Tag: Tampere (Page 1 of 2)

Pääsiäinen Pajunoksat Tampere

Heippa pääsiäinen, tervetuloa arki

Ei ollut suunnitelmissa mitenkään erityisesti viettää pääsiäistä. Hyvä ystävä ja sisko olivat molemmat tulossa Tampereelle, joten heitä halusin nähdä. Siinä oli kaikki suunnitelmat. Kävi vähän kuin Stellalle, pääsiäinen yllätti yrittäjän.

Mutta niin vaan, kun koko Suomi tuntui rauhoittuvan pääsiäisen viettoon ja nauttivan keväästä, tämäkin stressierkki päästi irti työhuolista ja nautti keväästä. Neljä päivää kaikkea muuta kuin työtä teki to-del-la hyvää.

Leikin kummitytön kanssa, herkuttelin ravintoloissa, löhösin illan siskon ja parin pikkumuksun kanssa hotellihuoneessa, pyörähdin Tallipihalla, näin kavereita, katsoin sarjoja (Get Down, Scandal, The Catch, American Dad, Frankie & Grace), järkkäilin kotia, leikin Gussen kanssa.

Tampere Tallipiha Pääsiäinen Tampere Tallipiha Pääsiäinen

Tiesittekö muuten, että Pohjanmaalla trullit kiertää virpomassa viikon verran eri aikaan kuin muualla Suomessa? Lisäksi Pohjanmaalla poltetaan upeita pääsiäiskokkoja. Niitä on aina vähän ikävä täällä Pirkanmaalla asuessa. Täällä päinhän virvotaan siunauksiksi palmusunnuntaina. Pohjanmaalla sen sijaan ajatus on, että Jeesus on kuollut ja pahat voimat on vallalla, jolloin noidat kiertävät. Pääsiäiskokossa poltettiin ainakin omassa nuoruudessani myös noita, joka oli tehty milloin mistäkin. Ilkka uutisoikin aiheesta eli ilmeisesti perinne voimissaan.

Itse olin viikko sitten palmusunnuntaina Pohjanmaalla eli juuri kun Pirkanmaalla virvottiin. Jätin kuitenkin ovelle säkin täynnä karkkia ja isolle lapulle ohjeet virpojille jättää maljakkoon oksa ja ottaa palkkioksia karkkia. Kotiin tullessani maljakko oli täynnä oksia ja karkkia oli vielä jäänyt jäljelle. Aika mukava yllätys.

Pääsiäinen Pajunoksat TamperePääsiäinen Pajunkissat Easter Finland

Okei, myönnettäköön, ettei koko pääsiäinen mennyt lomaillessa. Sunnuntaina näin Nooraa ja tottakai energinen keskustelu sosiaalisesta mediasta, itsensäjohtamisesta, ansaintamalleista, tavoitteista ja unelmista saa pään käymään kierroksilla. Sitten vielä maanantaina Ainon kanssa Tribe Tampereen brändin pähkäilyä, niin tämä nainen oli jo laskeutumassa arjen pariin. Kertoo ehkä myös siitä, että loma oli tehnyt tehtävänsä.

Selina Kustula

Soittolista tätä tekstiä kirjoittaessa: The Get Down Original Soundtrack

startup uusi tehdas

Parrakkaita miehiä ja viisaita naisia

Huhhahheijaa. Oli vankka aikomus, että muokkaan valmiiseen blogitekstiin kuvat julkaisukuntoon ja heitän postauksen eetteriin. No, eihän se nyt niin mennyt. Ei vaan jaksa leikkiä kuvien kanssa tällä kertaa, ja tuntuu, että kirjoittaminen tekee hyvää. Ollut aika haipakkaa.

moottoripyöräily

Viikko takaperin aloitimme MustRiden porukalla Uudella Tehtaalla syksyn startup-ohjelmassa ja se tuntuu heti tehostaneen toimintaamme. Nyt meillä on yksi selkeä tila, johon tulla ja jossa kohtaa ihmisiä. Tekee nimittäin hyvää kuulla tiimin ulkopuolisia ajatuksia helposti ja nopeasti. Uusi Tehdas tarjoaa meille mentorointia ja valmennusta tarvittaessa sekä startupien yhteisiä workshoppeja ja ”luentoja”. Asiaan kuuluu tietysti myös pitchausta ja paljon.

Pitchauksia seuratessa olen huomannut, kuinka ohjelmassa olevien startupien välille on jo muodostunut luottamussuhde. Oli niin hieno huomata, kun eräs pitchaaja jännitti hirveästi, mutta veti loistavan esityksen. Hän oli varmaan koko porukan ujoin pitchaaja, mutta samalla myös kaikista paras. Tuntui aivan hämmentyvän, kun hyökkäsimme tauolla kolmen naisen voimin ylistämään häntä.

img_20160908_195703

Ja siis nuo naiset. Siinä meillä on aika mahtava porukka. Ihmeellisellä tavalla täydennämme toisiamme niin luonteen kuin osaamisen puolesta. Olemme vieläpä onnistuneet löytämään avuksemme paljon innostuneita motoristeja (yleensä parrakkaita miehiä), jotka ovat uskoneet ideaamme ja asenteeseemme. Tuntuu aika hienolta ja etuoikeutetulta tehdä tällaisten ihmisten kanssa töitä.

Moottoripyöristä puheen ollen – alkaa pikkuhiljaa omakin moottoripyöräkortti muodostua todellisuudeksi. Ihanat Rami ja Veera MP69:stä ovat muutaman viime viikon ajan auttaneet minua harjoittelemaan käsittelykokeeseen. Ei voi kuin hokea kiitosta ja olla taas kerran onnellinen ihmisistä. Tänään oli viimeinen harjoittelukerta ja yritän saada ensi viikolle sovittua kokeen. Wish me luck. Meinaa nimittäin vähän jännittää.

Toivon todella, että koe menee läpi kerrasta. En tiedä mitään yhtä hyvin stressiäni lievittävää asiaa kuin moottoripyörällä ajaminen. Ei siinä pysty murehtimaan maailman menoa. Lisäksi sanottakoon vielä, että MustRiden ja MP69:n kautta olen saanut jo kokea, miten hienoa porukkaa motoristeihin kuuluu. Rentoa ja iloista, jos kahteen sanaan tiivistää.

moottoripyörä käsittelykoe

Mitäs muuta? Aika lailla arki kietoutuu MustRiden ja blogin ympärille. Lisäksi teen freelancerina viestinnän töitä: graafista suunnittelua (etenkin taitto lähellä sydäntä <3) sekä kirjallisia tuotoksia. Juuri viime viikolla ihmettelin ääneen, että olenko tosiaan onnistunut yhdistämään moottoripyörät, rakkauden tietokoneeseen ja pienet, luovat työt omaan duuniarkeeni. Kaikki nuo ovat asioita, jotka ovat kiinnostaneet aivan pienestä saakka. Selina 10 v. pomppisi onnesta kuullessaan. Ehkä ihminen ei muutukaan niin paljon kuin luulisi.

Selina Kustula

// Kuva minusta: Krista Koskenselkä

Ron Mueck

Ron Mueck. Vedit kyllä aika sanattomaksi.

Kävimme kuun vaihteessa kavereiden kanssa Sara Hildénin taidemuseossa Ron Mueckin näyttelyssä. Odotukset olivat suuret, mutta täyttyivät heittämällä.

Mueckin teokset syntyvät hitaasti ja näyttelyssä niistä oli esillä kymmenen. Lisäksi näyttelyssä pääsi kahden videon kautta sekä erillisen valokuvanäyttelyn kautta näkemään Mueckin työskentelyä ja työtiloja. Uskomattoman pitkäjänteistä työtä. Niin paljon välivaiheita ja ilmeisen selkeä visio lopputuloksesta.

ron_mueck_sara_hilden_taide_tampere_1

Jäin ihmettelemään omia tuntemuksia teosten äärellä. Ainut sana, mikä nousi mieleen oli creepy. Hyperrealististen teosten koko vaihteli todella suurista todella pieniin. Ihmettelin, että onko tuntemukseni pelkoa. Toisaalta kuitenkin liikkumaton teos ei sinänsä vaikuta uhkaavalta. Se on kuitenkin niin todentuntuinen, että ehkä vähän tulee sellainen olo, että olisi kuolleen ihmisen äärellä. Ihokarvat, ihon eri sävyt, suonet, kaikki.

Jossain oli kuulemma kirjoitettu, että Ron Mueckin näyttely ruokkii ihmisen tirkistelyn tarvetta. Voiko siis ollakin, että oudot tunteet syntyy ”luvattomasta” toiminnasta. Eihän sitä ihmisiä normaalisti tuijotella ringissä läheltä tutkiskellen ruumiin yksityiskohtia – ryppyjä ja hikipisaroita.

Mene ja tiedä. Outoja fiiliksiä. Voin suositella.

ron_mueck_sara_hilden_taide_tampere_2

Ron Mueckin näyttely Sara Hildenin taidemuseossa 2.6.-16.10.2016. Aikuisilta 10 euroa, opiskelijoilta 4 euroa. Haukkuu hintansa mennen tullen.

Selina Kustula

 

// Artwork by Ron Mueck: Woman with Shopping (2013), Couple under an Umbrella (2013) and Mother and Child (2001-2003).

Järki ja tunteet – pitchaus ja Pirkkala

Yleensä pyrin viestintätilanteissa huomioimaan sekä tunteen että järjen. Oli se sitten pitchatessa, face-to-face myynnissä tai markkinointitekstiä kirjoittaessa, molemmat puolet on otettava huomioon.

Pitch

Pelkkää faktaa sisältävä pitch ei jää mieleen, mutta ei tunnettakaan kannata liikaa korostaa. Riittää, että tunnepuoli tuodaan esiin. Se voi olla vaikka tekemisen tarkoituksen avaaminen tai syvempi syy idean syntyyn tai tekijän oma taustatarina. Tunnereaktiolla erotutaan joukosta ja jäädään mieleen. Olen kuitenkin todennut, että paras tapa on heti tunneosuuden jälkeen siirtyä puhtaasti asiaan ja tarjota järkiperusteet. Päätökset tehdään tunteella, mutta perusteella järjellä. Eräskin pitch teki aluksi lähtemättömän vaikutuksen, koska puhujasta huomasi intohimon ja omistautumisen asialle. Jälkikäteen yritin miettiä, millä perusteella kukaan sijoittaisi kyseiseen tiimiin ja ideaan, ja pääni löi tyhjää. Tunnereaktio jäi vahvasti mieleen, mutta pitchaaja ei ollut antanut työvälineitä perustella järjelle uskoa ideaan. Asiasisältö ontui ja pahasti.

Oma pitchaustyylini painottaa positiivista, rauhallista ja lempeää sävyä sekä asiapitoista ja tiivistä sisältöä. Tämä on erittäin opittu ja opeteltu tyyli, koska luonnostaan höpötän paljon (liikaa) ja sekavasti, tunnepitoisesti ja määrätietoisen vakavalla äänellä. Määrätietoisuuteni ja intohimoni kyllä välittyy joka tapauksessa rivien välistä ja olemuksestani, joten puhtaasti siitä syystä tasapainotan tyyliäni rankasti. Ääneni on erittäin kantava ja olemukseni suhteellisen itsevarma, joten lempeys ja rauhallisuus täytyy tietoisesti pitää mielessä.

Valintoja

Olen äärimmäisen analyyttinen ihminen, mutta silti pohjimmiltani arvostan päätöksenteossa tunnetta yli kaiken. Tai sanotaanko näin, että elämän isoja linjoja koskevissa asioissa pyrin välttämään järkiperusteiden ylipainotuksen. Tiedättekö, kun mietitään, että ei voi lähteä vaikka vuodeksi Peruun, kun sehän nyt maksaa ja eihän sitä tiedä, mitä tapahtuu ja vuodessa voisi tienata vaikka kuinka paljon rahaa mukavassa työssä Suomessa ja ties kuinka vaarallinenkin se reissu olisi. Tai tyypillisempi esimerkki: pysytään siinä vanhassa, tutussa, tylsässä työssä, koska kuukauden kesäloma ja siellä on oltukin jo niin kauan ja eihän sitä tiedä, millainen se uusi työ olisi? Tai kesämökki jätetään hankkimatta, koska viehän se rahaa ja paljon järkevämpää olisi ostaa sijoitusasunto?

Ennemmin painotan tunnetta, rohkeutta ja onnellisuutta kuin sitä, mikä on ehkä helpompi perustella järjellä. Eihän nämä toisiaan sulje pois, mutta toivottavasti saatte pointista kiinni. Liian monta vuotta perustelin päätöksiä velvollisuuden tunteella ja varsinkin rahan kohdalla järjellä eli kannattavuudella. Sitten päätäni vähän ravisteltiin ja tilanne heitti sekä elämäni että asenteeni ympäri. Nyt ykkösenä elämääni ohjaa tunne, nautinto ja vapaus. Pyrin pysymään irti normeista ja kyseenalaistamaan olettamuksia, etten vain taas päätyisi tekemään asioita, koska ”näin kuuluu tehdä” tai ”tämä on turvallisin ja järkevin vaihtoehto”.

IMG_20160710_104023

Pirkkala

No, mihin tämä jaarittelu nyt on menossa? Se on menossa Pirkkalaan. Apua, nauroin ääneen tuolle lauseelle :D Varmaan kaikki minut vähänkin tuntevat ihmiset tietävät, että olen jo pitkään ajatellut, että seuraavaksi suuntana olisi joko Helsinki tai Tukholma. Olen elämäni aikana muuttanut jo lähemmäs parikymmentä kertaa ja paikoillaan pysyminen on aina ollut vaikeaa. Tunnepuoli siis veti kovaa kohti uusia asuinalueita. Valitettavasti järki kuitenkin hoki (molempien) töiden vuoksi Pirkanmaata ja lopulta se oli todettava, että nyt on kyllä pysyttävä täällä. Ja onhan täällä toki suurin osa kavereistakin. Voitte kuitenkin varmaan kuvitella, kuinka vaikea oli myöntää itselleen, että on nyt tekemässä tylsän ja turvallisen järkipäätöksen.

Ja koska olen erittäin analyyttinen ihminen, jäin ihmettelemään tätä. Mitä hittoa? Miten tässä nyt näin kävi? Totuus kuitenkin on, että suuremmat tunteet kohdistuvat juuri nyt omaan liikeideaan ja sen kannalta on parasta pysyä täällä, missä huipputiimi on ja missä oma draivi on parhaimmillaan. Järkipäätös, joka perustellaan tunteella? Parastahan tässä on, että uusi koti ei edes ole Tampereella vaan muutamme Pirkkalaan. Kuulostaa tilanteelta, jossa voisin nähdä itseni vasta kymmenen vuoden päästä. Kaikella rakkaudella kaikille Tampereen lähikunnissa asuville. Kai se on myönnettävä, että on tullut vanhaksi, kun kaipaa kotona tilaa koiralle ja autolle ja töilleen. On myös aika kiva ajatus, että kesällä saisi nukuttua yön heräilemättä torin pesemiseen, ravintolalaivojen ysärisoittolistoihin tai humalaisten ihmisten raivoamiseen.

Ehkä yrittäjyys tuo nyt tarpeeksi jännitystä ja asuinalue saa tarjota pikemminkin rauhaa ja hiljaisuutta. Ja nyt kun viimein pääsin näkemään tulevan kodin livenä, olen aivan rakastunut siihen. Niiin paljon tilaa ja uudet pinnat ja kaikin puolin ihana asunto ja talo. En malta odottaa muuttoa.

Että terkut vaan tältä tulevalta pirkkalalaiselta! Niin vaan pääsin yllättämään itsenikin tällä tempulla.

Selina Kustula

IMG_20160710_104135

Voi Tampere

Tampere Laukontori

Kävikin onnekkaasti ja pääsin kotiin, Tampereelle, jo puoliltapäivän. Valtavasti ihmisiä, aurinkoa ja terasseja. Ihania pikkupuoteja lankakaupoista lähtien. Laukontorilla tietysti myös torikahviloita ja ravintolalaivoja.

Kaikki suomalaiset kaupungit ovat yleensä kesäisin kauneimmillaan. Niin myös Tampere. Keskusta-asujana nuo terassit ovat erityisen kutsuvia töiden jälkeen. Tuntuu hulluudelta kokkailla sisällä, kun ihan lähellä olisi ihastuttavia ravintoloita erilaisten herkkujen kera. Ja ihmisvilinää. Korjaan, iloista ihmisvilinää.

Tulipa siinä sitten tutustuttua ensimmäistä kertaa Hookkiin, joka on yksi tamperelaisten eniten hehkuttamista ravintoloista. Nopea arvio: ihan jees.

Hyviä terasseja Tampereelta kyllä löytyy, mutta osaatteko vinkata hyviä terasseja, joista saisi myös hyvää ruokaa? Nälkäisenä pää lyö aina ihan tyhjää.

Tampere Suvi-laiva Silverline HopealinjaTampere Laukontori
Tampere Laukontori

Page 1 of 2

Kuvat minun kuvaamia, ellei toisin mainita. & Teemasta kiitos Anders Norén