Tag: ruoka

Balilainen Selina

Singabu Bungalows, Nusa PenidaSingabu Bungalows, Nusa Penida

Jotain kummaa voimaa auringossa ja tässä maassa on, sillä jo muutamana aamuna olen herännyt neljän ja kuuden välillä. Ja menen kuitenkin nukkumaan vasta lähellä puolta yötä. Unentarve on puolittunut. Tiedättekö tunteen?

Huomaan myös haluavani kirjoittaa joka aamu. Ei aivan optimaalisin aika julkaista blogitekstejä, kun Suomessa kello on kuusi tuntia vähemmän eli kaikki nukkuvat.

Olen nyt melkein joka päivä käynyt aamu- ja iltauinnilla altaassa. En ole koskaan pitänyt itseäni hyvänä uimarina ja pelkään hukkumista. Silmiä pidän edelleen kiinni sukeltaessa. Nyt olen kuitenkin ensimmäistä kertaa ikinä sukeltanut useamman metrin pitämättä nenästä kiinni. Aleksi nauroi, että yhden käden tyylini olikin kovin tehoton ja visuaalisesti aika arjalainen.

Nusa Penida, Bali

Aika, jolloin en vielä ollut kirkuvan punainen

Hotelliaamupalat ovat olleet minun makuuni kovin pieniä – lukuunottamatta edellisen majoituksen (Puri Maharani Boutique Hotel & Spa, Sanur) indonesialaista vaihtoehtoa, joka muistutti enemmän tyypillistä illallista täällä. Suomessa syön aamulla yleensä vain pienen tuorepuuron ja banaanin, mutta täällä tulee liikuttua niin paljon, että aamuisin on yleensä kova nälkä. Seuraavassa majoituksessa (ILA Villa Ubud, Ubud) on onneksi buffetaamupala.

Hassua ajatella, että saamme olla Balilla vielä kuusi yötä. Onneksi! Meni melkein viikko lopettaa töistä unien näkeminen. Pitkän puurtamisen jälkeen lomalle siirtyminen on vaikeaa. Viime syksynä pidin yhden viikon lomaa mökillä ja aika vähäinen oli rentoutuminen. Kirjoitinkin blogiin jokin aika sitten syyllisyydentunteestani tähän liittyen otsikolla ”Ei pitäisi mitään”.

Nyt kello on tätä kirjoittaessa 6.44 ja taidan käväistä vielä uimassa ennen aamupalaa. Tänään hyvästellään Nusa Penida ja tutustutaan Ubudiin.

Onko ravintolasuosituksia Ubudista?

Selina Kustula 

Puri Maharani Boutique Hotel & Spa

Nusa Penida juice speed boat

Miten voi olla näin kaunis mehu? Ensimmäinen asia, jota maistoin tällä saarella. Taustalla speed boat, jolla tulimme tänne.

Olo kuin muffinssilla mukissa

Olen kokeillut useita mukimuffinssiohjeita, koska onhan se parhaan reseptin löytäminen tärkeä asia, ja tähän mennessä paras on ollut Chez Henkan versio.

Samaistun juuri nyt tuohon muffinssiin. Viikonloppu meni vuorokauden ympäri töiden parissa sykkien. Ja koska resurssit ovat pienet, tekivät samat ihmiset myyntiä ständillä, haastatteluita, neuvottelivat yhteistöistä muiden yritysten ja yhteisöjen kanssa ja markkinoivat ja kävivät keskustelua somessa. Hullu hälinä päässä. Sitten vielä, kun kyse on omasta yrityksestä, kaikki informaatio toimii myös sytyttimenä uusille ideoille ja ajatuksille. Näen päässäni kuinka to do -listan pää hyppäsi kilometrikaupalla kauemmas.

Ani Kellomäki teki oikein mainion YouTube-videon luovassa työssä jaksamisesta ja ”tehojen laskemisesta”. Juuri nyt ei aivan samasta tilanteesta ole kyse, mutta samaistun tuohon ajatukseen tietoisesta rauhoittumisesta. Toimii myös lyhyemmän ja pienemmän mittakaavan asioissa. Päässäni on jonkinmoinen ylikuormitus informaatiota, inspiraatiota, sosiaalisuutta. Olo on kuin muffinssilla mukissa.

Nyt siis hidastetaan hetki. Kävin jopa kävelyllä auringonpaisteessa. Tänään rauhoitetaan oma tahti takaisin normaaliin rytmiin, eikä vastaanoteta liikaa informaatiota. Nyt ei innostuta tai imetä uutta tietoa tai ainakaan kehitytä. Muki on täynnä ja muffinssi paisuu yli, jos ei välillä rauhoita mieltä.

Niin ja siis mukimuffinssillahan tarkoitetaan mikrossa valmistettavaa muffinssia. Kuivat ainekset sekaisin mukiin, rasva ja kahvi sekaan ja muki mikroon. Niin simppeliä. Itse laitan vielä kasan pakastemustikoita taikinan päälle ennen mikroon laittamista.

Kirjoittelen vielä tällä viikolla MP-messuista, että miten ne nyt meni :) Mutta odotellessa voitte käydä tsekkaamassa MustRiden minuutin videokoosteen

Voi Tampere

Tampere Laukontori

Kävikin onnekkaasti ja pääsin kotiin, Tampereelle, jo puoliltapäivän. Valtavasti ihmisiä, aurinkoa ja terasseja. Ihania pikkupuoteja lankakaupoista lähtien. Laukontorilla tietysti myös torikahviloita ja ravintolalaivoja.

Kaikki suomalaiset kaupungit ovat yleensä kesäisin kauneimmillaan. Niin myös Tampere. Keskusta-asujana nuo terassit ovat erityisen kutsuvia töiden jälkeen. Tuntuu hulluudelta kokkailla sisällä, kun ihan lähellä olisi ihastuttavia ravintoloita erilaisten herkkujen kera. Ja ihmisvilinää. Korjaan, iloista ihmisvilinää.

Tulipa siinä sitten tutustuttua ensimmäistä kertaa Hookkiin, joka on yksi tamperelaisten eniten hehkuttamista ravintoloista. Nopea arvio: ihan jees.

Hyviä terasseja Tampereelta kyllä löytyy, mutta osaatteko vinkata hyviä terasseja, joista saisi myös hyvää ruokaa? Nälkäisenä pää lyö aina ihan tyhjää.

Tampere Suvi-laiva Silverline HopealinjaTampere Laukontori
Tampere Laukontori

Klisee

Ei paljoa lisättävää. Saanhan olla kliseinen tammikuulaihduttaja?

Ruokavalio pysyy suurinpiirtein samana, mutta jos herkut pysyis nyt ainakin tammikuun poissa ja lenkit vähän pitenisi. Puolitoista vuotta sitten painoin noin 15 kiloa vähemmän. En halua sille tasolle palata, mutta kyllä tästä jollain aikavälillä saisi 10 kiloa kadota.

Kuvat minun kuvaamia, ellei toisin mainita. & Teemasta kiitos Anders Norén