Tiistaipäivää kaikille! Ja terveiset Etelä-Pohjanmaalta. Tänään taas ajeltu edestakasin ja nyt pikkuinen kahvipaussi.

Jotenkin Tampereen keskustassa asuessa aina unohtaa, miten kauniilta tasainen peltomaisema voikaan näyttää. Pienet ruskeat ladot siellä täällä ja peltojen jälkeen rakennuksia, joissa punainen on suosituin väri. Jotain niin kotoisaa siinä on. Nykyään toki ihastelen myös hieman eri silmällä sähkölinjoja, jotka halkovat peltomaiseman poikki. Kaunista.

Kaikki kauemmaksi synnyinseuduiltaan muuttaneet voivat varmaan samaistua tunteeseen. Vanhalla kotipaikkakunnalla kaikki tuntuu jotenkin hämmentävän tutulta, mutta sitten kuitenkaan ei ollenkaan. Vanhoja taloja on purettu ja uusia tullut tilalle. Muistikuvat eivät ole tarpeeksi selkeitä, että osaisi määritellä tarkasti, mikä kaikki on muuttunut. Ehkä suurin muutos on kuitenkin tapahtunut ihmisessä itsessään. Pohjanmaalle on aina kiva tulla käymään. Tuntuu, että ihmiset ovat suorasanaisempia, naiset itsevarmempia ja luonto lähempänä.

Kuitenkin sen nostalgisen tunteen lisäksi kokemukseen liittyy aina myös muuta. Tiedän nimittäin, että huomenna kun hyppään taas junaan ja suuntana on Tampere, tämän hetken kotikaupunki, on olo taas kevyt ja hyvä. Se on kuitenkin koti se. Ainakin nyt tällä hetkellä.

Näissä mietteissä pikainen kahvitauko. Parin tunnin päästä taas työn touhuun asuntomessuille. Kalusteet tuli eilen ja iso osa saatiinkin jo koottua. Pääsen pian teillekin jakamaan kuvia :)