arrow-down arrow-left arrow-right arrow-up bubble bubbles enlarge facebook heart home instagram linkedin loop2 menu twitter youtube Avainsana: matkustaminen | Sivu 2 | Leijonaa mä metsästän
Valikko

Hei, me lennetään

majoitus kroatia splitViime kevään Kroatian matkalta

Hupsista vaan. Yhtäkkiä ollaankin lähdössä Istanbuliin, Turkkiin. Kyseinen suurkaupunki on aivan vieras minulle. Saatuani tiedon tästä yllärimatkasta, selvitin pari asiaa Istanbulista.

  1. Kyseessä on suurkaupunki. Asukkaita on yli 13 miljoonaa.
  2. Siellä on helmikuun lopussa kylmä. Forecan 10 päivän ennuste lupaili ylimmillään päivälämpötiloja +10 – +17.
  3. Kaupunki sijaitsee kahdella mantereella: Euroopassa ja Aasiassa.
  4. Matkablogien perusteella turistinähtävyydet ovat näkemisen arvoisia.

Ihanaa viettää kaupunkilomaa kokonainen viikko ilman sen tarkempia suunnitelmia. Otan koneen mukaan, koska olen nyt jo oppinut sen verran, että usein reissussa inspiroituu siinä määrin, että illalla tai aamulla tekisi mieli viedä ideoita käytäntöön.

Gusse sen sijaan menee suosikkihoitopaikkaansa suosikkikoirakaverinsa kiusaksi. Hassua, miten koirat aistivat lähdön tunnelman. Seurannut perässä koko illan ja parkkeerannut itsensä aina laukkujen viereen. Kävi jopa tönäisemässä yhden repun kumoon muka dramaattisesti.

Selina Kustula

// ENG. Flying to Istanbul! 

street art at split croatiakroatia split katu

 

(Kuvat viime kevään Kroatian reissulta pikkuisesta Splitistä. / Pictures are from Split, Croatia.)

Lue myös

Valmiina seikkailuun

Opin joskus yläasteella, ettei kenenkään ystävä kannata olla vain sen takia, että on aina ollut. Kannattaa ennemmin antaa aikansa niille, jotka sen ansaitsee. Samalla mentaliteetilla olen koittanut suhtautua myöhemminkin elämässäni ihmissuhteisiin, työpaikkoihin, perinteisiin ja paikkoihin. Muutos on usein hyvästä. Sitä mietin usein uudenvuodenaattona.

Uusi vuosi on ollut pitkään suosikkijuhlapyhäni. Rakastan sitä uuden alun tunnelmaa. Jokin siinäkin kiehtoo, kun kaikki pysähtyy hurraaamaan samalla hetkellä. Raketit räiskyy, pariskunnat suutelee, hymyillään, iloitaan ja kilistellään. Itse olen yleensä hiljaa sillä hetkellä, kun vuosi vaihtuu. Yleensä skumppalasi kädessä ja katse kohti ilotulituksia. Mietin, mitä on tapahtunut viimeisen vuoden aikana ja mihin olen menossa. Onko hyvä olla?

Viimeisen vuoden aikana olen matkannut kaksi kertaa rakastamaani kaupunkiin Pietariin, Venäjälle. Lisäksi kävin Madridissa kolmen upean naisen kanssa. Koin myös ensimmäisen täysin puhtaasti lomailuun tarkoitetun reissun Kroatiassa rakkaan Aleksini kanssa. Syksyllä lensimme 16 hengen Incore-tiimimme kanssa Brasiliaan, jossa toteutimme kaksi projektia. Toinen Vitóriassa ja toinen Salvadorissa. Siellä viihdyimme 2,5 viikkoa. Ei toki pidä unohtaa myöskään elämäni ensimmäistä Tallinnan reissua, joka toteutettiin koko Proakatemian voimin tammikuussa. Haha, aikamoinen reissu olikin.

Pietari ja Venäjä - kaupunki ja maa, joita rakastan
Pietari ja Venäjä – kaupunki ja maa, joita rakastan

Matkustamisen lisäksi tein opparin asenteiden muodostumisesta ja niihin vaikuttamisesta. Valmistuin tradenomiksi. Ennen näitä Proakatemia muutti uusiin tiloihin, jotka ovat upeat. Oma koti kuitenkin pysyi paikoillaan, mutta levottomana luonteena olen jo aivan kyllästynyt tähän kotiin. Mieheen en kuitenkaan. Edelleen ihmettelen, miten olen löytänyt Aleksin. Kotiin tullessani minun ei tarvitse olla hiljainen, rauhallinen, järkevä, järjestelmällinen tai harkitseva. Olen löytänyt vertaiseni. Tämä vuosi on jälleen kasvattanut ja muuttanut minua. Ei ehkä yhtä paljon kuin edellinen, mutta paljon kuitenkin. Olen itsevarma ja rohkea, mutta herkkä ja havainnoiva. Ilmassa väreilee odottava tunnelma ja olen valmis liikkumaan eteenpäin, kovempaa, korkeammalle.

Juuri nyt muutos on ilmassa eikä vain vuoden vaihteen vuoksi. Valmistuminen on takana. Reilun viikon päästä on Proakatemialla vuosigaala, joka on samalla Incoren ja Volumin potkiaiset. Sanon haikeat hyvästit Proakatemialle, mutta olen kyllä täysin valmis siirtymään alumnin rooliin. Uudet seikkailut odottavat. Ensi vuoden aikana aloitan Tiimimestarit-koulutuksen, joka varmasti opettaa minulle paljon yrittäjänä, johtajana ja ihmisenä. Sisustan asuntomessuille Seinäjoelle kaksikerroksisen omakotitalon, joka kantaa nimeä LKV vaisto -talo. Hoidan myös taloon ja asuntomessuihin liittyvää viestintää LKV vaistossa, joka on perheyrityksemme. Samalla haen töitä Helsingistä. Edessä on siis myös muutto Helsinkiin. Tampere jää melkein seitsemän vuoden asuminen jälkeen taakse. Uusi kotikaupunki ja uudet kuviot odottavat. Suunnitelmat ovat suurimmalta osalta auki, mutta kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista.

Pori Jazzeissa Aleksin kanssa
Pori Jazzeissa Aleksin kanssa

Muutos on hyvästä, mutta olen myös oppinut aika hyvin tuntemaan itseni ja tietämään, mistä ja kenestä kannattaa pitää kiinni. Onneksi vietänkin vuodenvaihteen Aleksin ja rakkaan kaveriporukkani kanssa. Porukan, joka on ollut kasassa jo yli 10 vuotta ja kasvanut vain entisestään tyttöystävillä ja Aleksilla. Tällä kertaa juhlitaan samalla Pekan ja Suvin tupareita. Parempaa päätöstä vuodelle 2015 en voisi toivoa.

// Learning and growing with the best people. Year 2016, I’m ready for you!

Pakkastyttönä Pietarissa
Pakkastyttönä Pietarissa
Joelin kanssa Pietarissa baarissa, jossa uutta vuotta juhlitaan joka yö. Pakkasukko ja pakkastyttö kuuluvat venäläiseen perinteeseen.
Joelin kanssa Pietarissa baarissa, jossa uutta vuotta juhlitaan joka yö. Pakkasukko ja pakkastyttö kuuluvat venäläiseen perinteeseen.
Vappu
Vappuaatto Ihanamäessa. Ihanat naiset ja niiden miehet.

IMG_1891

Viikinsaari, Tampere, Finland
Viikinsaari, Tampere, Finland
Vitória ES, Brasilia. Uusia ja vanhoja ystäviä.
Vitória ES, Brasilia. Uusia ja vanhoja ystäviä.

 

Follow my blog with Bloglovin

Lue myös

Brasilian vaaroista

Olimme kuulleet paljon Brasilian vaaroista. Rion kentällä tuli vastaan kyltti, jossa todettiin: ”Mikäli terminaalissa teitä lähestyy mies tarjoten taksikyytiä, älkää lähtekö hänen matkaansa.” Suomessa ei tarvitse tuollaisia miettiä. Riossa paikallisetkin olivat huolissaan meistä gringoista. Taksikuski kehotti pitämään kameran laukussa, koska sinä päivänä oli vähemmän poliiseja liikkeellä. Tuntematon nainen tuli pysäyttämään keskustassa ja varoittamaan puhelimen käyttämisestä julkisilla paikoilla. Me kun vielä olimme luulleet pitäneemme sen hyvin piilossa karttaa tutkiessamme.

Man keeping his backbag safe in Rio de Janeiro
Man keeping his backbag safe in Rio de Janeiro
rio de janeiro
About 10km from the international airport
Rio city center
City center in Rio

Kierrellessämme Rion keskustan katuja eräs hoikka, suhteellisen nuori poika juoksi porukkamme keskelle ja nappasi kaulakorun suoraan kaverini kaulasta. Ei paljoa auttanut keskipäivä ja viiden hengen porukka julkisella paikalla. Huusin perään ja poika kääntyi vielä katsomaan meitä aivan kuin pahoitellakseen. Sitten hän jatkoi juoksuaan. Ei sekään poika varmasti huvikseen varasta. Pian tämän jälkeen paikallinen, siististi pukeutunut mies tuli kysymään, että mitä oli tapahtunut ja pahoitteli  ryöstöä suuresti. Paikallisia tuntui hävettävän kotimaansa rikollisuus.

 

Our hotel in Salvador was called Hit Hotel and it was located by the beach
Our hotel in Salvador was called Hit Hotel and it was located by the beach
havaianas brazil salvador
When in Brazil, always buy Havaianas.

 

Omalla kohdallani Brasiliassa vaarallisin asia oli loppujen lopuksi futis oman tiimin eli Incoren kanssa. Pelattiin Salvadorin ihanalla rannalla futista yksi lämmin ilta ja lyötiin sitten tiimikaverin kanssa jalat yhteen rantavedessä. Mun jalkaterä kohtasi kaverin nilkan siinä määrin mukavasti, että jalkaterästä murtui jokin luu. Eipä siinä, kylmäkohokompressio ja matka jatkui. Pakko tosin myöntää, että jalka on edelleen vähän kipeä.

Ihmiset suhtautuvat vaaroihin monin eri tavoin. Sen huomasi varsinkin meidän 16 hengen tiimissä, johon kuului monenlaista matkaajaa. Oli reppureissaajaäijiä, jotka varmaan nukkuisivat mieluiten rannalla teltassa muitten maailmankansalaisten kanssa. Sitten oli naisia, jotka eivät mielellään ota riskejä. Ja tietysti kaikkea siltä väliltä. Brasiliassa toki iso lihaksikas mies on muutenkin paremmin turvassa kuin pieni vaalea nainen. Liikaa ei kuitenkaan kannata pelätä, koska pelkäämisellä saa kyllä reissunsa pilattua. Tärkeintä on tiedostaa riskit ja käyttää sopivasti maalaisjärkeä. Niin kuin vanhat sanonnat kuuluvat, porkkanaankin voi tukehtua, kotiinsa on moni kuollut ja näköjään myös futis voi olla vaarallista.

 

Epätoivoinen yritys pitää murtunut jalkaterä sydämen yläpuolella.
Epätoivoinen yritys pitää murtunut jalkaterä sydämen yläpuolella.

Matkustajana itse ole hotellin suhteen hyvin mukavuudenhaluinen. Hotellin ja etenkin wifin täytyy olla hyvä, mutta muualla sitten en kauhean varovainen ole, mutten tyhmäkään. Kai se jotenkin riittää, että saan sen yhden rentouttavan tukikohdan itselleni niin seikkailumieltä piisaa päiväksi. Venäjän kielessä on sanonta ”была не была”, mikä käsittääkseni on parhaiten käännetty ”what ever happens, happens”. Olen oikeastaan aina ollut luonteeltani sellainen sattumalle avoin ihminen, joka ei liikoja suunnittele tai varo. Saatan toki suunnitella vaikka mitä, mutta sillä ei loppujen lopuksi kauheasti ole väliä toteutuuko asiat lainkaan niin kuin suunnittelin. Jotain tavoistani kertoo se, että viime keväänä olin jo kentällä asti matkalla Kroatiaan, kun ensimmäisen kerran mietin, että mikäs valuutta siellä kohdemaassa onkaan. Asioilla on tapana selvitä.

brazilian people in salvador
I was standing in front of our hotel, when I took this photo

 

// Use some common sense and be smart, but not afraid. That’s my advice for traveling in Brazil. You can get hurt in your own home or by playing football with your friends, like I did.

Pictures are from Rio de Janeiro and Salvador. All taken by me.

 

Loppuun vielä vinkki aiheeseen liittyen. Siskonpedin Seikkailu-jakso. Ei lisättävää.

 

 

 

 

Lue myös

Hippikevättä rinnassa

On tapahtunut paljon. Kasvua ja muutoksia. Joskus tulee aikoja, jolloin muuttuu paljon. Välillä aivan ihmettelee, miten täysin erilainen ihminen voi olla yhden vuoden jälkeen.

Vuosi sitten pysähdyin samalla tavalla kuin nyt tutkimaan, missä mennään. Hassua, miten voikaan elää yli 20 vuotta pysähtymättä todenteolla katsomaan omaa elämäänsä. Vuosi sitten takana oli ensimmäinen vuosi Proakatemialla. Koko elämä oli pyörähtänyt ympäri. Olin löytänyt itsestäni määrätietoisuuden ja rohkeuden – toivottavasti myös nöyryyden ja itsekkyyden sopivassa suhteessa. Sen vuoden jälkeen minua on ohjannut vahvasti suuret tavoitteet ja vahva usko, että ihminen pystyy mihin vain tahtoessaan.

Tämä kevät on kuitenkin muuttanut minua jälleen. Ehkä se vaatiikin ensin rakastumisen kiireeseen, työhön ja itsensä kehittämiseen, jotta voi myös herätä rakastamaan rauhallisuutta ja pysähtymistä. Olen viime aikoina pohtinut paljon pinnallisuutta, kuluttamista, elämyksiä ja kokemuksia.

Selina_Kustula_Kroatia_Split01

Olen aina kiintynyt helposti tavaroihin ja rakastanut kauniita asioita. Nyt se kuitenkin tuntuu aika hullulta, kun katsoo ympärilleen ja miettii, mihin rahansa on käyttänyt. Vähän jopa hirvittää, kuinka paljon määrittelemmekään itseämme ostamisen kautta, eikä mikään riitä. Mitään täältä ei kuitenkaan viimeisenä päivänä mukaansa saa. Muistot, elämykset ja kokemukset sekä ystävät, joiden kanssa ne jaetaan ovat paljon arvokkaampia. Kun raadamme tehdäksemme lisää rahaa, jotta voimme ostaa lisää tavaroita, menetämme jotain paljon tärkeämpää.

Saa nähdä kauanko mun maailmaa rakastava vaihe kestää, mutta ainakin jotain on pysyvästi muuttunut. Työorientoitunut luonteeni ei ole koskaan johtunut rahanhimosta vaan pikemminkin haaveesta jonkin suuren luomisesta sekä ihmisiin vaikuttamisesta. Tavoitteiden keskellä tulisi kuitenkin muistaa pitää nykyhetkikin mielessä.

Nyt uskon löytäneeni hieman tasapainoa tulevaisuuden ja tämän hetken välille. Vaikka suhtaudunkin intohimoisesti tavoitteisiin, täytyy muistaa tehdä myös matkasta sinne nautittava ja onnellinen. Ja tällä hetkellä on erittäinen onnellinen olo.

Selina_Kustula_Kroatia_Split

Kuvat Kroatian Splitistä ensimmäiseltä kunnon lomamatkaltani vuosiin. Pari päivää ennen palamista.

// Right now feeling quite peaceful and good about my life. No rush even though there’s tons of work to do. Pictures taken in Split, Croatia where I spent my first real vacation in years. 

 

 

Lue myös