Vapaaehtoisen toiminnan johtaminen

Tämä blogiteksti on alunperin julkaistu pääkirjoituksena 27.1.2019 50-vuotiaan moottoripyöräkerhon MP69:n Motoristi-jäsenlehdessä, jonka päätoimittaja olin tuolloin. Löydät koko lehden ilmaiseksi sähköisessä muodossa täältä.

Syksyllä MP69:n toiminnassa oli vahvasti läsnä johtaminen. Hallitus pysähtyi ensimmäistä kertaa vuosiin kunnolla miettimään toimintaa pidemmällä tähtäimellä. Kouluttajat sukelsivat syvälle perimmäisiin motivaatioihinsa Survival Symposiumissa ja Pystymettässäkin pohdittiin toiminnan tulevaisuutta.

MP69 ei ole meille kenellekään työpaikka. Tommi ja Laura tuovat omissa kirjoituksissaan hyvin esiin, mikä tässä touhussa motivoi. Miksi tätä teemme? Jäin miettimään, mitä tämä käytännön tasolla tarkoittaa. Mitä meidän on otettava huomioon yhdistystoiminnan johtamisessa? Pääsin pohdinnoissani kuuden kohdan listaan:

1. Yhteinen tavoite

Survival Symposiumissa kouluttajat onnistuivat kiteyttämään kouluttajien vuoden 2019 päätavoitteen. Se ei ole helppo prosessi, mutta samaan meidän pitäisi pystyä koko kerhon tasolla myös. Kerhon yhteisen vision aikajänne toki on pidempi kuin yksi vuosi, mutta sama tarkoitus silläkin on: ohjata toimintaa ja kertoa mihin mennään. Kerhon yhteinen visio on asia, joka käydään kevään 2019 vuosikokouksessa läpi.

2. Tiimihenki

Hallitustoiminnassa huomaa helposti, että välillä meinaa homma lipsahtaa puurtamisen puolelle. Ja jos keskitymme pelkästään tekemiseen, ärsyynnymme helpommin toisten virheistä tai viivästyksistä, mutta jos otamme aikaa myös muuhun ja tunnemme toisemme, osaamme suhtautua toisiimme ihmisinä.

3. Viestintä

Nykyään informaatiotulva on valtava ja virikkeitä on kaikialla liikaa. Kun sieltä metelistä yrittää pieni ja vaatimaton, mutta sitäkin tärkeämpi info kantautua kerhon jäsenen korviin, hukkuu se helposti. On täysin inhimillistä, että jotain jää huomaamatta tai unohtuu. Viestinnässä kannattaa panostaa selkeyteen, visuaalisuuteen ja kohderyhmälle sopivaan viestintäkanavaan.

4. Jatkuvuus

Jatkuvuuden suhteen kerhon keski-ikä ei ole ainut haaste. Voisimme panostaa enemmän tiedon taltiointiin ja tuoda käytäntöjä näkyväksi. Tästä hyvä esimerkki oli hallituksen workshopissa käytetty vuosikello, jota kehitämme vielä pidemmälle. Aika paljon asioita on muistissa vain ihmisten päässä, muistivihkoissa tai omissa tiedostoissa.

Hiljainen tieto pakkautuu helposti yksilöihin, kun tietty henkilö on päävastuussa isosta kokonaisuudesta ja pitää langan päät käsissään. Tiedon sujuvaa siirtymistä mietitään vasta siinä vaiheessa, kun ”valta” on jo vaihtunut. Sujuvampi vaihtoehto voisi olla esimerkiksi mestari-kisälli-tyyppinen ajattelu, jossa tuleva tehtävän tekijä olisi ensin apukäsinä nykyiselle. Samalla työlasti jakautuisi tasaisemmin.

5. Sitoutuminen

Kerhotoiminnassa sitoutuminen tapahtuu luonnollisesti sisäisen motivaation ja ehkä vähän myös sosiaalisen velvoitteen kautta. Tekemisen täytyy olla mukavaa, vaikka tietysti välillä saa vähän stressatakin ja tuntua painetta. Jokainen on hommassa omasta vapaasta tahdostaan, joten siitä on saatava jotain irti: uutta oppia, yhteenkuuluvuuden tunnetta, itsensä toteuttamista, omalle persoonalle sopivaa tekemistä. Jos homma alkaa maistua puulta, ovat tekijät äkkiä vähissä.

6. Henkilökohtaiset resurssit

Ideoita on aina enemmän kuin tekijöitä. Meillä kaikilla on myös elämä kerhon ulkopuolella ja elämässä tapahtuu. Työkiireet painavat päälle, läheinen sairastuu, eteen tulee muutto toiselle paikkakunnalle, ruuhkavuodet pitävät kiireisinä. Jokaisella omansa. Elämä on sotkuista.

Tähän kiteytyy paljon tiimihenkeä, luottamusta ja inhimillisyyttä. Omalla kohdallani tämä on erittäin ajankohtainen kysymys, koska loppukesästä meille syntyy vauva. Yrittäjän näkökulmasta se tarkoittaa myös kovaa puurtamista töiden parissa vauvan syntymään asti.

Mietin pitkään, voinko jatkaa päätoimittajana, mutta lopulta tahdon kuitenkin uskoa, että tarvittaessa apuja löytyy. Raakatekstin editointi, lopullisen lehden viimeiset oikoluvut, visuaalisen puolen sparraus sekä kirjoittajien ja kuvaajien rekrytointi on asioita, joissa työmäärää voi hieman jakaa tarvittaessa. Ennakointi, aikataulutus ja rohkeasti avun pyytäminen helpottavat tekemistä.

Tänä vuonna sammutamme vähemmän tulipaloja ja toimimme suunnitelmallisemmin kuin ennen. Toivotankin siis oikein mukavaa alkanutta vuotta 2019 ja ennen kaikkea mainiota MP69:n juhlavuotta!

Ai miten ne moottoripyörämessut meni!? No hyvin! Kannatti ehdottomasti mennä, vaikka kuinka jännittikin. Fiiliksiä ennen messuja voit tsekata tästä aiemmasta kirjoituksestani.

Millaiset messut MP-messut ovat?

En ollut koskaan ollut moottoripyörämessuilla, vaikka monesti olen yrittänyt sitä sovittaa aikatauluihini. Ensi kerta messuilla olikin sitten samantien ensimmäinen kerta näytteilleasettajana. Tällaiselle kolmen naisen porukalle oli aikamoinen kokemus olla sen testosteronimyrskyn keskellä kolme päivää :D Messukävijät tietää, mistä puhun.

Miten MP-messuja kuvailisi? Ehkä paras määritelmä olisi motoristien festarit keskellä talvea. Moottoripyörämerkkien lisäksi ständeillä oli edustettuna eri kerhoja ja pienempiä alan yrityksiä. Lisäksi oli esityksiä kuten tankotanssishow, livemusaa, reissutarinoiden jakamista puheiden muodossa, Miss MP 17 -kilpailu ja paljon muuta.

MP-messuilla ihmiset ottavat aika rennosti ja ovat selvästi tulleet hakemaan inspiraatiota ja tapaamaan tuttujaan. Lauantaina maistellaan MP-messujen omaa olutta ja vietetään hauskaa iltaa porukalla. Sunnuntai on enemmän lapsiperheiden päivä.

Yksi siisteimmistä jutuista oli tottakai koeajorata, jonka nähdessään Mandi muistutti aika pitkälti sitä pikkupoikaa, joka kokee ensimmäistä kertaa MotoGP-kisat.

MP-messuilla sopivasti ruuhkaa

MustRide osallistui MP-messuille Tie Vie -osastolle, joka sopi hyvin tällaiselle pienelle yritykselle. Ständimme oli 3 * 3 metriä ja sisälsi taustaseinän ja pöydän. Toimi meille todella hyvin. Meillä oli mukanamme pari julistetta, flyereita, tuhat ystävänpäiväkorttia, rollup ja Smarter Surfaces -valkotaulukalvoja. Kokonaisuus oli todella toimiva. Kirjoitimme kalvoihin kysymykset ”Miksi olet motoristi?”, ”Mistä inspiraatiota motomatkailuun?” ja ”Mikä on paras pyörämerkki?”. Kysymykset ja niihin vastaaminen pidättelivät kiireen keskellä ihmisiä juuri sopivasti, että edelliset arvontaan osallistujat ehtivät jatkaa eteenpäin. Kysymykset herättivät myös mielenkiintoista keskustelua, kun kävijät alkoivat aidosti miettiä, miksi he ovat motoristeja.

Teimme perjantaina pikahaastatteluita motoristeille avoimien kysymyksien kera. Tavoitteena oli oppia mahdollisimman paljon heistä, heidän matkaamisestaan ja suhtautumisesta harrastukseensa. Samalla jaoimme MustRiden ystävänpäiväkortteja ja pyysimme osallistumaan arvontaan. Lauantaina ei haastatteluja juurikaan tehty, koska tungos oli niin kova.

Konkarit meitä varoittelivatkin, että lauantaina ehtii hädintuskin syömään, kun porukkaa on niin paljon. Eivät todellakaan valehdelleet. Käytännössä lauantaina vähintään joka toinen minuutti joku aloitti kirjoittamaan nimeään ja sähköpostiaan arvontalipukkeeseen.  Aika hullu tahti.

Sunnuntai oli perheiden päivä ja paljon rauhallisempi, joten kävimme vuorotellen kiertämässä messut läpi. Tavoite oli tutustua alaan ja muihin toimijoihin sekä dokumentoida kuvien ja videoiden kera. Se onnistuikin erittäin hyvin. Tällaisen aloittelijan silmin koko reissu oli todella inspiroiva ja aiheutti aikamoista kihelmöintiä vatsanpohjalla. Käytännössä alan yritykset ja harrastajat saman katon alla suoraan silmiemme edessä. Uuden yrityksen silmin täytyy myös todeta, että aika korvaamattoman hieno kokemus päästä kolmen päivän aikana kohtaamaan satoja ja satoja motoristeja. Paljon kannustavia kommentteja yrityksemme liittyen sekä aivan uskomattomia reissutarinoita.

MP-messut vuonna 2018

Viime vuonna kävin Asuntomessuilla, Habitare-messuilla ja Slushissa, jotka olivat kaikki jo hyvin erilaisia kokemuksia. Jäin miettimään niitä verrattuna MP-messuihin, jotka olivat ehkä bisnesmielessä kaikista rennoimmat. Näytteilleasettajat enemmänkin jutustelivat ja hengailivat kuin myivät. Tuntui, että on tultu enemmän näkemään tuttuja kuin myymään. Mikä toki sekin on aivan ok, jos se on tavoitteena.

Mietin pakostakin, mitähän MP-messuille tapahtuisi, jos näytteilleasettajat kävisivät inspiraatiovierailulla vaikkapa Habitare-messuilla, joissa ständit olivat aivan kuin kokonaan uusia maailmoja (tsekkaa kuvia aiemmasta blogitekstistäni). Miten erikoisia elämyksiä saisi luotua moottoripyöriin liittyen? Tämän kerran MP-messuilta jäi mieleen Suzukin osasto, joka oli rajattu mustilla verhoilla omaksi maailmakseen. Se pakotti kävijän tulemaan ”sisälle” asti, jotta sai tietää, mistä on kyse.

Kuulin, että MP-messuilla uudempi kohderyhmä on mopopojat, jotka näkyivät kyllä hyvin meidänkin ständillämme vierailijoina. Varmasti hyvä veto. Mietin myös, että voisikohan ensi vuonna olla motoristipariskunnat ja/tai naiset kohderyhmänä. Pete Parkkonen lavalle ja niin pois päin :D

Tarinoita MP-messuilta 2017

Meidän ständillämme jäi mieleen pariskunnat, jotka tekevät moottoripyörämatkoja yhdessä. Pakostakin aloin miettiä lainausta ”Ride together, stay together.”

Ihastuin myös kaikkiin asennemimmeihin, joiden kanssa keskustelimme. Eräskin ehkä 13-vuotias tyttö kertoi ujosti, että hän tykkää rakennella pyöriä. Pienempi, ehkä kolmevuotias piirsi kypärän ja visiirin seinäämme. Ja kerran kääntyessäni katsomaan, kuka seinäämme kirjoittaa tällä kertaa, seisoi takanani vaaleanpunaisen repun kanssa tyttö. Hän kirjoitti hartaasti ja huolellisesti ”BMW” valkotaulukalvoon, jonka yläreunassa kysyttiin parasta pyörämerkkiä. Ja poistui siitä sitten sanomatta mitään sen enempää. Mä fanitan näitä tyyppejä niin kovaa.

Kuulin ensimmäistä kertaa FIM Rallysta viime syksynä ja Touring Finlandian ständillä pääsinkin kuulemaan lisää tarinoita reissuilta. Käytännössä eri maista tullaan isolla porukalla joka vuosi vaihtuvaan kohteeseen. Tänä vuonna kohteena on Ruotsi. FIM Rallyyn tuntuu liittyvän paljon perinteitä. Sinne tullaan kaveriporukoiden lisäksi myös yksin, pariskuntina ja jopa perheinä. Miettikää, miten siistiä, kun on käytännössä vauvasta asti matkannut ympäri maailmaa moottoripyörän sivuvaunun kyydissä! Ennen kuin on sanaakaan osannut sanoa, on jo matkannut pitkin Eurooppaan moottoripyörätapahtumaan. Siistiä!

Olen myös entistä vakuuttuneempi, että paras nuoruuden lähde on moottoripyöräily. Seittemänkymppinenkin nuortuu silmissä, kun aletaan keskustelemaan hulluimmissa moottoripyörämatkoista, vaikeimmista reiteistä, parhaista mutkapätkistä ja upeimmista maisemista.

Pakko siis toistaa, että olipa vaan mahtava kokemus. Kysykää ihmeessä, jos jäi askarruttamaan jokin. Kerron mielelläni lisää :) Kannattaa tsekata myös MustRiden somet, jotka koostuu lähinnä meidän kummallisista videoista, kuvista ja mp-fiilistelyistä.

Selina Kustula

 

MustRide MP-messuilla 3.-5.2.2017

NYT NE MP-MESSUT ALKAA!! En pahoittele caps lockia, koska ihan tosissaan ollaan MustRiden kanssa MP-messuilla näytteilleasettajina.

Eilen saavuttiin iltaysin maissa Messukeskukselle ja pystytettiin pikkuinen ständimme, joka ei ollut niin pieni kuin olin odottanut. Illalla ei oikein uni meinannut tulla, kun jännitti.

Ollaanko me aivan liian aikaisin messuilla jo näytteilleasettajina? Kaiken maailman startup-oppineet puhuu monista eri tekijöistä, missä startup menee mönkään. On liikaa tai liian vähän rahaa, markkinoidaan liikaa tai liian vähän, ei kuunnella asiakasta, rakastutaan omaan ideaan. Ties mitä.

Mitä jos meitä moititaan siitä, ettei meillä ole vielä valmista tuotetta myytäväksi? Mitä jos motoristi haluavatkin tietää, jo tarkalleen, mitä ominaisuuksia palvelussamme on? Olisihan me saatu näistä messuista valtavasti oppeja, kontakteja ja innostusta ihan ilman ständiäkin. Ei olisi läheskään yhtä jännittävää.

Olemme kuitenkin tulleet tänne oppimaan. Haluamme kuulla, mitä motoristien päässä liikkuu. Mitä haasteita ja unelmia heillä on harrastukseensa liittyen? Jos meitä jostain on kehuttu niin siitä, että teemme tätä alusta saakka yhdessä käyttäjien kanssa. Ja vaikka ei olisikaan kehuttu, itse uskon siihen, että ainut oikea tie menestykseen on kuunnella asiakastaan ja rakastua hänen ongelmiinsa.

Me siis olemme rohkeasti oman keskeneräisyytemme kanssa tutustumassa motoristeihin omalla ständillämme 3C41, joka löytyy Tie Vie -osastolta läheltä pikkulavaa. Tulkaa juttelemaan ja tutustumaan meihin! :)

Meidän tunnelmia voi seurata yritysinstatililtämme*, Facebookista ja Twitteristä.

* Jos sen sijaan haluat fiilistellä matkamotorismia, tsekkaa instasta @mustride.

Huhhahheijaa. Oli vankka aikomus, että muokkaan valmiiseen blogitekstiin kuvat julkaisukuntoon ja heitän postauksen eetteriin. No, eihän se nyt niin mennyt. Ei vaan jaksa leikkiä kuvien kanssa tällä kertaa, ja tuntuu, että kirjoittaminen tekee hyvää. Ollut aika haipakkaa.

Viikko takaperin aloitimme MustRiden porukalla Uudella Tehtaalla syksyn startup-ohjelmassa ja se tuntuu heti tehostaneen toimintaamme. Nyt meillä on yksi selkeä tila, johon tulla ja jossa kohtaa ihmisiä. Tekee nimittäin hyvää kuulla tiimin ulkopuolisia ajatuksia helposti ja nopeasti. Uusi Tehdas tarjoaa meille mentorointia ja valmennusta tarvittaessa sekä startupien yhteisiä workshoppeja ja ”luentoja”. Asiaan kuuluu tietysti myös pitchausta ja paljon.

Pitchauksia seuratessa olen huomannut, kuinka ohjelmassa olevien startupien välille on jo muodostunut luottamussuhde. Oli niin hieno huomata, kun eräs pitchaaja jännitti hirveästi, mutta veti loistavan esityksen. Hän oli varmaan koko porukan ujoin pitchaaja, mutta samalla myös kaikista paras. Tuntui aivan hämmentyvän, kun hyökkäsimme tauolla kolmen naisen voimin ylistämään häntä.

Ja siis nuo naiset. Siinä meillä on aika mahtava porukka. Ihmeellisellä tavalla täydennämme toisiamme niin luonteen kuin osaamisen puolesta. Olemme vieläpä onnistuneet löytämään avuksemme paljon innostuneita motoristeja (yleensä parrakkaita miehiä), jotka ovat uskoneet ideaamme ja asenteeseemme. Tuntuu aika hienolta ja etuoikeutetulta tehdä tällaisten ihmisten kanssa töitä.

Moottoripyöristä puheen ollen – alkaa pikkuhiljaa omakin moottoripyöräkortti muodostua todellisuudeksi. Ihanat Rami ja Veera MP69:stä ovat muutaman viime viikon ajan auttaneet minua harjoittelemaan käsittelykokeeseen. Ei voi kuin hokea kiitosta ja olla taas kerran onnellinen ihmisistä. Tänään oli viimeinen harjoittelukerta ja yritän saada ensi viikolle sovittua kokeen. Wish me luck. Meinaa nimittäin vähän jännittää.

Toivon todella, että koe menee läpi kerrasta. En tiedä mitään yhtä hyvin stressiäni lievittävää asiaa kuin moottoripyörällä ajaminen. Ei siinä pysty murehtimaan maailman menoa. Lisäksi sanottakoon vielä, että MustRiden ja MP69:n kautta olen saanut jo kokea, miten hienoa porukkaa motoristeihin kuuluu. Rentoa ja iloista, jos kahteen sanaan tiivistää.

Mitäs muuta? Aika lailla arki kietoutuu MustRiden ja blogin ympärille. Lisäksi teen freelancerina viestinnän töitä: graafista suunnittelua (etenkin taitto lähellä sydäntä <3) sekä kirjallisia tuotoksia. Juuri viime viikolla ihmettelin ääneen, että olenko tosiaan onnistunut yhdistämään moottoripyörät, rakkauden tietokoneeseen ja pienet, luovat työt omaan duuniarkeeni. Kaikki nuo ovat asioita, jotka ovat kiinnostaneet aivan pienestä saakka. Selina 10 v. pomppisi onnesta kuullessaan. Ehkä ihminen ei muutukaan niin paljon kuin luulisi.

Selina Kustula

// Kuva minusta: Krista Koskenselkä