Category: Kulttuuri (Page 1 of 3)

Tubettaja sata vuotta sitten – Olivia17-peli

Olivia17 Yle

Oletteko pelanneet Ylen Suomi100-hengessä rakentamaa Olivia17-peliä? En ollut kuullut koko projektista aiemmin ollenkaan ennen kuin yliopiston kurssilla oli tehtävänä etsiä peleihin liittyvä tuore artikkeli.

Löydät artikkelin täältä:
Suomalaiset teinitytöt pelaavat nyt mobiilipeliä, jossa selvitetään, mitä vuonna 1917 elänyt tubettaja Olivia tekee, kun kaveri pettää tai kun ensimmäinen seksikerta lähestyy

Lyhyesti sanottuna kyse on 13-17-vuotiaille tytöille suunnatusta onlinepelistä, johon liittyy myös TV-sarja. Pelin päähenkilö on 17-vuotias Olivia, joka on Suomen ensimmäinen tubettaja sadan vuoden takaisessa Suomessa. Kyllä, luit oikein.

Uppouduin kurssikavereideni kanssa tutkimaan tätä ihmetystä. Idea kuulostaa aika villiltä varsinkin perinteikkään Yleisradion toteuttamaksi. Toisaalta se on linjassa kulttuurin muutoksen kanssa. Onhan pelit ja pelillistämin yhä vahvemmin läsnä myös luokkahuoneissa ja työpaikoilla.

Ylelle produktio oli mittava ja sitä oli tekemässä parin vuoden aikana satakunta työntekijää. Toki pelin lisäksi luotiin sarja, mutta se ei vähennä panostuksen mittavuutta. Peliä oli myös testaamassa 200 kohderyhmään edustajaa – kaikki nuoria tyttöjä. Pelin kehitykseen on suoraan vaikuttanut testauksista saatu palaute. Mahtavaa kuulla, että nuorten ääni otetaan huomioon pelikasvatuksessa.

Opettajille löytyi Edusta infopaketti Olivia17-pelin hyödyntämisestä opetuksessa. Nyt juuri uudet, erilaiset opetustavat kasvattavat suosiotaan, mikä on todellinen helpotus minunkaltaisille oppijoille. Niiden hyödyntäminen ei kuitenkaan välttämättä ole itsestäänselvyys tai helppo muutos kaikille opettajille. Onkin ilahduttavaa nähdä, että Yle huolehtii myös opettajille viestimisestä

Mitä me sitten ajattelimme Olivia17-pelistä? Voit itse tutustua peliin täällä. Ensivaikutelma on hieman huvittunut lastenpelejä muistuttuvan grafiikan vuoksi. Kiinnostus kuitenkin herää näyteltyjen keskusteluiden, monologien, WhatsApp-keskusteluiden ja muun mielenkiintoisen sekoituksen myötä.

Peli muistuttaa Hidden Agendan, Firewatchin ja Until Dawnin kaltaisia pelejä, joissa on elokuvamainen tarina ja pelaaja vaikuttaa tarinan etenemiseen. Tämänkaltaisia pelejä tulee varmasti tulevaisuudessa entistä enemmän.

Olivia17 yhdistää hienosti nykyhetken ja 1917 vuoden Suomen. Aluksi meitä hieman nauratti vanhanaikaiset vaatteet yhdistettynä tubettajatyylisesti kameralle höpöttävään Oliviaan, joka kriiseilee WhatsAppin välityksellä ihmissuhdehuolia kaverinsa kanssa. Toisaalta taas kohderyhmää ajatellen se on varmasti hyvä ratkaisu. Onhan kuvaustyyli nuorille hyvin helposti samaistuttava, luonteva ja tuttu. Historialliset tapahtumat on näin ollen helpompi vastaanottaa.

Jäimme myös ihmettelemään pelin tapahtumien lapsellisuutta. Onko yli 13-vuotiaat tytöt tosiaan näin lapsenomaisia. Lopulta muistelimmekin jo omia nuoruuden kriisejä ja ehkä nyt oli aika vain kullannut muistot. Luotan 200 testaajaan tässä tapauksessa. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan peliä suunnitellessa oli tutustuttu myös tuon ajan pöytäkirjoihin, jotta voitiin tietää paremmin, millainen sen ajan nuoren naisen elämä on ollut. Arvostan tällaista huolellisuutta.

Olivia17 kirvoitti meidät miettimään myös neljännen seinän rikkomista. YouTube-videoillahan on aivan arkipäivää, että puhutaan suoraan katsojille. Sen sijaan TV-sarjoissa se edelleen hieman yllättää tai ainakin siihen kiinnittää huomiota. Meille tuli ensimmäisinä esimerkkeinä mieleen House of Cards ja Deadpool.

Neljännen seinän rikkominen on oikeastaan ensimmäinen askel katsojan osallistamisessa. Hahmo puhuukin sinulle. Et olekaan vain salaa tarkkailemassa tilannetta. Tästä seuraava vaihe onkin laittaa katsoja töihin. Teatterissa ja standupissa osallistamista on nähty varmaan aikojen alusta. Muutama askel pidemmälle ja katsojasta onkin tullut pelaaja ja elokuvasta on tullut peli.

Olisipa muuten hienoa, jos joskus pääsisi katsomaan teatteriesityksen, joka on käsikirjoitettu samalla tavalla kuin tällaiset pelit. Teatterivieraat äänestäisivät, millaisia päätöksiä hahmot tekevät ja juoni muutguisi sen mukaan. Ei siis improvisaatiota vaan käsikirjoitettu näytelmä, jonka juoneen pääsee vaikuttamaan. Vai onko tätäkin jo tehty? Jos ei, saa vapaasti ottaa idean käyttöön. Lupaan tulla katsomoon.

Kehumme
– 100-vuotiaasta Suomesta on kerrottavana muutakin kuin miehekkäät sankaritarinat
– Ylen rohkeat kokeilut ja niihin panostaminen
– Kasvatuspeli, joka oikeasti osuu kohderyhmään
– Nuorten ääni otettu huomioon pelikasvatuksessa

Moitimme
– Lapsellinen grafiikka, josta johtuen huono ensivaikutelma

Lisää tietoa produktiosta https://yle.fi/aihe/1917

Tämä blogiteksti liittyy Pelit ja pelillisyys -kurssiin. Tekstiä olivat luomassa minun lisäksi Pekka Hautanen, Matilda Kälvinmäki ja Riikka Anttonen. Ryhmässämme yhdistyivät tietojenkäsittelytieteet ja kasvatustieteet.

Miksi luen kirjoja?

Sari Valto kysyi radiossa, miksi luen kirjoja. Jäin tätä miettimään. Mikä on sinun vastauksesi?

Minä luen oppiakseni uutta, kehittyäkseni ihmisenä ja avartaakseni ajatteluani.

Luen, jotta voin kävellä toisen saappaissa, uskoa ihmeisiin ja rauhoittaa mieleni.

Luen, jotta saan matkustaa ajassa, olla sankari ja tehdä taikoja.

Luen ymmärtääkseni ihmisiä, yrityksiä, maailmaa, historiaa, tulevaa ja itseäni.

Luen, jotta voin kadota hetkeksi ja uppoutuakseni toiseen maailmaan.

Luen, koska olen utelias.

Miksi sinä luet?

Itsekuri nolla / Kirjamessut 2017

Helsingin kirjamessut kahlattu läpi mitä kirjahulluimmassa seurassa. Huh hah hei, mitkä messut. Ei voi muuta sanoa. Tai siis toki aion sanoa muutakin, koska muuten olisi aika lyhyt blogiteksti. Heh heh. (vissiin reissuväsymys painaa huumorissa). Ei ollut oikein minkäänlaisia ennakko-odotuksia eikä kokemuksia kirjoihin liittyvistä messuista.  Mutta kylläpä vaan siellä oli nähtävää.

Aivan kuin olisin astunut unelmien kirjakauppaan, jossa rahat loppuu ennen kuin mielenkiintoiset asiat. Oli paljon, paljon erilaisia kirjoja, paljon hyviä tarjouksia, erilaista nähtävää, vihkoja, kortteja, kalentereita, paljon lastenkirjoja, romaaneja, tietokirjoja, eri kieliä, kirjailijoita, nuortenkirjoja, vanhoja kirjoja, uusia kirjoja, kustantamoita, antikvariaatteja ja tupa täynnä hyväntuulisia ja ystävällisiä ihmisiä.

Iltasatuja kapinallisille tytöille

Erityisesti mieleen jäi Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirja, joka oli messuilla tarjouksessa 25 euroa / kappale. Eikä vain jäänyt mieleen vaan jäi vähän vaivaamaan mieltä. En millään raaskinut ostaa sitä, vaikka olisin itsekin halunnut lukea sen läpi ja ehkä joku päivä antaa kummitytölle luettavaksi. Kyseessä on siis Elena Favillin ja Francesca Cavallon kovakantinen ja tyylikäs teos täynnä iltasadun muotoon kirjoitettuja itsenäisten naisten tarinoita. Kirjasta löytyy oman suosikkini, Frida Kahlon, lisäksi mm. J. K. Rowling, Amelia Earhart, Nina Simone ja Kleopatra.

Ostokset  

No joo, meillä lähti ystäväni Hennan kanssa ostokset pikkaisen lapasesta. Piti ihan vain ehkä yksi kirja ostaa ja ehkä jos yhden vihkon ostaisi ja muutaman postikortin. Mutta miten olisin voinut perustella itselleni lastenkirjan jättämistä hyllyyn, kun eivät paljoa maksaneet ja lähisukulaisissa on sopivan ikäisiä lukijoita? Tai olisinko jättänyt ostamatta kirjan, joka maksoi kirjakaupassa sitä ihaillessani melkein 30 euroa ja messuilla sain sen kahdella eurolla? No, eihän niin nyt voisi tehdä.

Hyvä tovi ihasteltiin pokkarivalikoimaakin ja hartaudella valitsimme kumpikin kolme suosikkia ostettavaksi. ”Jos sä ostat Donna Tarttin ja mä Haruki Murakamin, ja sitten lainataan toisillemme.” Löysin myös täydellisen pieniruutuisen vihkon, johon voin suunnitella ja kirjata ylös villasukkaohjeita (kannessa hieman anatomiaoppeja täysin aiheeseen sopimattomasti). Postikortteja en enää uskaltanut edes selailla kaiken muun hurahtamisen jälkeen. Henna sen sijaan näytti salaa minulta poimivan muutamia, joita varmaan voin odotella tipahtelevan postiluukustani lähikuukausina.

Parasta tietysti oli olla kirjahullussa seurassa. Kysyin Hennalta, mitä hänelle jäi päällimmäisenä mieleen kirjamessuista (myöskin ensikertalaisena). ”Innostus lukemiseen. Tuli oikein sellainen himo kirjallisuuteen. Ja ihmiset oli todella ystävällisiä ja puheliaita. Nyt haluaisi vain kaivautua peiton alle ahmimaan kirjoja.” Täytyy nyökytellä ja olla samaa mieltä Hennan kanssa. Lisäisin tähän ainoastaan sen, että oli kyllä hyviä tarjouksia messuilla ja painavat kantamukset kotiin lähtiessä.

Oletteko te käyneet kirjamessuilla? Mitä tarttui mukaan?

Selina Kustula

Psst. Väittäisin, että lauantai on paras päivä iskeä messuille. Ainakin paljon mielenkiintoista ohjelmaa on luvassa kaiken muun nähtävän lisäksi. Tsekkaa ohjelma ja messukartta täältä.

Ostimme mm.
Haruki Murakami: Kafka rannalla;
Juhana Torkki: Puhevalta / Tarinan valta;
Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa;
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin;
Stephen Hawking: Ajan lyhyt historia;
William Golding: Kärpästen herra…

// Messuliput saatu blogin kautta.

Toiseen maailmaan

Siihen on toki monta syytä[, miksi luen]. Yksi tärkeä on se, että kirjan lukeminen on minulle rauhoittava kokemus, aikaa poissa ruuduista ja poissa arjen hälinästä ja poissa oman navan ympällä pyörimisestä ja poissa henkilöbrändäyksestä. Kirja on portti jonkun toisen mieleen ja matka hänen saattelemanaan jonnekin sellaiseen paikkaan, jonne en muuten koskaan voisi mennä. Tai se voi olla jonkun maalailema selitys maailmasta tai jostain ilmiöstä, jota en tunne. Kirja on paikka, jota voin tutkia rauhassa ja voin muodostaa siitä oman mielipiteeni ja kuvitella sen osan mitä ei ole suoraan riveillä. Se on keino välittää tunteita, kokemuksia, ajatuksia, tapahtumia, taitoja ja oivalluksia vuosien ja vuosisatojenkin päähän, kääntäjien ansiosta toiselle puolelle maailmaa ja toiseen kulttuuriin.” – Marko Suomi

Voi kyllä. Viime aikoina olen matkustanut Amerikkaan piirroselokuvien alkuvaiheisiin, sodan ajan opetusvideoihin, 1900-luvun alkuun ja siitä eteenpäin, nuoren Walt Disneyn kokemiin pettymyksiin, menestyksiin ja menetyksiin. On ollut ällistyttävää huomata, miten suuri vaikutusvalta Mikki Hiiren isällä on ollut. Valtion päämiehet kääntyivät Disneyn puoleen. Tai kuinka Disney joutui pettymään työntekijöihinsä, mutta osasi myös olla armollinen. Kuinka hän keräsi ympärilleen valtavasti osaamista ja johti ihmisiä ja piti kiinni visiostaan.

Sattumalta tulin tässä Walt Disneyn elämänkertaa lueskellessa katsoneeksi myös dokumentin Selfridges-tavaratalon perustajasta Harry Gordon Selfridgestä. (Kiitos vinkistä Ani.) Heti sen perään aloitin Netflixin sarjan samaisesta miehestä: Mr. Selfridge. Selfridge eli 1858 – 1947 ja Walt Disney eli 1901 – 1966. Jonkun verran mennään siis päällekäin ja se näkyykin Walt Disneyn elämänkerrassa ja Mr. Selfridge -sarjassa esimerkiksi liittojen ja sodan vaikutuksina. Todella mielenkiintoista matkustaa ajassa taaksepäin tällaisten bisnesmiesten tarinoiden kautta.

Korostuu myös se miten pienen hetken normaali on tämän hetken normaali. Disney sai kokea television vaikutuksen elokuvateattereihin. Oli myös aika, jolloin täyspitkä piirroselokuva oli mullistava ajatus, johon ei uskottu. Ja meikkien laittaminen esille Selfridgen tavaratalossa oli aivan pöyristyttävä ehdotus. Eihän kukaan kunniallinen nainen käyttäisi poskipunaa ja hajuvedenhän pitäisi olla naisen suuri salaisuus, ei julkisesti näytillä tiskillä. Eikö niin?

Ainut pysyvä on muutos.

Selina Kustula
#selinalukee2017

// Alun lainaus on Marko Suomen blogitekstistä: Näin luen paljon kirjoja vaikka ei ole aikaa. Iso suositus!

// Kuvat Tampereen Etelärannasta, Tönöltä. Riippumatot <3

Ilta-auringon musiikkia: Noah Curys – Make Me (Cry)

Noah Curys – Make Me (Cry) ft. Labrinth

Tässä ilta-auringossa duuneja tehdessä tuli taas mietittyä taustamusiikkeja ja omaa suhdetta musiikkiin. En ole itse missään määrin musikaalinen ja ymmärrän siitä hyvin vähän. Olen siis puhtaasti vastaanottava osapuoli tässä suhteessa.

Musiikin kuunteleminenkin on mulle hyvin kausittaista. En ole siis lainkaan sellainen ihminen, joka löytää uutta kuunneltavaa tai tekee hyviä soittolistoja tai hakee arkeensa voimaa musiikista. Tai siis yleensä en ole. Ajoittain on joitakin biisejä, joihin tukeudun ja joista haen voimaa. Mutta käytännössä voi aivan hyvin mennä vaikka viikko ilman, että kuuntelen lainkaan musiikkia.

Tässä kuitenkin yksi biisi, joka on nyt ilahduttanut tänä keväänä. Noah Curys on Miley Curyksen pikkusisko, jolla on aivan yhtä upea ääni kuin Mileylla. Toivottavasti ura ja elämä veisi kuitenkin vähän tasaisempia reittejä eteenpäin kuin siskollaan.Spotifysta löytyi jo useampikin biisi, mutta

Spotifysta löytyi jo useampikin biisi, mutta Make Me (Cry) erityisesti ihastutti.

I never needed you like I do right now
I never needed you like I do right now
I never hated you like I do right now
’Cause all you ever do is make me

Gave you up ’bout twenty-one times
Felt those lips tell me twenty-one lies
You’ll be the death of me
Sage advice
Love, lovin’ you could make Jesus cry

When I hear you sayin’, ”Darlin’, your kiss is like an antidote”
I’m fightin’ like I’m Ali
But you got me on the ropes

I never needed you like I do right now
I never needed you like I do right now
I never hated you like I do right now
’Cause all you ever do is make me

Couldn’t hear the thunder, but I heard your heart race
Couldn’t see the rain, we’re too busy makin’ hurricanes
Love ain’t easy when it ain’t my way
But it gets hard, when you ain’t here makin’ me crazy

Baby, say the word, darlin’
You know just how to hold the sucker down
So I’ll see you in the morning
I can’t watch you walk out

I never needed you like I do right now
I never needed you like I do right now
I never hated you like I do right now
’Cause all you ever do is make me

Cry, cry, cry

Hear the thunder, see the rain
Ooh, ooh, yeah, ooh
Keep on makin’ me cry
Yeah, hey, hey yeah, ooh
Keep makin’ me scream and holler
Keep on makin’ me cry
You don’t know what you do to me
Hey, hey, yeah

I never needed you like I do right now
I never needed you like I do right now
I never hated you like I do right now
’Cause all you ever do is make me

 

Ootteko ehtinyt jo tutustua Noahin biiseihin? Mitä tykkäätte? :)

Selina Kustula

Page 1 of 3

Kuvat minun kuvaamia, ellei toisin mainita. & Teemasta kiitos Anders Norén