”On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.”

Kerrankin on tuntunut siltä, että blogiin olisi vaikka kuinka paljon annettavaa niin kuvien kuin tekstin muodossa. Koko joulukuun päässäni on pyörinyt erilaiset aiheet. Mitään en ole kuitenkaan kirjoittanut. Snapchatin suhteen on tullut jo ihmettelyäkin, että olenko ihan kokonaan kadonnut. En sentään, hieman vain hiljentynyt.

Nyt siis jaankin vain nämä viime joulun valoisat jouluaattokuvat. Ehkä tästä välittyy se, mitä joulu usein tuntuu tekevän. Yksi syksy on taas juostu kohti pimeyttä ja nyt hetki hengähdetään. Sitten taas mennään. Valoon päin. Uusilla voimilla.

Hyvää joulua kaikille – jokaiselle omalla tavallaan <3

Selina Kustula