innovointi luovuus Albert Einstein

Yäk, innovointi

Onko innovointi kirosana?

Minulla on kysyttävää teiltä. Miksi innovointi sanana tuntuu suorastaan kirosanalta? Se aiheuttaa huokailua. ”Tunkekaa innovaatiota perseeseenne”, vai miten se menikään?

Tuntemani teekkarit puhuivat aikoinaan käsien heiluttelusta. Sen voin heidän näkökulmastaan vielä ymmärtää. Aiheesta opettaminen voi tuntua hömpältä verrattuna lujuuslaskelmiin. Sen sijaan tällaisen yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tradenomin näkökulmasta on outoa, että innovointi aiheuttaa, no, huokailua.

Sana innovointi tuo mieleeni tilanteen, jossa valmistautumaton porukka silmät ristissä aamutuimaan laitetaan innovointimenetelmien kera keksimään hulluja, järjettömiä ideoita ilman rajoja. Pakon edessä, än-yy-tee-NYT. Innovointisession lopuksi on vihkoon kirjoitettu kasa ideoita, joihin ei koskaan palata. Mikä meni pieleen?

Mitä innovointi ja luovuus oikeastaan on?

Kuitenkin, kun mietin asiaa tarkemmin, työni on käytännössä suurimmalta osin innovointia. Tiimini kanssa pyrimme nimenomaan luomaan uutta, innovoimaan. Se vaatii paljon luovuutta ja sitä kautta inspiraation ja flown hallintaa. Luovuus on todella vaikeaa, jos on stressaantunut ja pitäisi saada asioita aikaiseksi, joten se vaatii myös johtajalta tekoja.

Jos päästän irti sanasta innovointi ja vaihdan paljon mukavempaan sanaan, luovuus, mitä tapahtuu? Jään miettimään, mitä luovuus tarkoittaa tai pikemminkin ei tarkoita. Mikä on luovuuden vastakohta? Kyselin tätä tutuiltani. Vastauksina tulivat mm. muuttumattomuus, rutiineissa pysyminen, muutosvastarinta, kopiointi, vanhassa pysyminen. Oletteko samaa mieltä? Tuleeko muita vaihtoehtoja mieleen?

Tutkitaanpa hieman asiaa

Otan nyt luettavakseni kaksi paljon kehuja saanutta kirjaa: Alf Rehnin Vaaralliset ideat ja Austin Kleaonin Steal Like an Artist. Saa ehdottomasti suositella muitakin ja samoin artikkeleita aiheeseen liittyen.

Mielessäni pyörii monia kysymyksiä. Miten luovuutta, uuden luomista, edesautetaan työyhteisössä? Miten voin vaikuttaa omaan luovuuteni? Tarvitseeko kaikkien yritysten edes innovoida mitään – olla luovia? Miten rutiinit ja rajat vaikuttavat luovuuteen? Mistä ihmiset oikeasti puhuvat, kun he puhuvat innovaatioista, innovoinnista, luovuudesta?

Mitä ajatuksia teille herää tästä kaikesta?

 

 

Previous

Kirjahaaste 2017: Tavoitteena 15+5

Next

MP-messuille suoraan näytteilleasettajaksi

1 Comment

  1. Timo N

    Tuli mieleen tämä vastikään lukemani blogipostaus aiheesta: http://openforideas.org/blog/2016/10/12/interesting-questions-to-ask-those-wanting-more-creativity-in-the-workplace/

    Oma kokemus on, että alkuun luovuus tarvii enemmän rajoja ja rutiineja. Kun on rajoja, ei tarvitse ottaa huomioon kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja erilaiset rutiinit auttavat myös keskittymään varsinaiseen ongelmaan tai kysymykseen. Usein rajat ja rutiinit ovat lopulta vain hyödyllisiä välineitä, eikä niiden luomaan turvallisuuteen kannata jäädä liiaksi lilluttelemaan.

    Ideointi ja luova ongelmanratkaisu on helppo nähdä ”käsien heilutteluna” jos ajattelee kaikkien maailman ongelmien olevan ratkaistavissa monimutkaisten kausaalisten syiden ja seurausten tarkkaan kartoittamiseen ja loogiseen päättelyyn perustuvalla prosessilla, jonka tuotoksena on joko paras mahdollinen tai vähintäänkin erinomainen ratkaisumalli, josta voidaan suoraan johtaa parhaan tiedon mukaiset käytännön toimenpiteet. Monien ongelmien kohdalla näin onkin, erityisesti luonnontieteissä ja tekniikassa.

    On myös paljon tilanteita joissa syyt ja seuraukset eivät ole selkeästi eroteltavissa toisistaan. Syyt ja seuraukset muodostavat niissä keskenään vaikuttavina tekijöinä kompleksisia ja arvaamattomia dynamiikkoja. Erilaiset ihmisten väliset monimutkaiset vuorovaikutussuhteet ovat tästä ehkä paras esimerkki. Näissä tilanteissa ei välttämättä ole parhaan tiedon perusteella johdettavissa parasta tai edes toimivaa käytäntöä, vaan parhaat ratkaisut perustuvat erilaisten ratkaisujen luovaan kokeilemiseen (”protoiluun”) ja nopeaan reagointiin siihen, mitä vuorovaikutuksessa tapahtuu kokeilun aikana. Monimutkaisten ja kompleksisten ongelmien lisäksi on myös täysin kaoottisia tilanteita, joissa jo pelkkä tilanteen alustava hahmottaminen vaatii jatkuvaa kokeilemista ja dialogia. Innovoinnin isoin haaste onkin ehkä tunnistaa milloin tarvitaan luovia kokeiluja jotka saattavat lähteä liikkeelle ”käsien heiluttelusta” ja milloin selkeämpää teknistä ratkaisumallia?

    Edellinen ajatuskulku ei ole omani, vaan napattu mm. tästä: https://hbr.org/2007/11/a-leaders-framework-for-decision-making

Vastaa

Kuvat minun kuvaamia, ellei toisin mainita. & Teemasta kiitos Anders Norén