Olen huomannut, että on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka antaa ilon ja surun näkyä, kuulua ja tarttua. Sitten on niitä, jotka vaikuttavat suhteellisen neutraaleilta riippumatta olotilasta. Kel’ onni on, se onnen kätkeköön.
Ei tarvitse paljoa arvailla, kumpaan ryhmään kuulun. Välillä haluaisin vaan pysäyttää jokaisen vastaantulijan ja kertoa, mistä kaikesta olen juuri silloin innoissani.
Alkoi pakostakin naurattaa, kun kuulin Chisun Ihana-biisin kertsin. Välillä omakin onnentoitotus milloin mistäkin aiheesta on juuri niin ällöihanaa, kuin biisin kertosäe.
”Ku beibi sä oot vaan niin ihana.
Sun kanssa kaikki on vaan ihanaa.
Mä haluun olla sulle ihana.
Tää kaikki on vaan ihan ihanaa.
Sä oot ihana.
Ihana.”
”Kun Selinalla on hyvä päivä, kaikilla muillakin on. Kun Selinalla on paska päivä, kaikilla muillakin on.” Se on sekä hyvä että huono juttu. Turhautumiseni näkyy niin suuresti jo pelkästä elekielestä, että paino tuntuu muidenkin harteilla. Onneksi olen aika hyvin oppinut huomioimaan mielialani vaikutuksen muihin.
Hyvä/huono päivä on kuitenkin asennekysymys. Kun levittää ympärilleen hyvää fiilistä, se tulee aina myös takaisin. Lumipalloefektin tavoin se vaan tarttuu ihmisestä toiseen ja kasvaa.
”If you met an asshole in the morning,
you met an asshole.
If you keep meeting assholes the whole day,
you’re the asshole.”
Tässä vielä se Chisun biisi. Toi kertsi. Pistää hymyilemään leveemmin.