Oletteko pelanneet Ylen Suomi100-hengessä rakentamaa Olivia17-peliä? En ollut kuullut koko projektista aiemmin ollenkaan ennen kuin yliopiston kurssilla oli tehtävänä etsiä peleihin liittyvä tuore artikkeli.
Löydät artikkelin täältä:
Suomalaiset teinitytöt pelaavat nyt mobiilipeliä, jossa selvitetään, mitä vuonna 1917 elänyt tubettaja Olivia tekee, kun kaveri pettää tai kun ensimmäinen seksikerta lähestyy
Lyhyesti sanottuna kyse on 13-17-vuotiaille tytöille suunnatusta onlinepelistä, johon liittyy myös TV-sarja. Pelin päähenkilö on 17-vuotias Olivia, joka on Suomen ensimmäinen tubettaja sadan vuoden takaisessa Suomessa. Kyllä, luit oikein.
Uppouduin kurssikavereideni kanssa tutkimaan tätä ihmetystä. Idea kuulostaa aika villiltä varsinkin perinteikkään Yleisradion toteuttamaksi. Toisaalta se on linjassa kulttuurin muutoksen kanssa. Onhan pelit ja pelillistämin yhä vahvemmin läsnä myös luokkahuoneissa ja työpaikoilla.
Ylelle produktio oli mittava ja sitä oli tekemässä parin vuoden aikana satakunta työntekijää. Toki pelin lisäksi luotiin sarja, mutta se ei vähennä panostuksen mittavuutta. Peliä oli myös testaamassa 200 kohderyhmään edustajaa – kaikki nuoria tyttöjä. Pelin kehitykseen on suoraan vaikuttanut testauksista saatu palaute. Mahtavaa kuulla, että nuorten ääni otetaan huomioon pelikasvatuksessa.
Opettajille löytyi Edusta infopaketti Olivia17-pelin hyödyntämisestä opetuksessa. Nyt juuri uudet, erilaiset opetustavat kasvattavat suosiotaan, mikä on todellinen helpotus minunkaltaisille oppijoille. Niiden hyödyntäminen ei kuitenkaan välttämättä ole itsestäänselvyys tai helppo muutos kaikille opettajille. Onkin ilahduttavaa nähdä, että Yle huolehtii myös opettajille viestimisestä
Mitä me sitten ajattelimme Olivia17-pelistä? Voit itse tutustua peliin täällä. Ensivaikutelma on hieman huvittunut lastenpelejä muistuttuvan grafiikan vuoksi. Kiinnostus kuitenkin herää näyteltyjen keskusteluiden, monologien, WhatsApp-keskusteluiden ja muun mielenkiintoisen sekoituksen myötä.
Peli muistuttaa Hidden Agendan, Firewatchin ja Until Dawnin kaltaisia pelejä, joissa on elokuvamainen tarina ja pelaaja vaikuttaa tarinan etenemiseen. Tämänkaltaisia pelejä tulee varmasti tulevaisuudessa entistä enemmän.
Olivia17 yhdistää hienosti nykyhetken ja 1917 vuoden Suomen. Aluksi meitä hieman nauratti vanhanaikaiset vaatteet yhdistettynä tubettajatyylisesti kameralle höpöttävään Oliviaan, joka kriiseilee WhatsAppin välityksellä ihmissuhdehuolia kaverinsa kanssa. Toisaalta taas kohderyhmää ajatellen se on varmasti hyvä ratkaisu. Onhan kuvaustyyli nuorille hyvin helposti samaistuttava, luonteva ja tuttu. Historialliset tapahtumat on näin ollen helpompi vastaanottaa.
Jäimme myös ihmettelemään pelin tapahtumien lapsellisuutta. Onko yli 13-vuotiaat tytöt tosiaan näin lapsenomaisia. Lopulta muistelimmekin jo omia nuoruuden kriisejä ja ehkä nyt oli aika vain kullannut muistot. Luotan 200 testaajaan tässä tapauksessa. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan peliä suunnitellessa oli tutustuttu myös tuon ajan pöytäkirjoihin, jotta voitiin tietää paremmin, millainen sen ajan nuoren naisen elämä on ollut. Arvostan tällaista huolellisuutta.
Olivia17 kirvoitti meidät miettimään myös neljännen seinän rikkomista. YouTube-videoillahan on aivan arkipäivää, että puhutaan suoraan katsojille. Sen sijaan TV-sarjoissa se edelleen hieman yllättää tai ainakin siihen kiinnittää huomiota. Meille tuli ensimmäisinä esimerkkeinä mieleen House of Cards ja Deadpool.
Neljännen seinän rikkominen on oikeastaan ensimmäinen askel katsojan osallistamisessa. Hahmo puhuukin sinulle. Et olekaan vain salaa tarkkailemassa tilannetta. Tästä seuraava vaihe onkin laittaa katsoja töihin. Teatterissa ja standupissa osallistamista on nähty varmaan aikojen alusta. Muutama askel pidemmälle ja katsojasta onkin tullut pelaaja ja elokuvasta on tullut peli.
Olisipa muuten hienoa, jos joskus pääsisi katsomaan teatteriesityksen, joka on käsikirjoitettu samalla tavalla kuin tällaiset pelit. Teatterivieraat äänestäisivät, millaisia päätöksiä hahmot tekevät ja juoni muutguisi sen mukaan. Ei siis improvisaatiota vaan käsikirjoitettu näytelmä, jonka juoneen pääsee vaikuttamaan. Vai onko tätäkin jo tehty? Jos ei, saa vapaasti ottaa idean käyttöön. Lupaan tulla katsomoon.
Kehumme
– 100-vuotiaasta Suomesta on kerrottavana muutakin kuin miehekkäät sankaritarinat
– Ylen rohkeat kokeilut ja niihin panostaminen
– Kasvatuspeli, joka oikeasti osuu kohderyhmään
– Nuorten ääni otettu huomioon pelikasvatuksessa
Moitimme
– Lapsellinen grafiikka, josta johtuen huono ensivaikutelma
Lisää tietoa produktiosta https://yle.fi/aihe/1917
Tämä blogiteksti liittyy Pelit ja pelillisyys -kurssiin. Tekstiä olivat luomassa minun lisäksi Pekka Hautanen, Matilda Kälvinmäki ja Riikka Anttonen. Ryhmässämme yhdistyivät tietojenkäsittelytieteet ja kasvatustieteet.