Category: Kulttuuri (Page 1 of 3)

Toiseen maailmaan

Siihen on toki monta syytä[, miksi luen]. Yksi tärkeä on se, että kirjan lukeminen on minulle rauhoittava kokemus, aikaa poissa ruuduista ja poissa arjen hälinästä ja poissa oman navan ympällä pyörimisestä ja poissa henkilöbrändäyksestä. Kirja on portti jonkun toisen mieleen ja matka hänen saattelemanaan jonnekin sellaiseen paikkaan, jonne en muuten koskaan voisi mennä. Tai se voi olla jonkun maalailema selitys maailmasta tai jostain ilmiöstä, jota en tunne. Kirja on paikka, jota voin tutkia rauhassa ja voin muodostaa siitä oman mielipiteeni ja kuvitella sen osan mitä ei ole suoraan riveillä. Se on keino välittää tunteita, kokemuksia, ajatuksia, tapahtumia, taitoja ja oivalluksia vuosien ja vuosisatojenkin päähän, kääntäjien ansiosta toiselle puolelle maailmaa ja toiseen kulttuuriin.” – Marko Suomi

Voi kyllä. Viime aikoina olen matkustanut Amerikkaan piirroselokuvien alkuvaiheisiin, sodan ajan opetusvideoihin, 1900-luvun alkuun ja siitä eteenpäin, nuoren Walt Disneyn kokemiin pettymyksiin, menestyksiin ja menetyksiin. On ollut ällistyttävää huomata, miten suuri vaikutusvalta Mikki Hiiren isällä on ollut. Valtion päämiehet kääntyivät Disneyn puoleen. Tai kuinka Disney joutui pettymään työntekijöihinsä, mutta osasi myös olla armollinen. Kuinka hän keräsi ympärilleen valtavasti osaamista ja johti ihmisiä ja piti kiinni visiostaan.

Sattumalta tulin tässä Walt Disneyn elämänkertaa lueskellessa katsoneeksi myös dokumentin Selfridges-tavaratalon perustajasta Harry Gordon Selfridgestä. (Kiitos vinkistä Ani.) Heti sen perään aloitin Netflixin sarjan samaisesta miehestä: Mr. Selfridge. Selfridge eli 1858 – 1947 ja Walt Disney eli 1901 – 1966. Jonkun verran mennään siis päällekäin ja se näkyykin Walt Disneyn elämänkerrassa ja Mr. Selfridge -sarjassa esimerkiksi liittojen ja sodan vaikutuksina. Todella mielenkiintoista matkustaa ajassa taaksepäin tällaisten bisnesmiesten tarinoiden kautta.

Korostuu myös se miten pienen hetken normaali on tämän hetken normaali. Disney sai kokea television vaikutuksen elokuvateattereihin. Oli myös aika, jolloin täyspitkä piirroselokuva oli mullistava ajatus, johon ei uskottu. Ja meikkien laittaminen esille Selfridgen tavaratalossa oli aivan pöyristyttävä ehdotus. Eihän kukaan kunniallinen nainen käyttäisi poskipunaa ja hajuvedenhän pitäisi olla naisen suuri salaisuus, ei julkisesti näytillä tiskillä. Eikö niin?

Ainut pysyvä on muutos.

Selina Kustula
#selinalukee2017

// Alun lainaus on Marko Suomen blogitekstistä: Näin luen paljon kirjoja vaikka ei ole aikaa. Iso suositus!

// Kuvat Tampereen Etelärannasta, Tönöltä. Riippumatot <3

Ilta-auringon musiikkia: Noah Curys – Make Me (Cry)

Noah Curys – Make Me (Cry) ft. Labrinth

Tässä ilta-auringossa duuneja tehdessä tuli taas mietittyä taustamusiikkeja ja omaa suhdetta musiikkiin. En ole itse missään määrin musikaalinen ja ymmärrän siitä hyvin vähän. Olen siis puhtaasti vastaanottava osapuoli tässä suhteessa.

Musiikin kuunteleminenkin on mulle hyvin kausittaista. En ole siis lainkaan sellainen ihminen, joka löytää uutta kuunneltavaa tai tekee hyviä soittolistoja tai hakee arkeensa voimaa musiikista. Tai siis yleensä en ole. Ajoittain on joitakin biisejä, joihin tukeudun ja joista haen voimaa. Mutta käytännössä voi aivan hyvin mennä vaikka viikko ilman, että kuuntelen lainkaan musiikkia.

Tässä kuitenkin yksi biisi, joka on nyt ilahduttanut tänä keväänä. Noah Curys on Miley Curyksen pikkusisko, jolla on aivan yhtä upea ääni kuin Mileylla. Toivottavasti ura ja elämä veisi kuitenkin vähän tasaisempia reittejä eteenpäin kuin siskollaan.Spotifysta löytyi jo useampikin biisi, mutta

Spotifysta löytyi jo useampikin biisi, mutta Make Me (Cry) erityisesti ihastutti.

I never needed you like I do right now
I never needed you like I do right now
I never hated you like I do right now
’Cause all you ever do is make me

Gave you up ’bout twenty-one times
Felt those lips tell me twenty-one lies
You’ll be the death of me
Sage advice
Love, lovin’ you could make Jesus cry

When I hear you sayin’, ”Darlin’, your kiss is like an antidote”
I’m fightin’ like I’m Ali
But you got me on the ropes

I never needed you like I do right now
I never needed you like I do right now
I never hated you like I do right now
’Cause all you ever do is make me

Couldn’t hear the thunder, but I heard your heart race
Couldn’t see the rain, we’re too busy makin’ hurricanes
Love ain’t easy when it ain’t my way
But it gets hard, when you ain’t here makin’ me crazy

Baby, say the word, darlin’
You know just how to hold the sucker down
So I’ll see you in the morning
I can’t watch you walk out

I never needed you like I do right now
I never needed you like I do right now
I never hated you like I do right now
’Cause all you ever do is make me

Cry, cry, cry

Hear the thunder, see the rain
Ooh, ooh, yeah, ooh
Keep on makin’ me cry
Yeah, hey, hey yeah, ooh
Keep makin’ me scream and holler
Keep on makin’ me cry
You don’t know what you do to me
Hey, hey, yeah

I never needed you like I do right now
I never needed you like I do right now
I never hated you like I do right now
’Cause all you ever do is make me

 

Ootteko ehtinyt jo tutustua Noahin biiseihin? Mitä tykkäätte? :)

Selina Kustula

Girlboss Netflix sarja Sophia Amoruso

Perjantai-illan sarjasuositus: Girlboss

Netflix-original: Girlboss

Ai, että! Aivan mahtava fiilis. Perjantain työpäivä päättyi siihen, että viikon (oikeastaan kuukauden) deadlinet on hoidettu ja oikeasti voi lähteä viikonlopun viettoon niin, että iso duuni on saatu valmiiksi ja on todellakin ansainnut rentoutumisen, levon, hauskanpidon. Ei tarvitse miettiä, että sata hommaa odottaa tekemistä ja miten tästä selvitään. Ei tarvitse ahdistua, miten aika ja voimat riittää kaikkeen. Nyt on lupa ihan oikeasti hengähtää ja olla ylpeä tekemisistään.

Ilta vaan paranee, kun kämppä on tyhjä (kaikella rakkaudella, joskus on mahtavaa olla yksin) ja Alkosta mukaan tarttunut pikkuskumppa lasissa. JA! Iso ja! Netflixistä tulee välittömästi suosituksena uusi sarja vastaan, eikä mikä tahansa sarja vaan Girlboss. En ollut edes kuullut, että kyseisestä kirjasta on tehty TV-sarja.

Sophia Amoruso: #GirlBoss

Lyhykäisyydessään kyse on Sophia Amoruson #GirlBoss-kirjasta, joka kertoo löyhän elämänkerrallisesti, kuinka hän rakensi oman vaateimperiuminsa. Amoruso oli vuonna 2016 yksi maailman rikkaimmista self-made naisista. Hän aloitti koko touhun eBayssä 22-vuotiaana. Väittäisin, että Amaruson kirja varmasti herättää tunteita ja saa monella savun nousemaan korvista, mikä tekee kyllä hyvääkin aika ajoin. Kannattaa lukaista Idan mainio blogiteksti kyseisestä kirjasta.

Kirja on itselläni vielä lukematta, mutta nyt tässä perjantai-illan iloksi ylhäisessä yksinäisyydessä on tullut tätä TV-sarjaa katsottua kuusi jaksoa. Todella viihdyttävä, iloinen ja sopivan kepeä olematta ihan täyttä höttöä. Tuumasin alkuun, että kylläpä kivasti kuvastaa nykypäivän mentaliteettia. Make your own future ja niin edelleen. Sitten toisaalta mietin, että eikö tuo ole aina ollut amerikkalainen ajattelutapa. American dream. Ehkä se sitten on vain kokenut uudistumisen.

Ja tästä erittäin luontevalla aasin sillalla vahva suositus myös Ronja Salmen kirjoittamalle kolumnille: Olen ysärin lapsi ja yrittäjä, ja niin on pian meistä moni muukin – mutta Suomi ei ole meihin valmis. Vastaavia samaistumisen tunteita harvemmin tulee toisten teksteistä. Aivan kuin oma elämä toisen kirjoittamassa kolumnissa.

Otappa näistä perjantai-illan mietteistä selvää. Onko kirja tai sarja tuttu? Ällöttääkö koko hehkutus? Mites Ronja Salmen kolumni – kolahtiko? Yrittäjyys wtf.

Selina Kustula

PS. Pakko myöntää, että hullun vahvoja samaistumisfiiliksiä myös tässä Girlboss-sarjassa.

Kirjahaaste 2017: Tavoitteena 15+5

Lupasin reilu vuosi sitten lukea 12 kirjaa 12 kuukaudessa ja haastoin muutkin asettamaan tavoitteen lukemiselle. Miten muilla meni? Onnistuitteko vai unohtuiko koko juttu tammikuun jälkeen?

Ärsyttävää kyllä, en päässyt tavoitteeseen. Enpä ole aikoihin lukenut yhtä vähän kuin vuonna 2016. Taisin jopa ajatella itsekseni, että 12 tietokirjaa ja 12 fiktiota olisi varsinainen tavoitteeni. Ei mitään toivoa, vaikka tänä vuonna olin aiheesta kiinnostuneempi kuin aikoihin. Paljon aloitettuja ja keskenjääneitä kirjoja.

Tälle vuodelle tavoite on 15+5 ja onneksi kotona on kirittäjä. Nyt kehitän myös konkreettisia keinoja lukuinnostuksen ylläpitämiseen.

Mitä luin vuonna 2016?

Kirjahaaste 2016 ei siis mennyt kovin hyvin. Vuosi toki oli muutenkin sekava ja stressaava, joten annan tässä itselleni armoa. Pysähtyminen kirjan äärelle tuntui mahdottomalta. Aloitin useita kirjoja ja yleensä sadan sivun jälkeen aloitin jo uuden.

Kesken jäi mm. Tuomas Nyholmin ja Jarkko Ruudun Jarkko Ruutu, Orhan Pamukin Museum of Innocence, Matti Alahuhdan Johtajuus, Zadie Smithin Kauneudesta ja jopa Guy Kawasakin The Art of the Start (joka oli innostava ja kiinnostava!). Tästä nopea sivujuonne: Orhan Pamukilta sain kyllä Instagram-tykkäyksen vierailtuani hänen museossaan. Heh, ei sitä joka päivä saa instatykkäyksiä Nobel-voittajalta.

Kaiken kaikkeaan sain luettua vain yhdeksän kirjaa. Ei edes yhtä per kuukausi.

  1. J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher’s Stone (englanniksi)
  2. Cecelia Ahern: One hundred names (englanniksi)
  3. J. K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets (englanniksi)
  4. J. K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (englanniksi)
  5. Draivi: Voiko sisäistä motivaatiota johtaa?
  6. David Lagercrantz: Minä, Zlatan Ibrahimovic (äänikirja)
  7. Roope Lipasti: Rajanaapuri (äänikirja)
  8. Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita (äänikirja)
  9. Aaro Hellaakoski: Huojuvat keulat (runokirja)

Harry Potterit toimivat juuri niin kuin pitääkin. Kevyttä, helppoa, mukavaa, aivot narikkaan. Cecelia Ahernin teos oli ihan kiva uppoutuminen toimittajan maailmaan ja voin hyvin kuvitella, millainen tarina olisi elokuvana: draamakomedia, joka koskettaisi ja naurattaisi katsojaa. Luettavana teoksena se oli vähän turhan kepeä, vaikka paksu opus olikin.

Tietokirjallisuus rajoittui viime vuonna Draiviin ja puoliksi luettuun Guy Kawasakin the Art of the Startiin, josta alleviivasin melkein joka lauseen. Onneksi luin e-kirjana. Tietokirjojen kohdalla e-kirjan ovat todella näppäriä, koska ainakin Elisa Kirja ja Googlen Play Kirjat kokoaa alleviivatut kohdat kätevästi yhteen. Googlen kanssa saa jopa alleviivaukset automaattisesti Google Drivelle yhteen tiedostoon. Ihanaa! No, the Art of the Start jäi joka tapauksessa kesken. Todennäköisesti johtuen tästä ihanasta e-kirjamuodosta. Ristiriitaista, tiedän. En vain mitenkään päin halunnut tuijottaa sitä tabletin valoa illalla. Kawasakin kirjaa lukiessa kävin kyllä aika kovilla kierroksilla muutenkin. Samalla tuli todettua, että ennen nukkumaan menoa on parempi lukea jotain, mikä ei vie ajatuksia töihin. Ennemmin näkisin unta Tylypahkasta kuin töistä. Oli muuten melkein mahdoton löytää the Art of the Starttia Tampereen kirjastoista tai edes Tampereen korkeakoulujen kirjastoista. Siksi ostin e-kirjan.

Draivi – Voiko sisäistä motivaatio johtaa? -kirjan sain valmistumisen yhteydessä Proakatemian oppiminen-arvopalkintona. Pidin siitä, kuinka nykyaikaista johtamista avattiin niin teorian kuin käytännön esimerkkien kautta. Selkokielistä ja hyvin jäsenneltyä asiaa. Hyvä palkintokirja, kiitos siitä! Tiimimestareissa otimme johtamisen lähijaksoa edeltävälle ajalle ennakkotehtäväksi, että kaikki lukevat Draivin. Oli kyllä keskustelut heti astetta paremmat, kun niiden tukena oli myös yhteistä teoriapohjaa. Toivottavasti saan tänä vuonna paremmin varattua aikaa ja harjoitettua itsekuria, jotta olisin lukenut enemmän ennen Tiimimestareiden lähijaksoja. Seuraavan lähikerran aiheena on Innovointi ja haluaisin lukea Alf Rehnin Vaaralliset Ideat, mutta en ole vielä ehtinyt tutkia, onko kirjastossa millaiset varausjonot.

Vuoden 2016 parhaita kirjainnostuksia oli äänikirjojen löytäminen. Onnistuin vieläpä voittamaan BookBeatin Instagram-kilpailussa vuoden ilmaisen jäsenyyden. Äänikirjan kuunteleminen on erilaista lukemista, aivan kuin e-kirjakin on perinteiseen verrattuna. Äänikirja vaatii eri tavalla keskittymistä ja rauhoittumista, kun katse ei ole kirjassa. Kirjassa ei myöskään voi edetä sellaisella nopeudella kuin haluaisi. Kirjan lukija tuo oman sävynsä koko kertomukseen. Vahva suositus Zlatan-kirjalle, jonka lukija Kari Ketonen eläytyi tehtäväänsä loistavasti. Rajanaapuria en voi suositella. Olihan siinä ihan hienoa ajatusta ja kerrontaa, mutta jotain jäi uupumaan.

Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävän kuuntelin myös äänikirjana, mutta se on varmasti parempi itse luettuna. Tässä tapauksessa lukijan äänensävy ja ääni toivat kirjaan ehkä vähän ronskimman sävyn kuin mitä itse äänettömästi lukemalla olisi ollut. Ja kun kirjassa käydään värikkäitä tarinoita yhden illan jutuista ja parisuhteista suorasanaisesta, äänensävyllä on väliä. Mielikuvituspoikaystävä sopii mielestäni niin sinkuille kuin parisuhteessa oleville, miehille ja naisille. Henriikka Rönkkönen onnistuu taltioimaan nuoren naisen sielunmaisemaa suorasanaisesti ja armottoman rehellisesti.

Miten lisätä lukemista arkeen?

Törmäsin syksyllä Noora Valkosen tekemään listaukseen, miten lisätä lukuintoa. Blogitekstiä ei enää löydy, mutta onneksi olin napannut kuvan.

Kirjahaaste 2017

Eikö ihana listaus? Varsinkin Snapchat on tuonut itselleni uutta intoa ja kiinnostusta lukemiseen ja valtavasti kirjasuosituksia. Kannattaa laittaa seurantaan ainakin @markosuomi ja @miiaesa. Kumpikin löytyy myös Twitteristä samalla nimellä. Ja kirjoja todellakin kannattaa jättää kesken. Ei ehkä ihan muutaman sivun perusteella, mutta jos olet jo puoli välissä ja aina vain maistuu puulta, lopeta!

Tuosta listauksesta itseeni kolahti parhaiten numero yksi. Välillä huomaan Netflixin ja somen pitävän suhteettoman suurta roolia arjessani. Mitä jos vaihtaisi jumalaa edes parina iltana viikossa? Bussimatkallakin ehtii lukea yllättävän paljon kirjaa, mutta se ei tapahdu, jos ei ensin irrota otetta puhelimestaan.

Omalla kohdallani myös ulkoisen paineen luominen toimii aika hyvin. Kun lukutavoitteen julistaa edes jollekin ääneen, toimii sekin motivaattorina. Viime vuonna tosin huomasin, että lykkäsin vain tilannetiedotusblogipostausta myöhemmäksi koko ajan :D ”Kirjoitan aiheesta blogiin sitten, kun olen vähän pidemmällä tavoitteessani.” Tällä kertaa siis luvassa muutos asiaan. Päivitän Instagramiin aina, kun olen lukenut kirjan (seuraajien onneksi en lue aivan älyttömiä määriä). Lisäksi blogiinkin tulossa useammin katsausta lukemiseen.

Vuoden 2017 tavoitteena 15+5 kirjaa

Nostan tavoitetta, vaikka viime vuoden tavoite jäi saavuttamatta. Tällä kertaa kuitenkin parempi ote rutiineihin ja ehkä suurempi nälkä oppimiselle ja elämyksille. Tavoite on 15 kaunokirjallista teosta sekä 5 tietokirjaa.

Mieleeni on jäänyt heikosti jokin kirjoitus, jossa kritisoitiin nykyihmistä ja samalla sivuttiin menestyjiä koskevaa kirjallisuutta ja kaiken maailman tietokirjojen lukemista ikään kuin oikotienä menestykseen. Muistaakseni kirjoitus suositteli ennemmin pysähtymään kaunokirjallisuuden äärelle ja oppimaan elämästä. En osaa sanoa, mitä mieltä olen tuosta kirjoituksesta (tai muistanko sitä edes etäisesti oikein), mutta se jäi ainakin hatarasti mieleeni. Proakatemian aikana en oikein muuta lukenutkaan kuin tietokirjoja. Aika useita kirjoja leimaa tekotieteellisyys ja pyörän keksiminen uudelleen. Jauhetaan itsestään selviä oivalluksia mukatärkeistä asioista.

Ammattillisen kehittymisen näkökulmasta kuitenkin pidän tietokirjoista ja innostun niitä lukiessani. Siitä syystä tavoitteena viisi tietokirjaa. Kaunokirjallisuuden suhteen tavoite on 15 kirjaa, joka tulee jo melkein täyteen, jos lukee yhden kirjan kuukaudessa. Jos parin kirjan välein päivittäisin ajatuksiani myös blogiin, ei ehkä nähdä tällaista maratoonipostausta vuoden päästä.

Tämän vuoden kirjat tähän mennessä

  1. David Lagercrantz: Se mikä ei tapa (Millenium-trilogian jatkoa)
  2. Anneli Auer: Murhalesken muistelmat (äänikirja)

Aloitin vuoden hieman huvittavasti sillä kirjalla, jonka piti olla viime vuoden toinen kirja. No, nyt oli tämän kirjan aika. Alku tuntui kankealta, mutta kun tarina käynnistyi, kyllä se koukutti. Tutut, kiinnostavat hahmot Mikael Blomkvist, Lisbeth Salander ja Erika Berger toivottivat tervetulleeksi maailmaansa. Keinoäly, NSA ja journalismi yhdessä ovat kiinnostava kompo ja Lagercrantz sai mielestäni hyvin jatkettua Stieg Larssonin aloittamaa tarinaa. Toivottavasti jatkoa on luvassa. Hassu huomio muuten, sama kirjailija kirjoittanut Zlatanin.

Anneli Auerin Murhalesken muistelmat oli aivan erilainen kuunneltava. Siinä vasta oli äänikirjaa kerrakseen. Anneli Auer toimii itse lukijana ja on kyllä, no, aika uuvuttavaa kuunneltavaa. Jopa iloisista muistoista puhutaan hyvin apaattisella ja ankealla äänensävyllä. En ollut itse lukenut ainuttakaan uutista tapauksesta ja lööppejäkin lähinnä vältellyt. Jostain syystä koko jutun jatkuva uutisointi roskalehdissä ärsytti. Sain siis uppoutua muistelmiin aika ennakkoluulottomasti. Yllättävää kyllä, ankeudestaan huolimatta kirja koukutti. Pituutta oli 11 tuntia ja loppujen lopuksi voisin antaa arvosanaksi 4/5. Aloin myös miettiä sitä, kuinka vähän tunnen suomalaista oikeusjärjestelmää. Amerikkalaiset lakisarjat sen sijaan on pitänyt huolen, että täkäläiset oikeuskäytännöt on vähän turhankin tutut. Jos ei jollekin ole, suosittelen Good Wifea.

Oletteko mukana?

Kiitos kaikille, jotka syksyn mittaan kyselivät, miten haasteeni etenee. Samaa kyselyä saa jatkaa tänäkin vuonna! Tällä kertaa toivottavasti minusta kuuluu jo ennen kyselyjäkin.

Oma tavoitteeni on siis 15 kaunokirjallista teosta ja 5 tietokirjaa. Etenemistäni voi seurata Instagramissa #selinalukee2017. Nyt siis tilanne 2/20.

Mikä on sinun tavoitteesi? Onko vinkkejä, miten ylläpitää lukuharrastusta? Kaipaisin kovasti myös vinkkejä uskomattoman koukuttavista kirjoista, joita ei malta jättää käsistä.

Kommentoi alle tai huutele somessa :)

Selina Kustula

 

Paria tahtia erillä

Kerran koetin olla kuin ovat muut,

suuni panna kuin ovat muitten suut.

Enpähän osannut seurata toisia suita – 

loilotin paria tahtia erillä muita.

Lyhyesti, Aaro Hellaakoski (Huojuvat keulat)

Aaro Hellaakoski

Kuvat ja videot Reposaaresta, Meri-Porista joulupäivänä.

Selina Kustula

Page 1 of 3

Kuvat minun kuvaamia, ellei toisin mainita. & Teemasta kiitos Anders Norén