Category: Kulttuuri (Page 1 of 2)

Girlboss Netflix sarja Sophia Amoruso

Perjantai-illan sarjasuositus: Girlboss

Netflix-original: Girlboss

Ai, että! Aivan mahtava fiilis. Perjantain työpäivä päättyi siihen, että viikon (oikeastaan kuukauden) deadlinet on hoidettu ja oikeasti voi lähteä viikonlopun viettoon niin, että iso duuni on saatu valmiiksi ja on todellakin ansainnut rentoutumisen, levon, hauskanpidon. Ei tarvitse miettiä, että sata hommaa odottaa tekemistä ja miten tästä selvitään. Ei tarvitse ahdistua, miten aika ja voimat riittää kaikkeen. Nyt on lupa ihan oikeasti hengähtää ja olla ylpeä tekemisistään.

Ilta vaan paranee, kun kämppä on tyhjä (kaikella rakkaudella, joskus on mahtavaa olla yksin) ja Alkosta mukaan tarttunut pikkuskumppa lasissa. JA! Iso ja! Netflixistä tulee välittömästi suosituksena uusi sarja vastaan, eikä mikä tahansa sarja vaan Girlboss. En ollut edes kuullut, että kyseisestä kirjasta on tehty TV-sarja.

Sophia Amoruso: #GirlBoss

Lyhykäisyydessään kyse on Sophia Amoruson #GirlBoss-kirjasta, joka kertoo löyhän elämänkerrallisesti, kuinka hän rakensi oman vaateimperiuminsa. Amoruso oli vuonna 2016 yksi maailman rikkaimmista self-made naisista. Hän aloitti koko touhun eBayssä 22-vuotiaana. Väittäisin, että Amaruson kirja varmasti herättää tunteita ja saa monella savun nousemaan korvista, mikä tekee kyllä hyvääkin aika ajoin. Kannattaa lukaista Idan mainio blogiteksti kyseisestä kirjasta.

Kirja on itselläni vielä lukematta, mutta nyt tässä perjantai-illan iloksi ylhäisessä yksinäisyydessä on tullut tätä TV-sarjaa katsottua kuusi jaksoa. Todella viihdyttävä, iloinen ja sopivan kepeä olematta ihan täyttä höttöä. Tuumasin alkuun, että kylläpä kivasti kuvastaa nykypäivän mentaliteettia. Make your own future ja niin edelleen. Sitten toisaalta mietin, että eikö tuo ole aina ollut amerikkalainen ajattelutapa. American dream. Ehkä se sitten on vain kokenut uudistumisen.

Ja tästä erittäin luontevalla aasin sillalla vahva suositus myös Ronja Salmen kirjoittamalle kolumnille: Olen ysärin lapsi ja yrittäjä, ja niin on pian meistä moni muukin – mutta Suomi ei ole meihin valmis. Vastaavia samaistumisen tunteita harvemmin tulee toisten teksteistä. Aivan kuin oma elämä toisen kirjoittamassa kolumnissa.

Otappa näistä perjantai-illan mietteistä selvää. Onko kirja tai sarja tuttu? Ällöttääkö koko hehkutus? Mites Ronja Salmen kolumni – kolahtiko? Yrittäjyys wtf.

Selina Kustula

PS. Pakko myöntää, että hullun vahvoja samaistumisfiiliksiä myös tässä Girlboss-sarjassa.

Kirjahaaste 2017: Tavoitteena 15+5

Lupasin reilu vuosi sitten lukea 12 kirjaa 12 kuukaudessa ja haastoin muutkin asettamaan tavoitteen lukemiselle. Miten muilla meni? Onnistuitteko vai unohtuiko koko juttu tammikuun jälkeen?

Ärsyttävää kyllä, en päässyt tavoitteeseen. Enpä ole aikoihin lukenut yhtä vähän kuin vuonna 2016. Taisin jopa ajatella itsekseni, että 12 tietokirjaa ja 12 fiktiota olisi varsinainen tavoitteeni. Ei mitään toivoa, vaikka tänä vuonna olin aiheesta kiinnostuneempi kuin aikoihin. Paljon aloitettuja ja keskenjääneitä kirjoja.

Tälle vuodelle tavoite on 15+5 ja onneksi kotona on kirittäjä. Nyt kehitän myös konkreettisia keinoja lukuinnostuksen ylläpitämiseen.

Mitä luin vuonna 2016?

Kirjahaaste 2016 ei siis mennyt kovin hyvin. Vuosi toki oli muutenkin sekava ja stressaava, joten annan tässä itselleni armoa. Pysähtyminen kirjan äärelle tuntui mahdottomalta. Aloitin useita kirjoja ja yleensä sadan sivun jälkeen aloitin jo uuden.

Kesken jäi mm. Tuomas Nyholmin ja Jarkko Ruudun Jarkko Ruutu, Orhan Pamukin Museum of Innocence, Matti Alahuhdan Johtajuus, Zadie Smithin Kauneudesta ja jopa Guy Kawasakin The Art of the Start (joka oli innostava ja kiinnostava!). Tästä nopea sivujuonne: Orhan Pamukilta sain kyllä Instagram-tykkäyksen vierailtuani hänen museossaan. Heh, ei sitä joka päivä saa instatykkäyksiä Nobel-voittajalta.

Kaiken kaikkeaan sain luettua vain yhdeksän kirjaa. Ei edes yhtä per kuukausi.

  1. J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher’s Stone (englanniksi)
  2. Cecelia Ahern: One hundred names (englanniksi)
  3. J. K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets (englanniksi)
  4. J. K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (englanniksi)
  5. Draivi: Voiko sisäistä motivaatiota johtaa?
  6. David Lagercrantz: Minä, Zlatan Ibrahimovic (äänikirja)
  7. Roope Lipasti: Rajanaapuri (äänikirja)
  8. Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita (äänikirja)
  9. Aaro Hellaakoski: Huojuvat keulat (runokirja)

Harry Potterit toimivat juuri niin kuin pitääkin. Kevyttä, helppoa, mukavaa, aivot narikkaan. Cecelia Ahernin teos oli ihan kiva uppoutuminen toimittajan maailmaan ja voin hyvin kuvitella, millainen tarina olisi elokuvana: draamakomedia, joka koskettaisi ja naurattaisi katsojaa. Luettavana teoksena se oli vähän turhan kepeä, vaikka paksu opus olikin.

Tietokirjallisuus rajoittui viime vuonna Draiviin ja puoliksi luettuun Guy Kawasakin the Art of the Startiin, josta alleviivasin melkein joka lauseen. Onneksi luin e-kirjana. Tietokirjojen kohdalla e-kirjan ovat todella näppäriä, koska ainakin Elisa Kirja ja Googlen Play Kirjat kokoaa alleviivatut kohdat kätevästi yhteen. Googlen kanssa saa jopa alleviivaukset automaattisesti Google Drivelle yhteen tiedostoon. Ihanaa! No, the Art of the Start jäi joka tapauksessa kesken. Todennäköisesti johtuen tästä ihanasta e-kirjamuodosta. Ristiriitaista, tiedän. En vain mitenkään päin halunnut tuijottaa sitä tabletin valoa illalla. Kawasakin kirjaa lukiessa kävin kyllä aika kovilla kierroksilla muutenkin. Samalla tuli todettua, että ennen nukkumaan menoa on parempi lukea jotain, mikä ei vie ajatuksia töihin. Ennemmin näkisin unta Tylypahkasta kuin töistä. Oli muuten melkein mahdoton löytää the Art of the Starttia Tampereen kirjastoista tai edes Tampereen korkeakoulujen kirjastoista. Siksi ostin e-kirjan.

Draivi – Voiko sisäistä motivaatio johtaa? -kirjan sain valmistumisen yhteydessä Proakatemian oppiminen-arvopalkintona. Pidin siitä, kuinka nykyaikaista johtamista avattiin niin teorian kuin käytännön esimerkkien kautta. Selkokielistä ja hyvin jäsenneltyä asiaa. Hyvä palkintokirja, kiitos siitä! Tiimimestareissa otimme johtamisen lähijaksoa edeltävälle ajalle ennakkotehtäväksi, että kaikki lukevat Draivin. Oli kyllä keskustelut heti astetta paremmat, kun niiden tukena oli myös yhteistä teoriapohjaa. Toivottavasti saan tänä vuonna paremmin varattua aikaa ja harjoitettua itsekuria, jotta olisin lukenut enemmän ennen Tiimimestareiden lähijaksoja. Seuraavan lähikerran aiheena on Innovointi ja haluaisin lukea Alf Rehnin Vaaralliset Ideat, mutta en ole vielä ehtinyt tutkia, onko kirjastossa millaiset varausjonot.

Vuoden 2016 parhaita kirjainnostuksia oli äänikirjojen löytäminen. Onnistuin vieläpä voittamaan BookBeatin Instagram-kilpailussa vuoden ilmaisen jäsenyyden. Äänikirjan kuunteleminen on erilaista lukemista, aivan kuin e-kirjakin on perinteiseen verrattuna. Äänikirja vaatii eri tavalla keskittymistä ja rauhoittumista, kun katse ei ole kirjassa. Kirjassa ei myöskään voi edetä sellaisella nopeudella kuin haluaisi. Kirjan lukija tuo oman sävynsä koko kertomukseen. Vahva suositus Zlatan-kirjalle, jonka lukija Kari Ketonen eläytyi tehtäväänsä loistavasti. Rajanaapuria en voi suositella. Olihan siinä ihan hienoa ajatusta ja kerrontaa, mutta jotain jäi uupumaan.

Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävän kuuntelin myös äänikirjana, mutta se on varmasti parempi itse luettuna. Tässä tapauksessa lukijan äänensävy ja ääni toivat kirjaan ehkä vähän ronskimman sävyn kuin mitä itse äänettömästi lukemalla olisi ollut. Ja kun kirjassa käydään värikkäitä tarinoita yhden illan jutuista ja parisuhteista suorasanaisesta, äänensävyllä on väliä. Mielikuvituspoikaystävä sopii mielestäni niin sinkuille kuin parisuhteessa oleville, miehille ja naisille. Henriikka Rönkkönen onnistuu taltioimaan nuoren naisen sielunmaisemaa suorasanaisesti ja armottoman rehellisesti.

Miten lisätä lukemista arkeen?

Törmäsin syksyllä Noora Valkosen tekemään listaukseen, miten lisätä lukuintoa. Blogitekstiä ei enää löydy, mutta onneksi olin napannut kuvan.

Kirjahaaste 2017

Eikö ihana listaus? Varsinkin Snapchat on tuonut itselleni uutta intoa ja kiinnostusta lukemiseen ja valtavasti kirjasuosituksia. Kannattaa laittaa seurantaan ainakin @markosuomi ja @miiaesa. Kumpikin löytyy myös Twitteristä samalla nimellä. Ja kirjoja todellakin kannattaa jättää kesken. Ei ehkä ihan muutaman sivun perusteella, mutta jos olet jo puoli välissä ja aina vain maistuu puulta, lopeta!

Tuosta listauksesta itseeni kolahti parhaiten numero yksi. Välillä huomaan Netflixin ja somen pitävän suhteettoman suurta roolia arjessani. Mitä jos vaihtaisi jumalaa edes parina iltana viikossa? Bussimatkallakin ehtii lukea yllättävän paljon kirjaa, mutta se ei tapahdu, jos ei ensin irrota otetta puhelimestaan.

Omalla kohdallani myös ulkoisen paineen luominen toimii aika hyvin. Kun lukutavoitteen julistaa edes jollekin ääneen, toimii sekin motivaattorina. Viime vuonna tosin huomasin, että lykkäsin vain tilannetiedotusblogipostausta myöhemmäksi koko ajan :D ”Kirjoitan aiheesta blogiin sitten, kun olen vähän pidemmällä tavoitteessani.” Tällä kertaa siis luvassa muutos asiaan. Päivitän Instagramiin aina, kun olen lukenut kirjan (seuraajien onneksi en lue aivan älyttömiä määriä). Lisäksi blogiinkin tulossa useammin katsausta lukemiseen.

Vuoden 2017 tavoitteena 15+5 kirjaa

Nostan tavoitetta, vaikka viime vuoden tavoite jäi saavuttamatta. Tällä kertaa kuitenkin parempi ote rutiineihin ja ehkä suurempi nälkä oppimiselle ja elämyksille. Tavoite on 15 kaunokirjallista teosta sekä 5 tietokirjaa.

Mieleeni on jäänyt heikosti jokin kirjoitus, jossa kritisoitiin nykyihmistä ja samalla sivuttiin menestyjiä koskevaa kirjallisuutta ja kaiken maailman tietokirjojen lukemista ikään kuin oikotienä menestykseen. Muistaakseni kirjoitus suositteli ennemmin pysähtymään kaunokirjallisuuden äärelle ja oppimaan elämästä. En osaa sanoa, mitä mieltä olen tuosta kirjoituksesta (tai muistanko sitä edes etäisesti oikein), mutta se jäi ainakin hatarasti mieleeni. Proakatemian aikana en oikein muuta lukenutkaan kuin tietokirjoja. Aika useita kirjoja leimaa tekotieteellisyys ja pyörän keksiminen uudelleen. Jauhetaan itsestään selviä oivalluksia mukatärkeistä asioista.

Ammattillisen kehittymisen näkökulmasta kuitenkin pidän tietokirjoista ja innostun niitä lukiessani. Siitä syystä tavoitteena viisi tietokirjaa. Kaunokirjallisuuden suhteen tavoite on 15 kirjaa, joka tulee jo melkein täyteen, jos lukee yhden kirjan kuukaudessa. Jos parin kirjan välein päivittäisin ajatuksiani myös blogiin, ei ehkä nähdä tällaista maratoonipostausta vuoden päästä.

Tämän vuoden kirjat tähän mennessä

  1. David Lagercrantz: Se mikä ei tapa (Millenium-trilogian jatkoa)
  2. Anneli Auer: Murhalesken muistelmat (äänikirja)

Aloitin vuoden hieman huvittavasti sillä kirjalla, jonka piti olla viime vuoden toinen kirja. No, nyt oli tämän kirjan aika. Alku tuntui kankealta, mutta kun tarina käynnistyi, kyllä se koukutti. Tutut, kiinnostavat hahmot Mikael Blomkvist, Lisbeth Salander ja Erika Berger toivottivat tervetulleeksi maailmaansa. Keinoäly, NSA ja journalismi yhdessä ovat kiinnostava kompo ja Lagercrantz sai mielestäni hyvin jatkettua Stieg Larssonin aloittamaa tarinaa. Toivottavasti jatkoa on luvassa. Hassu huomio muuten, sama kirjailija kirjoittanut Zlatanin.

Anneli Auerin Murhalesken muistelmat oli aivan erilainen kuunneltava. Siinä vasta oli äänikirjaa kerrakseen. Anneli Auer toimii itse lukijana ja on kyllä, no, aika uuvuttavaa kuunneltavaa. Jopa iloisista muistoista puhutaan hyvin apaattisella ja ankealla äänensävyllä. En ollut itse lukenut ainuttakaan uutista tapauksesta ja lööppejäkin lähinnä vältellyt. Jostain syystä koko jutun jatkuva uutisointi roskalehdissä ärsytti. Sain siis uppoutua muistelmiin aika ennakkoluulottomasti. Yllättävää kyllä, ankeudestaan huolimatta kirja koukutti. Pituutta oli 11 tuntia ja loppujen lopuksi voisin antaa arvosanaksi 4/5. Aloin myös miettiä sitä, kuinka vähän tunnen suomalaista oikeusjärjestelmää. Amerikkalaiset lakisarjat sen sijaan on pitänyt huolen, että täkäläiset oikeuskäytännöt on vähän turhankin tutut. Jos ei jollekin ole, suosittelen Good Wifea.

Oletteko mukana?

Kiitos kaikille, jotka syksyn mittaan kyselivät, miten haasteeni etenee. Samaa kyselyä saa jatkaa tänäkin vuonna! Tällä kertaa toivottavasti minusta kuuluu jo ennen kyselyjäkin.

Oma tavoitteeni on siis 15 kaunokirjallista teosta ja 5 tietokirjaa. Etenemistäni voi seurata Instagramissa #selinalukee2017. Nyt siis tilanne 2/20.

Mikä on sinun tavoitteesi? Onko vinkkejä, miten ylläpitää lukuharrastusta? Kaipaisin kovasti myös vinkkejä uskomattoman koukuttavista kirjoista, joita ei malta jättää käsistä.

Kommentoi alle tai huutele somessa :)

Selina Kustula

 

Paria tahtia erillä

Kerran koetin olla kuin ovat muut,

suuni panna kuin ovat muitten suut.

Enpähän osannut seurata toisia suita – 

loilotin paria tahtia erillä muita.

Lyhyesti, Aaro Hellaakoski (Huojuvat keulat)

Aaro Hellaakoski

Kuvat ja videot Reposaaresta, Meri-Porista joulupäivänä.

Selina Kustula

Elokuvasuositus: Big Eyes

Aivan uskomaton elokuva. Sain juuri katsottua loppuun Tim Burtonin Big Eyes. Täytyi välittömästi avata läppäri ja jakaa tämä kokemus.

Elokuva pohjautuu tositarinaan taiteilijasta nimeltään Margaret Keane. Margaretin teokset olivat 50- ja 60-luvulla tunnettuja ympäri maailman, mutta eivät hänen nimellään. Taiteilija teki teokset salassa jopa omalta tyttäreltään ja aviomies Walter Keane myi niitä omissa nimissään keräten kaiken kunnian. Voi luoja, mikä tukahdutettu raivon tunne itsellekin nousi elokuvaa katsoessa. Tuli koettua myös helpotusta, kylmiä väreitä ja kyyneleisiin asti liikuttumista.

Suosittelen! Tim Burtonin ohjaus, tositarina, vahva naispääosa, hienot näyttelijäsuoritukset (Amy Adams, Christoph Waltz) . Sen enempää en teitä spoilaa. Löytyy Netflixistä, mene, katso, ihastu.

Oikean elämän Margaret Keane ja häntä elokuvassa näytellyt Amy Adams.

Oikean elämän Margaret Keane ja häntä elokuvassa näytellyt Amy Adams.

ps. Ei myöskään voi moittia Lana Del Reyn musiikkia elokuvassa!

Habitaren suosikit

Tikkurila

Habitare-reissu kruunasi erittäin työntäyteisen ja tuotteliaan viikon. Päällimmäinen fiilis messuista: olipa paljon nähtävää. Perinteisten messujen sijasta Habitare tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta suuremmaksi elämykseksi.

Yritykset olivat panostaneet messuihin entistä enemmän ja monessa kohtaa joutui vain pysähtyä mykistyneenä ihastelemaan. Habitare jatkuu vielä tämän viikonlopun, joten jos vain jotenkin pääset, suosittelen käymään.

LAMK Habitare 2016

LAMK

LAMK Habitare 2016 LAMK Habitare 2016

XAMK

XAMK

XAMK

Ammattikorkeakoulujen osastot tekivät vaikutuksen. Suosittelen kurkistamaan sekä LAMKin että XAMKin osastot. Ilahduttavan oivaltavaa muotoilua. Kaunista, käytännöllistä, kekseliästä.

tuulia_penttila_habitare_2016_2

Tuulia Penttilä

tuulia_penttila_habitare_2016_1

Tuulia Penttilä oli minulle uusi tuttavuus. Yksi niistä muotoilijoista, joiden tuotteet saivat aikaan välittömät ostohaaveet. Tyyliä voisi kutsua japanilaiseksi, minimalistiseksi, käytännölliseksi. Suunnittelussa on ajateltu käytännöllisyyttä kiinnityksestä aina käyttöön saakka. Rakastuin.

boconcept_habitare_2016_1

BoConcept

boconcept_habitare_2016_4 boconcept_habitare_2016_3 boconcept_habitare_2016_2

BoConcept on ikuinen suosikkini, kuten tätä blogia lukeneet saattavat arvatakin. Olisin ihan hyvin voinut muuttaa heidän osastolleen asumaan. Harmi, että lähtö olisi tullut viimeistään sunnuntain purkujen yhteydessä. Mieleen jäi etenkin mustikanvärinen nahka ja sametti. Kesällä Asuntomessujen yhteydessä ihastuin jo sammalenvihreään nojatuoliin, mutta kyllä tuo sininenkin vei sydämen.

Miiko

Miiko

miiko_habitare_2016_2 miiko_habitare_2016_1

Miiko oli myös yksi suosikeistani koko messuilta. Osasto, jonka olisin halunnut ostaa tyhjäksi. Maltoin mieleni ja mukaan lähti ainoastaan puinen pannunalunen. Oli kyllä lähellä, ettei seinäkalenterikin lähtenyt matkaan.

signals_habitare_2016_juuret_4

Signals, Juuret

signals_habitare_2016_juuret_3 signals_habitare_2016_juuret_2

Yksi mykistävimmistä osastoista oli Signals-vainunäyttely, joka koostui neljästä eri ”maailmasta”, joilla oli jokaisella oma teemansa, taustatarinansa. Ehkä pisimpään huokailin onnesta Juuret-tilassa. Kaikki ne uskomattomat tapetit, murretut sävyt, erilaiset pinnat, syvyydet, se tunnelma. Tiloja, jotka välittivät omaa tarinaansa. Jos olisi aivan pakko valita yksi must see -kohde, se olisi tämä.

Signals

Signals, Juuret

Woodek

Woodek

papershop_habitare_2016_2

Papershop

papershop_habitare_2016_1

Tsekkaa myös nämä.

Adea. Tasapainoinen, tyylikäs kokonaisuus.
Smarter Surfaces. Käy piirtelemässä seiniin.
Papershop. Yksi kauneimmista osastoista.
Tikkurila. Nappaa ilmainen maalipurkki matkaan.
Hakola. Huonekaluja hempeissä sävyissä ja hyvää kahvia.
Woodek. Luultavaksi yksi upeimmista ruokapöydistä ikinä.
Plootu. Persoonallisia, rouheita kalusteita järkevissä hinnoissa.
Marimekko. Uutuuksia esittelyssä.

 

Selina Kustula

habitare_2016 hakola_habitare_2016

Botanic Shelf

Botanic Shelf

uijui_habitare_2016

Susanna Sivonen

Susanna Sivonen

marimekko_habitare_2016_2

Marimekko

marimekko_habitare_2016_1

tikkurila_habitare_2016_3

Tikkurila

tikkurila_habitare_2016_2

 

Page 1 of 2

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén