Löysin ojasta auringonkukan. Ja edelleen ihastelen joka ilta tuota auringonpaistetta ruokailutilassa.

Pieniä iloja, mutta suuria iloja. Pari isoa raskasta juttua painanut mieltä viime päivinä. Tuntuu jotenkin oudolta iloita pienistä tai suurista asioista silloin. Nurinkurista. Silloinhan sitä iloa nimenomaan tarvitaan.

Joten iloitsen. Kukista ja muusta.