Tag: matkustaminen (Page 1 of 2)

Huoltopäivä

Atuh beach

Atuh beach

Kolme pikkupoikaa ajavat yhden mopon päällä luoksemme nauraen ja kysyvät:
”Hello, hello! Where are you going? Atuh beach?”
”We were just there. Can’t you see? I’m dying.”
”Yes, yes. Haha.”

Kelingking beach

Kelingking beach

Kelingking beach

Viimeiset pari päivää avainsanoja ovat olleet skootteri ja hienojen maisemien äärelle matkustaminen. Kuvasaldon perusteella voisi luulla, että olemme lähinnä ihmetelleet maisemia, mutta todellisuudessa suurin osa ajasta on kulunut skootterin selässä karmeilla teillä sekä yhtä karmeita portaita laskeutuen tai kivuten.

Nyt on kaikki mahdolliset lihakset kipeät, iho palanut, hiukset takussa ja tahmeat sekä kaikki vaatteet likaiset. Taitaa olla huoltopäivän paikka. Parasta on tietysti mun huvittava kävelytyyli, koska reidet ja pohkeet ovat kipeämmät kuin mitä ne ovat olleet vuosiin. Aleksi pilkkaa minua mummoksi, kun onnun ja herään liian aikaisin.

Jospa siis tänään vain makoillaan altaalla ja käydään välillä etsimässä suomalaisen Emmin ravintola. Kerron teille sitten Nusa Penidan seikkailuista hieman myöhemmin.

Nyt menen tilaamaan aamupalan, joka ihanasti tuodaan meidän omalle pikku terassille.

Selina Kustula

 

Kelingking beach

Mietin hetken laitanko tähän instamaisen kuvan vai tämän. Tämä kuitenkin kuvastaa paremmin koko päivää. Aika vähän on ollut sellaisia instamaisen hehkeitä hetkiä, mitä #nusapenida esittelee.

Sydämen valloittanut ravintola Nusa Penidalla

Nusa penida restaurant coco leaf

Istun tässä juuri itsekseni Coco Leaf -ravintolassa Nusa Penidan saarella (tarkka sijainti täällä). Juon jackfruitmehua ja dragonmehua. Ei hajua, mitä ovat suomeksi, mutta maistuvat todennäköisesti paremmalta kuin mikään mehu koko 27-vuotiaan elämäni aikana. Tällaiset hiljaiset hetket yksin ihmetellen on aika kivoja, kun matkustaa kaksin. Oma rauha on välillä tarpeen – oli sitten missä puolella maailmaa hyvänsä.

Kuulemma vielä viisi vuotta sitten tällä saarella ei kukaan puhunut englantia, eikä ravintoloitakaan ollut kuin yksi. Ravintoloita on toki jo enemmän, vaikka niitä ei välttämättä Google Mapsistä löydäkään. Englantia puhuu ainakin hotellimme henkilökunta ja tämän kahvilan tarjoilija yrittää kovasti. Hän esitteli minulle YouTube-videota, jonka avulla hän opettelee kieltä. Välillä käytämme Google-kääntäjää, jotta saamme englannin kääntymään edes jotenkuten indonesiaksi, jota en tietenkään puhu sanaakaan.

Päätie Nusa Penidalla

Kävimme eilen tässä ravintolassa syömässä ja kuvasin varmaan kaiken, mitä tästä voi kuvata. Tien toisella puolella on hotellimme Singabu Bungalows ja siihen liittyvä työmaa. Välissä kulkeva tie on tämän saaren päätie, joka muistuttaa lähinnä Suomen pikkukylän pienintä asfalttitietä, jonka ympärillä jostain syystä on kaikki kaupungin ravintolat ja liikkeet.

Tässä istuskellessa olo on kuin katsoisi formuloita ihmisten ajaessa vauhdilla ohi. Tai ehkä pikemminkin MotoGP, koska yli 95% ajaa skootteria tai moottoripyörää. Kyydissä on myös taaperoikäisiä ja välillä koko perhe. Kaiken ikäisiä, kokoisia ja näköisiä kuskeja. En tiedä, mikä nopeusrajoitus on todellisuudessa, mutta käytännössä jokainen valitsee nopeutensa itse. Nopeammat kyllä ohittavat kohteliaasti varoitukseksi töötäten. Liikenne on rauhallisempaa kuin Sanurin alueella Balin pääsaarella. Tiet ovat kuitenkin huonokuntoisempia.

Nusa Penida restaurant Coco Leaf

Juuri äsken katsoin sattumalta tielle ja hotellimme omistaja lähti skootterilla viemään hotellivierasta asioille. Hassu näky näin suomalaisen silmin. En ihan heti näe Tampereen Torni-hotellin johtajaa nappaamassa pyörää alle, jotta voi heittää vieraan käymään Postissa.

Alunperin suunnittelimme olevamme Nusa Penidalla vain kolme yötä ja sen verran olemme öitä varanneetkin. Saavuimme tänne eilen noin kello 12 ja ihastuimme paikkaan puolessa tunnissa jo niin suuresti, että ajatus muhi iltaan mennessä muotoon: ”olisikohan hotellissa tilaa vähintään yhdeksi yöksi lisää”.

Ihmiset ovat ystävällisiä. Olivathan ne Sanurissakin, mutta siellä tuntui enemmän olevan kova tarve manipuloida meidät käyttämään enemmän rahaa. Täällä ihmiset hymyilevät ja ehkä jopa vähän nauravatkin nähdessään meidät. Kaksi turistia täällä, missä niitä ei juurikaan ole. Tälläkin hetkellä istuessani tässä ravintolassa tuttu tarjoilijamme tuli tähän istumaan viereiselle penkille ja naureskelee, kuinka valkoinen olen ja kuinka musta hän on. ”Is he still asleep?”, hän kysyy nauraen Aleksin unenlahjoille.

Ihmettelen kyllä, miksi tämä saari jää viereisen Nusa Lembongan varjoon. Kun yritin googlettaa majoituksia ja tekemistä täältä, tuloksissa tuli enemmän Nusa Lembongania kuin Nusa Penidaa. Myös Sanurissa huomasi, että päiväretket keskittyivät enemmän naapurisaareen kuin tähän. Ehkä tämä vaikuttaa liian suurelta monen silmiin. Kiitos Reetta blogiteksteistäsi, sillä olisi varmaan jäänyt minultakin tämä kokematta ilman niitä. Juuri nyt kaipaan enemmän rauhaa ja etäisyyttä turistirannoista, joten tämä saari sopii meille täydellisesti.

Eilen juttelimme tuon tarjoilijan kanssa hotellistamme ja hän oli aivan järkyttynyt hinnasta, joka on siis 28 euroa yhdeltä yöltä. Selitin, että Suomessa yksi yö maksaisi vähintään kolme kertaa sen verran. Tänä aamuna hän on tullut juttelemaan vielä paljon enemmän kuin eilen. Johtunee siitä, että olen yksin, joten ei koe häiritsevänsä. Kyseli paikallisille tuttuun tapaan, että olemmeko naimisissa. Juttelimme myös Gussesta ja hän oli kiinnostunut millaisessa talossa asumme. Ihmetteli (kerros)talon suuruutta verrattuna heidän taloihinsa. Tällä saarella ei ole kerrostaloja näkynyt.

Ja nyt kirjoittamiseni keskeytyi yllättävään photoshoottiin. Paikan omistaja tuli paikalle. Tähän asti hän on aina nauranut iloisesti ja huikannut ”thank you, thank you” nähdessään minut sekä näyttänyt peukkua. Yrittäjänä samaistuin tunteeseen, haha. Tällä kertaa hän tuli heti istumaan tarjoilijan viereen ja tarjoilija kertoi, että tässä on hänen pomonsa. Kysyin, saanko ottaa heistä yhteiskuvan. He innostuivat koko jutusta niin, että lopulta he halusivat minusta yhteiskuvia ja kaikkea seurasi suuri naurunremakka. Välillä vielä kommentti: ”you are so white!”

Tulin takaisin koneen äärelle kirjoittamaan ajatuksiani ulos ja pian omistaja tuli vielä tablettinsa kanssa luoksenj, jotta saa meistä kuvan myös sillä. Niinpä istuimme vieretysten penkillä ja näytin hänen opettamaansa käsimerkkiä, jossa osoitamme toisiamme. En voi lakata nauramasta hänen innostukselleen. Näytti vielä kuvaa tabletilta ja nauroi sille kuin se olisi paras ja hauskin juttu vuosikausiin.

Nusa Penida Coco Leaf Resto

Ai että. Hauska paikka. Nämä kuvat sopivat mainiosti Kalenterikarjun starttaamaan #OikeaMinä-haasteeseen. Siinä sitä ollaan hikisenä ja huonosta kulmasta kuvattuna, mutta en voi lakata nauramasta tuolle tilanteelle. Nytkin kun kyseinen pomo käveli kaueampana ohi ja näki minut, hän hymyili niin leveästi, että ei oikein leveämmin voi hymyillä. Sellaista hymyä, että se näyttää enemmän naurulta.

Selina Kustula

Tämän blogitekstin kuvia ei ole muokattu mitenkään ja ne ovat kaikki kuvattu puhelimellani. Kirjoittaessa taustalla soi Ed Sheeranin Shape of you, jonka on saanut Balilla ollessa kuulla joka päivä vähintään pari kertaa.

//ENG. Fell in love with Nusa Penida and this Coco Leaf restaurant is definitely my favorite. Thank you for your hospitality and all the laughter <3

startup uusi tehdas

Parrakkaita miehiä ja viisaita naisia

Huhhahheijaa. Oli vankka aikomus, että muokkaan valmiiseen blogitekstiin kuvat julkaisukuntoon ja heitän postauksen eetteriin. No, eihän se nyt niin mennyt. Ei vaan jaksa leikkiä kuvien kanssa tällä kertaa, ja tuntuu, että kirjoittaminen tekee hyvää. Ollut aika haipakkaa.

moottoripyöräily

Viikko takaperin aloitimme MustRiden porukalla Uudella Tehtaalla syksyn startup-ohjelmassa ja se tuntuu heti tehostaneen toimintaamme. Nyt meillä on yksi selkeä tila, johon tulla ja jossa kohtaa ihmisiä. Tekee nimittäin hyvää kuulla tiimin ulkopuolisia ajatuksia helposti ja nopeasti. Uusi Tehdas tarjoaa meille mentorointia ja valmennusta tarvittaessa sekä startupien yhteisiä workshoppeja ja ”luentoja”. Asiaan kuuluu tietysti myös pitchausta ja paljon.

Pitchauksia seuratessa olen huomannut, kuinka ohjelmassa olevien startupien välille on jo muodostunut luottamussuhde. Oli niin hieno huomata, kun eräs pitchaaja jännitti hirveästi, mutta veti loistavan esityksen. Hän oli varmaan koko porukan ujoin pitchaaja, mutta samalla myös kaikista paras. Tuntui aivan hämmentyvän, kun hyökkäsimme tauolla kolmen naisen voimin ylistämään häntä.

img_20160908_195703

Ja siis nuo naiset. Siinä meillä on aika mahtava porukka. Ihmeellisellä tavalla täydennämme toisiamme niin luonteen kuin osaamisen puolesta. Olemme vieläpä onnistuneet löytämään avuksemme paljon innostuneita motoristeja (yleensä parrakkaita miehiä), jotka ovat uskoneet ideaamme ja asenteeseemme. Tuntuu aika hienolta ja etuoikeutetulta tehdä tällaisten ihmisten kanssa töitä.

Moottoripyöristä puheen ollen – alkaa pikkuhiljaa omakin moottoripyöräkortti muodostua todellisuudeksi. Ihanat Rami ja Veera MP69:stä ovat muutaman viime viikon ajan auttaneet minua harjoittelemaan käsittelykokeeseen. Ei voi kuin hokea kiitosta ja olla taas kerran onnellinen ihmisistä. Tänään oli viimeinen harjoittelukerta ja yritän saada ensi viikolle sovittua kokeen. Wish me luck. Meinaa nimittäin vähän jännittää.

Toivon todella, että koe menee läpi kerrasta. En tiedä mitään yhtä hyvin stressiäni lievittävää asiaa kuin moottoripyörällä ajaminen. Ei siinä pysty murehtimaan maailman menoa. Lisäksi sanottakoon vielä, että MustRiden ja MP69:n kautta olen saanut jo kokea, miten hienoa porukkaa motoristeihin kuuluu. Rentoa ja iloista, jos kahteen sanaan tiivistää.

moottoripyörä käsittelykoe

Mitäs muuta? Aika lailla arki kietoutuu MustRiden ja blogin ympärille. Lisäksi teen freelancerina viestinnän töitä: graafista suunnittelua (etenkin taitto lähellä sydäntä <3) sekä kirjallisia tuotoksia. Juuri viime viikolla ihmettelin ääneen, että olenko tosiaan onnistunut yhdistämään moottoripyörät, rakkauden tietokoneeseen ja pienet, luovat työt omaan duuniarkeeni. Kaikki nuo ovat asioita, jotka ovat kiinnostaneet aivan pienestä saakka. Selina 10 v. pomppisi onnesta kuullessaan. Ehkä ihminen ei muutukaan niin paljon kuin luulisi.

Selina Kustula

// Kuva minusta: Krista Koskenselkä

istanbul nähtävyydet turkki basilikan vesisäiliö

Maineensa veroinen Basilikan vesisäiliö

Vihdoin pääsen jakamaan yhden suosikeistani Istanbulin reissulta: Basilikan vesisäiliön!

Yerebatan Sarayi / Basilikan vesisäiliö

Osoite Yerebatan Cad. 13. 13
Sisäänpääsy 20 tl (nykyisellä kurssilla noin 6 euroa)
Raitiovaunulla pääsee aivan viereen.

Olin kuullut paljon kehuja Basilikan vesisäiliöstä. Se on 500-luvulla Istanbulissa toiminut maanalainen vesisäiliö. Tarkoitus oli nähdä se jo ensimmäisenä päivänä, mutta matkanvarrella oli niin paljon nähtävää, ettemme päässeet sinne asti ennen iltaa.

istanbul basilikan vesisäiliö turkki nähtävyydet

Suuntasimmekin toisena päivänä heti ensimmäisenä Yerebatan Sarayi’in eli tuttavallisemmin Basilikan vesisäiliöön. Sisäänpääsy oli 20 ”markkaa” eli noin 6 euroa. Todellakin sen arvoista! Vesisäiliössä soi rauhallinen musiikki, kalat ihmettelivät turisteja, ilma oli kosteaa ja viileää ja tila hienosti valaistu. Basilikan vesisäiliö on suosittu kuvauspaikka ja siellä on kuvattu ainakin James Bondiin kohtaus 60-luvulla From Russia with Love -elokuvaan. Tällä kertaa säiliössä vallitsi hyvinkin rento tunnelma, kun ihmisiäkin oli hyvin vähän.

Naureskelin kamerani näkevän tilan positiivisella tavalla eri tavoin kuin minä. Todellisuudessa siis näkymä oli hyvin pimeä, joten näette näistä kuvista ehkä hieman enemmän kuin paikan päällä näki.

Must see in Istanbul!

istanbul nähtävyydet turkki basilikan vesisäiliö istanbul nähtävyydet turkki basilikan vesisäiliö

Binbirdirek Sarnici

Osoite Imram Öktem Cad 4
Sisäänpääsy 10 tl (nykyisellä kurssilla noin 3 euroa)
Sultanahmetissa, missä tunnetuimmat nähtävyydet lähekkäin.

Lähellä Basilikan vesisäiliötä oli myös 300-luvulta lähtöisin oleva 1001 pylvään vesisäiliö (Binbirdirek Sarnici), jossa on oikeasti vain 224 pylvästä. Top10 Istanbul -kirjan mukaan siellä on normaalisti kahviloita, musiikkiesityksiä ja tapahtumia. Luultavasti sesongin ulkopuolisesta ajankohdastamme johtuen, siellä ei ollut yhtään mitään tai ketään. Tyhjyyttä humiseva säiliö, jossa yksi paikallinen pappa ohjasi katosta valuvia vesiä kulkemaan köysiä pitkin vesisankoihin.

Istanbul Binbirdirek Sarnici / nähtävyydet#selinamatkustaa

 

ENG. Yerebatan Sarayi (Basilica Cistern) is definitely must-see in Istanbul, Turkey. Breathtaking, beautiful, peaceful. Only 6 euros entrance fee. 

PICS. Selina Kustula. Pictures of me Aleksi Seppä.

 

Istanbul Turkki

Matkakuumetta

Istanbul Turkki

Kotona jälleen! Olipahan reissu. Tuntuu kuin olisin juossut viikon putkeen aamusta iltaan ympäri Istanbulia. Tai no, niinhän se olikin, hah. Ei haittaa yhtään. Olisin niin kovasti halunnut julkaista jo reissun päältä tunnelmia, mutta hotellin netti ei päästänyt kuvia läpi millään. Saatte siis nauttia Istanbul-muisteloista jonkin aikaa :D

Nyt keskityn nauttimaan kotitoimiston rauhallisesta tunnelma. Juon suomalaista kahvia, kuuntelen koiran tuhinaa kuorsausta ja teen töitä pois yksi asia kerrallaan. Viikon reissu ei oikeastaan osunut parhaaseen saumaan hommien kannalta, mutta nyt on kyllä taas intoa ja energiaa kuin pienessä kylässä. Tuollaiset irtiotot tekee todella paljon tehokkuudelle. Varsinkin, kun teen nyt paljon töitä kotoa käsin. Niin inspiroivaa ja innostavaa poistua kotikulmilta. Etenkin sisustukseen ja muuhun visuaaliseen työhön liittyen Istanbul tarjosi paljon uusia ideoita. Palaan kuvien kera aiheeseen myöhemmin.

New is always better. Lisää ravistelua ajatteluun luvassa.

Selina Kustula

istanbul_turkki_ihmiset_kirja_turkkilainenIstanbul Turkki matkaIstanbul Turkki matka

ENG. What a trip! I’m now getting back to work at my home office. Going to post more pictures, memories and tips from Istanbul later.

Page 1 of 2

Kuvat minun kuvaamia, ellei toisin mainita. & Teemasta kiitos Anders Norén