Olipa ihana päivä. Emme ole kertaakaan pitäneet tiimimme kanssa rentoa päivää yhdessä ilman töitä. Nyt siis päätimme yllättäen maaliskuun alussa, että 22. maaliskuuta on Great Vibes Day. Ja keksin oikeastaan edellisellä viikolla vasta, mitä tekisimme.

Otimme siis aikaa taiteilulle. Miten kiva olikaan valoisaan aikaan ajan kanssa pysähtyä olemaan luova ilman sen suurempaa ja syvempää tavoitetta tai tarkoitusta. Sai vain tehdä, inspiroitua ja uppoutua. Suosittelen isosti ihan jokaiselle, mutta etenkin luovan työn tekijöille. Se on aivan eri asia kuin töitä tehdessä. Ei rajoja, ei vaatimuksia, ei tulostavoitteita. Vain luovuutta.

Aiheena taidepläjäykseemme oli omakuva, mikä olikin yllättävän innostavaa. Omakuvaa tehdessä alkaa pakostakin miettiä itseään. Ja koska nyt ei ole kyse valokuvasta, se voi olla hyvin surrealistinen, yllättävä, erikoinen. Mietin itsekin alkuun, että yhdistäisinkö kuvaan jotain vertauskuvallisia elementtejä, mutta loppujen lopuksi päätinkin vain maalata vihreän ja sinisen sävyillä lähikuvan kasvoistani vakavina. Siinä sitten tuijotteli omia kasvojaan pari tuntia kehittäen työtä eteenpäin tietämättä, millainen lopputulos tulisi olemaan.

Maalaaminen oli todella rentouttavaa ja vaihdoimme välillä muutamia sanoja, mutta enimmäkseen keskityimme omaan työhön. Mandi käytti useita eri tekniikoita ja Emilia ehti tehdä useammankin version lyijykynätöinä. Itse valitsin akryylimaalit, joiden vahvoja sävyjä rakastan. Lopuksi esittelimme omat tuotoksemme. Naureskelimme myös ajatukselle, että mitä jos laittaisimme tuleville verkkosivuille yhteystiedot-sivulle nämä kuvat edustamaan meitä, hehe.

Kävimme myös yhdessä kävelyllä Härmälänsaaressa, mistä tämän postauksen kuvatkin ovat. Sekin oli ihmeen inspiroiva reissu – vesisateessa, utuisen harmaan tunnelman ympäröimänä. Tasaisen jään pehmeä yleisilme oli hieno kontrasti rannan rouheille, tummille kiville. Kaunista. Otin puhelimella joitain kuvia, mutta aloin taas ikävöidä valokuvausharrastusta. Se on ollut tauolla osittain hajonneen akun vuoksi ja osittain jostain olemattomasta tekosyystä. Ehkä olisi aika kaivaa taas kamera esiin.

Päätimme illan yhdessä kokkaillen ja komediaelokuvaa katsoen. Juuri nyt kaipasinkin tällaista rauhallista, hiljaista, rentouttavaa päivää hyvässä seurassa. Feels good.

Koska viimeksi istuit alas ja teit luovaa työtä ihan vain omaksi iloksesi?

Selina Kustula

Ron Mueck. Vedit kyllä aika sanattomaksi.

Kävimme kuun vaihteessa kavereiden kanssa Sara Hildénin taidemuseossa Ron Mueckin näyttelyssä. Odotukset olivat suuret, mutta täyttyivät heittämällä.

Mueckin teokset syntyvät hitaasti ja näyttelyssä niistä oli esillä kymmenen. Lisäksi näyttelyssä pääsi kahden videon kautta sekä erillisen valokuvanäyttelyn kautta näkemään Mueckin työskentelyä ja työtiloja. Uskomattoman pitkäjänteistä työtä. Niin paljon välivaiheita ja ilmeisen selkeä visio lopputuloksesta.

Jäin ihmettelemään omia tuntemuksia teosten äärellä. Ainut sana, mikä nousi mieleen oli creepy. Hyperrealististen teosten koko vaihteli todella suurista todella pieniin. Ihmettelin, että onko tuntemukseni pelkoa. Toisaalta kuitenkin liikkumaton teos ei sinänsä vaikuta uhkaavalta. Se on kuitenkin niin todentuntuinen, että ehkä vähän tulee sellainen olo, että olisi kuolleen ihmisen äärellä. Ihokarvat, ihon eri sävyt, suonet, kaikki.

Jossain oli kuulemma kirjoitettu, että Ron Mueckin näyttely ruokkii ihmisen tirkistelyn tarvetta. Voiko siis ollakin, että oudot tunteet syntyy ”luvattomasta” toiminnasta. Eihän sitä ihmisiä normaalisti tuijotella ringissä läheltä tutkiskellen ruumiin yksityiskohtia – ryppyjä ja hikipisaroita.

Mene ja tiedä. Outoja fiiliksiä. Voin suositella.

Ron Mueckin näyttely Sara Hildenin taidemuseossa 2.6.-16.10.2016. Aikuisilta 10 euroa, opiskelijoilta 4 euroa. Haukkuu hintansa mennen tullen.

Selina Kustula

// Artwork by Ron Mueck: Woman with Shopping (2013), Couple under an Umbrella (2013) and Mother and Child (2001-2003).

*Sisältöyhteistyö: LKV vaisto Oy & Tiina Laasonen

Puuveistoksia seinälle? Täytyy myöntää, etten ollut koskaan tullut ajatelleeksi sellaista. Halusin Asuntomessuille LKV vaisto -taloon paikallista taidetta seinille ja erilaisia teoksia läpi käydessä vastaan tuli portfolio täynnä upeita puuveistoksia. Se oli jotain odottamatonta ja ehdottomasti sitä, mitä suuret valkoiset seinät kaipasivat – lämpöä ja luontoa. Sovin välittömästi tapaamisen seinäjokelaisen kuvanveistäjän, Tiina Laasosen, työtiloihin.

Tiinan teoksissa itseäni kiehtoi puun yhdistäminen taipuviin ja pehmeisiin muotoihin. Useammassa teoksessa näkyi tarkemmin katsottuna neulosmainen punos. Viime talvena olin niin innostunut villasukkien neulomisesta, että tunnistin muodon välittömästi. Neulosmainen muoto kovalla puulla toteutettuna luo mielenkiintoisen ristiriidan.

Päästyäni Tiinan työtilaan Varikko Gallerialle ihastuin heti Lanka-teokseen. Alkuperäinen suunnitelma oli sijoittaa se ruokailutilaan. Tila kaipasi kovasti lämpöä. Lopulta sovitellessamme erilaisia teoksia paikoilleen päätimme kuitenkin sijoittaa sen olohuoneeseen. Lanka on hyvin näyttävä teos – kokoa on 121 x 123 senttimetriä ja suuressa olohuoneessa se toimii katseenkiinnittäjänä. Lattian Trinity-tammiparketti sopi hyvin tammisen puuveistoksen kaveriksi.

Ruokailutilaan sen sijaan valitsimme Lahja-teoksen, jossa on enemmän kolmiulotteisuutta. Se sopii hyvin tilaan, jossa teosta katsotaan eri suunnista ja eri etäisyyksiltä. Tila jätettiin muuten hyvin kylmän valkoiseksi ja valoisaksi. Lämpöä ja pehmeyttä tuo puuveistos ja Luoman Puutarhan tekemät vaihtuvat kukkakimput. Tässä talossa ruokailutila olikin ihanasti erillään keittiön hälinästä ja sotkuista.

Ilahduin kyllä siitä, että saimme tuotua messukävijöille hieman erilaista taidetta nähtäväksi. Toivoisin niin näkeväni kotien sisustamisessa rohkeampia vetoja taiteen suhteen.

Asuntomessuilla ehtii vielä tänä viikonloppuna käymään. LKV vaisto -talon löydätte numerolla 35. Suurin osa kalusteistakin on nyt kaupan – 30 % OVH:sta. Kalusteista voi tiedustella Vepsäläiseltä Antti Laakkoselta numerosta 0207801656.

Tuotetiedot kuvista:
nahkainen nojatuoli, Imola, BoConcept
kulmasohva, Mezzo, BoConcept
betoniruukut ja maljakko, BoConcept
huonekasvit ja kukkakimppu, Luoman Puutarha
tammiparketti, Trinity
olohuoneen torkkupeitot ja ruokailutilan verhot, Lennol
puuveistokset, Tiina Laasonen, Seinäjoen taidelainaamo

Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole sitä kuulemassa, syntyykö siitä ääni? Tuo ikivanha arvoitus tuli mieleeni Princen kuoleman yhteydessä. Kuolema ei hetkauttanut minua mitenkään, koska en ole musiikki-ihmisiä, eikä mieleeni tullut ainuttakaan Princen biisiä. Huomasin kyllä nopeasti, että hyvin moni muu koki Princen kuoleman suurena uutisena. Somessa tuli vastaan erilaisia päivityksiä, joissa viitattiin Princen biiseihin tai jaettiin Princestä tehty gif. Jotkut jopa summailivat tämän vuoden puolella kuolleita suuria ihmisiä.

Hesari uutisoi, että Prince yllätti myös kuolemallaan (HS 23.4.2016). Artisti ei sinänsä kiinnosta minua, mutta artikkelissa nostettiin esiin mielenkiintoinen seikka. Viimeisinä vuosinaan Prince teki kovasti töitä hallitakseen sitä, miten hänen musiikkiaan levitettiin netissä.

”Prince taisteli levy-yhtiöiden ja kustannusyhtiöiden valtaa vastaan ja ja pyrki asemaan, jossa taiteen tekijä voi määrätä mahdollisimman tarkasti, miten hänen työnsä tuloksia myydään ja levitetään. Sopimuksiin liittyvien erimielisyyksien keskellä hän turvautui omintakeisiin ratkaisuihin.”

Kuultuani Princen kuolemasta, tajusin, etten muista ainuttakaan biisiä, vaikka nimi ja naama olivat tuttuja. Yritin löytää YouTubesta ja Spotifysta tiettyjä musiikkivideoita ja biisejä siinä onnistumatta. Eipä tultu tutummiksi etsintöjeni jälkeenkään. Mietinkin, olisiko Princen maine laajempi ja pitkäkestoisempi, jos hän ei olisi taistellut levy-yhtiöitä ja kustannusyhtiöitä vastaan niin kovasti. Vaikuttaisiko hänen musiikki useampiin ihmisiin?

Tänä päivänä menestykseen vaikuttaa entistä enemmän näkyvyys ja tunnettuus. Netin kautta tavoittaa koko maailman ja oman osaamisen ja tunnettuuden tuotteistaminen osataan jo aika hyvin. Seuraajilla on merkitystä. Tästä hyviä esimerkkejä löytyy vaikkapa ammattibloggaajista, artisteista ja jopa pienpanimoista. Tästä huolimatta meillä on paljon aloja, jotka nojaavat apurahoihin, tukiin ja sponsorointiin. Esimerkkejä löytyy etenkin teatterin, kirjallisuuden, kuvataiteen ja elokuva-alan parista. Korjatkaa, jos olen väärässä! Ei ole heittää mitään tilastoja kehiin.

Kun David Bowie kuoli tammikuussa, sosiaalinen media täyttyi hänen hienoimmista kappaleistaan ja konserttivideoistaan. Princen aikaista poismenoa surraan muutamalla yleisön joukosta kuvatulla konserttitaltioinnilla ja uutisvideolla.

Hän olikin viimeisiä mystiseksi jääneitä supertähtiä. Hän ei päästänyt tiedotusvälineitä lähelleen, eikä lähtenyt näyttäytymään sponsorilakanan eteen silloinkaan, kun menot olivat suuremmat kuin tulot.

Princeä käsittelevä artikkeli piirtää kuvan vapaasta ja omaehtoisesta taiteilijasta. Tunnistan saman piirteen monissa luovan alan tekijöissä. Halutaan pysyä lahjomattomina ja erilaiset sponsorit aiheuttavat usein myös pelon siitä, että rahoittajat alkavat vaatimaan asioita ja vaikuttamaan taiteilijan toimenpiteisiin. Omaa tekemistä ei haluttaisi liiaksi kaupallistaa. Ymmärrän huolenaiheen. Erilaiset yhteistyöt, näkyvyys ja teosten vapaampi jakaminen tuovat kuitenkin mukanaan paljon hyvääkin.

Raha mahdollistaa paljon asioita, mutta oman tekemisen tuotteistaminen ja kaupallistaminen tuovat myös suuremman yleisön. Banksy totesi: ”Art should comfort the disturbed and disturb the comfortable.” Ihmiset tekevät taidetta eri syistä. Kuitenkin, oli syy mikä hyvänsä, taide useinmiten vaatii yleisön. Vai onko taidetta ilman taiteen kokijaa? Musiikkia ilman kuuntelijoita, teatteria ilman yleisöä, kirjallisuutta ilman lukijoita?

Mitä Prince loppujen lopuksi saavutti yrityksillään rajoittaa musiikkinsa nettijakelua? Ehkä joitain dollareita enemmän levymyyntiä. Olisiko hän taiteilijana päässyt vaikuttamaan ihmisiin enemmän ja pidempään, jos hänen musiikkinsa olisi saanut elää netissä vielä paljon pidempään kuin hän itse. Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole sitä kuulemassa, syntyykö siitä ääni?