoon suhtaudun eri tavoin nykyään. Iltaisin alan pikkuhiljaa vähentämään keinovalon määrää kodissamme ja yritän kovasti päästä eroon pahasta tavastani katsoa TV-sarjoja tabletilta iltaisin. Se on jo suorastaan riippuvuus, joten olen ottanut tavaksi värittää muistivihkostani ruudun joka kerta, kun pystyn olemaan illan ilman tablettia.

”Se voittaa, jolla on eniten energiaa.”

Suosittelen Voittamisen anatomiaa aivan kaikille luettavaksi. Hintsan malli on opettavainen, mutta niin on myös Hintsan oma elämäntarina. Arvosana 5/5,

Selina Kustula
#selinalukee2017

// Aki Hintsa kuoli syöpään vuonna 2016. Hän oli kuollessaan 58-vuotias. Helsingin Sanomien artikkeli aiheesta löytyy täältä.

Päivän pelottavin ajatus

Oletteko lukeneet artikkelin tai nähneet videon, jossa puolalainen EU-parlamentaarikko kertoo mielipiteensä naisista? Voit lukea MTV3:n uutisen täältä ja Independentin uutisen täältä. Artikkeliin liittyy myös video, josta voi omin silmin todistaa tätä järjen jättiläisen avautumista.

Janusz Korwin-Mikke toteaa videolla naisista:
”He ovat heikompia, pienempiä ja vähemmän älykkäitä. Heidän täytyy tienata vähemmän. Se on selvä.”

Perusteluiksi herra tarjoaa aukottoman logiikan:
”Tiedättekö millä sijalla oli paras nainen teoreettisen fysiikan olympialaisissa Puolassa? Voin kertoa, paras nainen oli 800. sijalla. Tiedättekö montako naista on sadan parhaan shakinpelaajan joukossa? Ei yhtään.”

Jumalauta. Kommenteista on kuulemma aloitettu tutkinta, mutta se ei tässä ole pointti. Kaikkien kärjistyneiden möläytysten ja paljon puhutun vihapuheen keskellä on helppo jatkaa eteenpäin ajatellen, että tässä on taas yksi kylähullu liikkeellä.

Nyt on kuitenkin kyseessä EU-parlamentaarikko. Tuolla miehellä hulluine ajatuksineen on huomattavasti enemmän vaikutusvaltaa kuin esimerkiksi minulla. Eikä varmasti ole ajatuksineen yksin – ei edes vuonna 2017.

Tämän maailman tuskan, tai oikeastaan voisin nyt puhua raivosta, keskellä mietin kaikkia niitä, jotka voisivat ohjata tätä maailmaa parempaan suuntaan, mutta vaikenevat.

Pyydänkin siis, älkää jättäkö päätöksentekoa ja vaikuttamista vain tuollaisten vanhojen hölmöjen miesten käsiin. Ottakaa kantaa, väittäkää vastaan, pitäkää meteliä, tehkää.

Janusz-Korwin-Mikke-puolalainen-mep-eu-parlamentti

Selina Kustula

 

Ikimuistoinen

On niin monta asiaa, joista haluaisin nyt kirjoittaa, mutta kaikkea ei pysty. Tiimimestarit-matkani* on jo yli puolen välin ja tämä viimeisin kerta oli aika ikimuistoinen.

Visiolla on ihmeellinen voima myös pienen mittakaavan tekemisessä. Aloitimme torstain tyypillisesti niin sanotulla check in -kierroksella, jossa kerroimme käytännön kokeiluistamme sekä vastasimme valmentajamme Pasin esittämään kysymykseen: ”Miten tästä kerrasta tehdään ikimuistoinen?”

Tuo yksinkertainen kysymys jäi varmasti jokaisen takaraivoon, koska koko kolmen päivän rutistuksen ajan autoimme toisiamme, jaoimme kokemuksemme ja tietomme, luotimme toisiimme ja nauroimme paljon.

Eikä se reissu ollut ikimuistoinen vain sen takia, että ympärilläni oli luottamusta, viisautta, lepoa ja iloa. Reissu muutti ajatteluani ja sai aikaan konkreettisia tekoja. Kiitos siitä.

En oikein tiedä, miten jäsentelisin asian helposti ja nopeasti ulkopuolisen ymmärrettäväksi, joten en edes yritä. Sanon kuitenkin, että oppiminen vie yleensä aikaa ja on aina hitaampaa kuin luulen. Tällä kertaa kuitenkin ajatteluni kiepautettiin aika nopeasti uuteen suuntaan.

Edessäni on toivottavasti muutosten kevät eikä pelkästään yritykseni parissa. Pikemminkin nimenomaan sen ulkopuolella. On aika tehdä muutoksia Selinaan ja kysellä vähän isompia kysymyksiä. Nyt otan vähän vähemmän valmentavan otteen itseni johtamiseen.

Hyvin mystistä tekstiä, mutta tämä onkin enemmän minua kuin sinua varten. Ehkä tästä saa selkoa paremmin kesään mennessä. Sikäli mikäli ajatustyöni tulee myös tänne blogiin tekstin muodossa näkyviin.

Selina Kustula

Smetanaa, suikaleita, salaatinkastiketta, Sandelssia… 15 eurolla S-kirjaimella alkavia tuotteita.

Jokainen toi tuotteita, jotka alkavat samalla kirjaimella kuin oma nimi. Tästä sitten innovointiin illallista.

*Tiimimestarit on 1,5 vuoden valmennus, jossa syvennytään tiimioppimiseen ja valmentavaan johtamiseen. Matkan alkutunnelmia voit lukea täältä.

innovointi luovuus Albert Einstein

Yäk, innovointi

Onko innovointi kirosana?

Minulla on kysyttävää teiltä. Miksi innovointi sanana tuntuu suorastaan kirosanalta? Se aiheuttaa huokailua. ”Tunkekaa innovaatiota perseeseenne”, vai miten se menikään?

Tuntemani teekkarit puhuivat aikoinaan käsien heiluttelusta. Sen voin heidän näkökulmastaan vielä ymmärtää. Aiheesta opettaminen voi tuntua hömpältä verrattuna lujuuslaskelmiin. Sen sijaan tällaisen yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tradenomin näkökulmasta on outoa, että innovointi aiheuttaa, no, huokailua.

Sana innovointi tuo mieleeni tilanteen, jossa valmistautumaton porukka silmät ristissä aamutuimaan laitetaan innovointimenetelmien kera keksimään hulluja, järjettömiä ideoita ilman rajoja. Pakon edessä, än-yy-tee-NYT. Innovointisession lopuksi on vihkoon kirjoitettu kasa ideoita, joihin ei koskaan palata. Mikä meni pieleen?

Mitä innovointi ja luovuus oikeastaan on?

Kuitenkin, kun mietin asiaa tarkemmin, työni on käytännössä suurimmalta osin innovointia. Tiimini kanssa pyrimme nimenomaan luomaan uutta, innovoimaan. Se vaatii paljon luovuutta ja sitä kautta inspiraation ja flown hallintaa. Luovuus on todella vaikeaa, jos on stressaantunut ja pitäisi saada asioita aikaiseksi, joten se vaatii myös johtajalta tekoja.

Jos päästän irti sanasta innovointi ja vaihdan paljon mukavempaan sanaan, luovuus, mitä tapahtuu? Jään miettimään, mitä luovuus tarkoittaa tai pikemminkin ei tarkoita. Mikä on luovuuden vastakohta? Kyselin tätä tutuiltani. Vastauksina tulivat mm. muuttumattomuus, rutiineissa pysyminen, muutosvastarinta, kopiointi, vanhassa pysyminen. Oletteko samaa mieltä? Tuleeko muita vaihtoehtoja mieleen?

Tutkitaanpa hieman asiaa

Otan nyt luettavakseni kaksi paljon kehuja saanutta kirjaa: Alf Rehnin Vaaralliset ideat ja Austin Kleaonin Steal Like an Artist. Saa ehdottomasti suositella muitakin ja samoin artikkeleita aiheeseen liittyen.

Mielessäni pyörii monia kysymyksiä. Miten luovuutta, uuden luomista, edesautetaan työyhteisössä? Miten voin vaikuttaa omaan luovuuteni? Tarvitseeko kaikkien yritysten edes innovoida mitään – olla luovia? Miten rutiinit ja rajat vaikuttavat luovuuteen? Mistä ihmiset oikeasti puhuvat, kun he puhuvat innovaatioista, innovoinnista, luovuudesta?

Mitä ajatuksia teille herää tästä kaikesta?

 

 

Page 1 of 3

Kuvat minun kuvaamia, ellei toisin mainita. & Teemasta kiitos Anders Norén