Category: Kulttuuri (Page 2 of 3)

Habitaren suosikit

Tikkurila

Habitare-reissu kruunasi erittäin työntäyteisen ja tuotteliaan viikon. Päällimmäinen fiilis messuista: olipa paljon nähtävää. Perinteisten messujen sijasta Habitare tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta suuremmaksi elämykseksi.

Yritykset olivat panostaneet messuihin entistä enemmän ja monessa kohtaa joutui vain pysähtyä mykistyneenä ihastelemaan. Habitare jatkuu vielä tämän viikonlopun, joten jos vain jotenkin pääset, suosittelen käymään.

LAMK Habitare 2016

LAMK

LAMK Habitare 2016 LAMK Habitare 2016

XAMK

XAMK

XAMK

Ammattikorkeakoulujen osastot tekivät vaikutuksen. Suosittelen kurkistamaan sekä LAMKin että XAMKin osastot. Ilahduttavan oivaltavaa muotoilua. Kaunista, käytännöllistä, kekseliästä.

tuulia_penttila_habitare_2016_2

Tuulia Penttilä

tuulia_penttila_habitare_2016_1

Tuulia Penttilä oli minulle uusi tuttavuus. Yksi niistä muotoilijoista, joiden tuotteet saivat aikaan välittömät ostohaaveet. Tyyliä voisi kutsua japanilaiseksi, minimalistiseksi, käytännölliseksi. Suunnittelussa on ajateltu käytännöllisyyttä kiinnityksestä aina käyttöön saakka. Rakastuin.

boconcept_habitare_2016_1

BoConcept

boconcept_habitare_2016_4 boconcept_habitare_2016_3 boconcept_habitare_2016_2

BoConcept on ikuinen suosikkini, kuten tätä blogia lukeneet saattavat arvatakin. Olisin ihan hyvin voinut muuttaa heidän osastolleen asumaan. Harmi, että lähtö olisi tullut viimeistään sunnuntain purkujen yhteydessä. Mieleen jäi etenkin mustikanvärinen nahka ja sametti. Kesällä Asuntomessujen yhteydessä ihastuin jo sammalenvihreään nojatuoliin, mutta kyllä tuo sininenkin vei sydämen.

Miiko

Miiko

miiko_habitare_2016_2 miiko_habitare_2016_1

Miiko oli myös yksi suosikeistani koko messuilta. Osasto, jonka olisin halunnut ostaa tyhjäksi. Maltoin mieleni ja mukaan lähti ainoastaan puinen pannunalunen. Oli kyllä lähellä, ettei seinäkalenterikin lähtenyt matkaan.

signals_habitare_2016_juuret_4

Signals, Juuret

signals_habitare_2016_juuret_3 signals_habitare_2016_juuret_2

Yksi mykistävimmistä osastoista oli Signals-vainunäyttely, joka koostui neljästä eri ”maailmasta”, joilla oli jokaisella oma teemansa, taustatarinansa. Ehkä pisimpään huokailin onnesta Juuret-tilassa. Kaikki ne uskomattomat tapetit, murretut sävyt, erilaiset pinnat, syvyydet, se tunnelma. Tiloja, jotka välittivät omaa tarinaansa. Jos olisi aivan pakko valita yksi must see -kohde, se olisi tämä.

Signals

Signals, Juuret

Woodek

Woodek

papershop_habitare_2016_2

Papershop

papershop_habitare_2016_1

Tsekkaa myös nämä.

Adea. Tasapainoinen, tyylikäs kokonaisuus.
Smarter Surfaces. Käy piirtelemässä seiniin.
Papershop. Yksi kauneimmista osastoista.
Tikkurila. Nappaa ilmainen maalipurkki matkaan.
Hakola. Huonekaluja hempeissä sävyissä ja hyvää kahvia.
Woodek. Luultavaksi yksi upeimmista ruokapöydistä ikinä.
Plootu. Persoonallisia, rouheita kalusteita järkevissä hinnoissa.
Marimekko. Uutuuksia esittelyssä.

 

Selina Kustula

habitare_2016 hakola_habitare_2016

Botanic Shelf

Botanic Shelf

uijui_habitare_2016

Susanna Sivonen

Susanna Sivonen

marimekko_habitare_2016_2

Marimekko

marimekko_habitare_2016_1

tikkurila_habitare_2016_3

Tikkurila

tikkurila_habitare_2016_2

 

Varma syksyn merkki – Habitare 2016 (+arvonta!)

habitare_2016_arvonta_6
habitare_2016_arvonta_4 habitare_2016_arvonta_3 habitare_2016_arvonta_2

Habitare tulee jälleen! Omalla kohdalla se on aina varmin syksyn merkki. Ilmojen viilentyessä sisustusintokin kasvaa, kun sisätilat houkuttelevat enemmän.

Habitareen liittyy paljon muistoja.  Joskus on mukava kierrellä yksin ja jutella eri yritysten edustajien kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin ja tuotteisiin. Toisaalta myös on ihana pitää kaverin tai kavereiden kanssa yhteinen messupäivä keskustellen kiivaasti sisustuksesta ja analysoida messuja kaiken kaikkiaan. Sitten rättiväsyneenä suunnataan kotiin pää pyörällä kaikesta. Tämä vuosi tuskin tulee olemaan poikkeus.

Olikin aika mukava yllätys, kun sain kuulla, että pääsen nyt arpomaan Habitare-lipput (2kpl) yhdelle onnekkaalle! :) Voit osallistua kommentoimalla alle, miten syksy vaikuttaa kotisi sisustamiseen. Muistathan jättää toimivan sähköpostiosoitteen, jotta voiton osuessa kohdalle tavoitan sinut. Osallistumisaikaa on 30.8.2016 kello 23.00 asti. Voittaja ilmoitetaan blogin Facebook-sivulla sekä voittajalle henkilökohtaisesti.

Muistatteko muuten viime vuodelta nuo sateenvarjot? Ainakin oma Instagram-feed täyttyi niistä ihanista kuvista. Saa nähdä, mikä on kuvatuin asia tällä kertaa.

Selina Kustula

habitare_2016_arvonta_1

//kuvat Messukeskus

Ron Mueck

Ron Mueck. Vedit kyllä aika sanattomaksi.

Kävimme kuun vaihteessa kavereiden kanssa Sara Hildénin taidemuseossa Ron Mueckin näyttelyssä. Odotukset olivat suuret, mutta täyttyivät heittämällä.

Mueckin teokset syntyvät hitaasti ja näyttelyssä niistä oli esillä kymmenen. Lisäksi näyttelyssä pääsi kahden videon kautta sekä erillisen valokuvanäyttelyn kautta näkemään Mueckin työskentelyä ja työtiloja. Uskomattoman pitkäjänteistä työtä. Niin paljon välivaiheita ja ilmeisen selkeä visio lopputuloksesta.

ron_mueck_sara_hilden_taide_tampere_1

Jäin ihmettelemään omia tuntemuksia teosten äärellä. Ainut sana, mikä nousi mieleen oli creepy. Hyperrealististen teosten koko vaihteli todella suurista todella pieniin. Ihmettelin, että onko tuntemukseni pelkoa. Toisaalta kuitenkin liikkumaton teos ei sinänsä vaikuta uhkaavalta. Se on kuitenkin niin todentuntuinen, että ehkä vähän tulee sellainen olo, että olisi kuolleen ihmisen äärellä. Ihokarvat, ihon eri sävyt, suonet, kaikki.

Jossain oli kuulemma kirjoitettu, että Ron Mueckin näyttely ruokkii ihmisen tirkistelyn tarvetta. Voiko siis ollakin, että oudot tunteet syntyy ”luvattomasta” toiminnasta. Eihän sitä ihmisiä normaalisti tuijotella ringissä läheltä tutkiskellen ruumiin yksityiskohtia – ryppyjä ja hikipisaroita.

Mene ja tiedä. Outoja fiiliksiä. Voin suositella.

ron_mueck_sara_hilden_taide_tampere_2

Ron Mueckin näyttely Sara Hildenin taidemuseossa 2.6.-16.10.2016. Aikuisilta 10 euroa, opiskelijoilta 4 euroa. Haukkuu hintansa mennen tullen.

Selina Kustula

 

// Artwork by Ron Mueck: Woman with Shopping (2013), Couple under an Umbrella (2013) and Mother and Child (2001-2003).

taide_raha_prince_lahjomattomuus_kuolema

Taide, raha ja näkyvyys (ja Princen kuolema)

Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole sitä kuulemassa, syntyykö siitä ääni? Tuo ikivanha arvoitus tuli mieleeni Princen kuoleman yhteydessä. Kuolema ei hetkauttanut minua mitenkään, koska en ole musiikki-ihmisiä, eikä mieleeni tullut ainuttakaan Princen biisiä. Huomasin kyllä nopeasti, että hyvin moni muu koki Princen kuoleman suurena uutisena. Somessa tuli vastaan erilaisia päivityksiä, joissa viitattiin Princen biiseihin tai jaettiin Princestä tehty gif. Jotkut jopa summailivat tämän vuoden puolella kuolleita suuria ihmisiä.

Hesari uutisoi, että Prince yllätti myös kuolemallaan (HS 23.4.2016). Artisti ei sinänsä kiinnosta minua, mutta artikkelissa nostettiin esiin mielenkiintoinen seikka. Viimeisinä vuosinaan Prince teki kovasti töitä hallitakseen sitä, miten hänen musiikkiaan levitettiin netissä.

”Prince taisteli levy-yhtiöiden ja kustannusyhtiöiden valtaa vastaan ja ja pyrki asemaan, jossa taiteen tekijä voi määrätä mahdollisimman tarkasti, miten hänen työnsä tuloksia myydään ja levitetään. Sopimuksiin liittyvien erimielisyyksien keskellä hän turvautui omintakeisiin ratkaisuihin.”

Kuultuani Princen kuolemasta, tajusin, etten muista ainuttakaan biisiä, vaikka nimi ja naama olivat tuttuja. Yritin löytää YouTubesta ja Spotifysta tiettyjä musiikkivideoita ja biisejä siinä onnistumatta. Eipä tultu tutummiksi etsintöjeni jälkeenkään. Mietinkin, olisiko Princen maine laajempi ja pitkäkestoisempi, jos hän ei olisi taistellut levy-yhtiöitä ja kustannusyhtiöitä vastaan niin kovasti. Vaikuttaisiko hänen musiikki useampiin ihmisiin?

Tänä päivänä menestykseen vaikuttaa entistä enemmän näkyvyys ja tunnettuus. Netin kautta tavoittaa koko maailman ja oman osaamisen ja tunnettuuden tuotteistaminen osataan jo aika hyvin. Seuraajilla on merkitystä. Tästä hyviä esimerkkejä löytyy vaikkapa ammattibloggaajista, artisteista ja jopa pienpanimoista. Tästä huolimatta meillä on paljon aloja, jotka nojaavat apurahoihin, tukiin ja sponsorointiin. Esimerkkejä löytyy etenkin teatterin, kirjallisuuden, kuvataiteen ja elokuva-alan parista. Korjatkaa, jos olen väärässä! Ei ole heittää mitään tilastoja kehiin.

Kun David Bowie kuoli tammikuussa, sosiaalinen media täyttyi hänen hienoimmista kappaleistaan ja konserttivideoistaan. Princen aikaista poismenoa surraan muutamalla yleisön joukosta kuvatulla konserttitaltioinnilla ja uutisvideolla.

Hän olikin viimeisiä mystiseksi jääneitä supertähtiä. Hän ei päästänyt tiedotusvälineitä lähelleen, eikä lähtenyt näyttäytymään sponsorilakanan eteen silloinkaan, kun menot olivat suuremmat kuin tulot.

Princeä käsittelevä artikkeli piirtää kuvan vapaasta ja omaehtoisesta taiteilijasta. Tunnistan saman piirteen monissa luovan alan tekijöissä. Halutaan pysyä lahjomattomina ja erilaiset sponsorit aiheuttavat usein myös pelon siitä, että rahoittajat alkavat vaatimaan asioita ja vaikuttamaan taiteilijan toimenpiteisiin. Omaa tekemistä ei haluttaisi liiaksi kaupallistaa. Ymmärrän huolenaiheen. Erilaiset yhteistyöt, näkyvyys ja teosten vapaampi jakaminen tuovat kuitenkin mukanaan paljon hyvääkin.

Raha mahdollistaa paljon asioita, mutta oman tekemisen tuotteistaminen ja kaupallistaminen tuovat myös suuremman yleisön. Banksy totesi: ”Art should comfort the disturbed and disturb the comfortable.” Ihmiset tekevät taidetta eri syistä. Kuitenkin, oli syy mikä hyvänsä, taide useinmiten vaatii yleisön. Vai onko taidetta ilman taiteen kokijaa? Musiikkia ilman kuuntelijoita, teatteria ilman yleisöä, kirjallisuutta ilman lukijoita?

Mitä Prince loppujen lopuksi saavutti yrityksillään rajoittaa musiikkinsa nettijakelua? Ehkä joitain dollareita enemmän levymyyntiä. Olisiko hän taiteilijana päässyt vaikuttamaan ihmisiin enemmän ja pidempään, jos hänen musiikkinsa olisi saanut elää netissä vielä paljon pidempään kuin hän itse. Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole sitä kuulemassa, syntyykö siitä ääni?

Lux Helsinki 2016

Vihdoin! Olen jo parina viime vuotena halunnut päästä Helsinkiin ihastelemaan valotaideteoksia talven pimeydessä. Lux Helsinki järjestettiin kahdeksannen kerran ja tällä kertaa pääsin paikalle. Osui sopiva lauantai kohdalle ja saatiinpa vielä majoituskin hoidettua Helsingistä niin, että pystyin ottamaan koiran mukaan. Valo on aina ollut mielestäni kiehtova elementti. Onneksi Suomen talvi luo sen kanssa työskentelyyn hienot puitteet.

Sen verran viliponen keli oli, etten kauheasti pystynyt kameran kanssa leikkimään. Nopeasti automaattiasetuksilla näpsäisty muutama kuva ja video onnistui, mutta siinä se. Ensi vuonna toivottavasti Helsinki onkin jo kotipaikkakunta ja voin oikein ajan kanssa valokuvata.

Ensin tankkaus Lungissa rapuburgerin muodossa. Maistui.

Ensin tankkaus Lungissa rapuburgerin muodossa. Maistui.

Useita taiteilijoita: Lantern Park

Lux Helsinki Lantern Park Ruttopuistossa

Lantern Park Ruttopuistossa

Lux Helsinki Lantern Park Ruttopuistossa

Lux Helsinki Lantern Park Ruttopuistossa

Kari Kola: Color Park

Lux Helsinki Kari Kolan upea Color Park -teos Ruttopuistossa

Kari Kola on Suomessa tunnettu ja arvostettu valotaitelija. Lux Helsinkiin hän toteutti upean Color Park -teoksen Ruttopuistossa

 Useita taitelijoita: Ilon kuvia

Lux Helsinki Ilon kuvia. Tuomikirkon julkisivuun heijastettiin useiden taiteilijoiden teoksia.

Ilon kuvia. Tuomikirkon julkisivuun heijastettiin useiden taiteilijoiden teoksia.

Lux Helsinki Näistä ikkunoista heijastettiin Senaatintorin yli kuvat Tuomiokirkon julkisivuun.

Näistä ikkunoista heijastettiin Senaatintorin yli kuvat Tuomiokirkon julkisivuun.

Alexander Reichstein: He olivat täällä

Lux Helsinki He olivat täällä -teos sijaitsi Sofiankadulla ja sen oli tehnyt Alexander Reichstein.

He olivat täällä -teos sijaitsi Sofiankadulla ja sen oli tehnyt Alexander Reichstein.

Lux Helsinki He olivat täällä teos koostui useammasta patsaasta, jotka oli tehty rautalangasta ja käsitelty fluerisoivalla maalilla.

He olivat täällä -teos koostui useammasta patsaasta, jotka oli tehty rautalangasta ja käsitelty fluerisoivalla maalilla.

Shader: Megamap

Lux Helsingissä oli hyvin erilaisia valoteoksia, mutta ainakaan omalla kohdalla suosikista ei ollut epäselvyyttä. Vaikuttavin teos oli Tuomikirkon tapuliin heijastettu Shaderin Megamap. Teos hämäsi silmää uskomattomalla tavalla ja tapuli heräsi henkiin. Olisin voinut seistä tuijottamassa sitä vaikka tunnin, jos ei varpaat olisi meinanneet jo pudota jääpalasina jalasta. Itse kuvasin vain lyhyen videon teoksesta. Kannattaa kurkata esimerkiksi Instagramista videoita teoksesta (#megamap). En ollut ainut, joka tästä mykistyi.

Sun effects: Candy House

Lux Helsinki Sun Effect Candy House Ateneum

Ateneum loisti upeissa väreissä pimeydessä.

Lux Helsinki Sun Effects Candy House

Candy House antoi oikeutta upealle arkkitehtuurille.

Lux Helsinki Ateneum

Olin jo aivan jäässä tässä vaiheessa! Varpaiden tunto oli kadonnut aikoja sitten. Vielä jaksoi hymyilyttää.

 

Kylmä pakkaspäivä on paras päättää vaniljalatten äärellä ystävän kotona. Maailman suloisin kissa, Lumi, leikki jaloissa.

Aina yhtä epäileväinen Lumi

Aina yhtä epäileväinen Lumi

cutest cat

cat eyes

 // Pics from Lux Helsinki light festival. Freezing cold day, but beautiful art work.

 

Page 2 of 3

Kuvat minun kuvaamia, ellei toisin mainita. & Teemasta kiitos Anders Norén