Habitare tulee jälleen! Omalla kohdalla se on aina varmin syksyn merkki. Ilmojen viilentyessä sisustusintokin kasvaa, kun sisätilat houkuttelevat enemmän.
Habitareen liittyy paljon muistoja. Joskus on mukava kierrellä yksin ja jutella eri yritysten edustajien kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin ja tuotteisiin. Toisaalta myös on ihana pitää kaverin tai kavereiden kanssa yhteinen messupäivä keskustellen kiivaasti sisustuksesta ja analysoida messuja kaiken kaikkiaan. Sitten rättiväsyneenä suunnataan kotiin pää pyörällä kaikesta. Tämä vuosi tuskin tulee olemaan poikkeus.
Olikin aika mukava yllätys, kun sain kuulla, että pääsen nyt arpomaan Habitare-lipput (2kpl) yhdelle onnekkaalle! :) Voit osallistua kommentoimalla alle, miten syksy vaikuttaa kotisi sisustamiseen. Muistathan jättää toimivan sähköpostiosoitteen, jotta voiton osuessa kohdalle tavoitan sinut. Osallistumisaikaa on 30.8.2016 kello 23.00 asti. Voittaja ilmoitetaan blogin Facebook-sivulla sekä voittajalle henkilökohtaisesti.
Muistatteko muuten viime vuodelta nuo sateenvarjot? Ainakin oma Instagram-feed täyttyi niistä ihanista kuvista. Saa nähdä, mikä on kuvatuin asia tällä kertaa.
Löysin ojasta auringonkukan. Ja edelleen ihastelen joka ilta tuota auringonpaistetta ruokailutilassa.
Pieniä iloja, mutta suuria iloja. Pari isoa raskasta juttua painanut mieltä viime päivinä. Tuntuu jotenkin oudolta iloita pienistä tai suurista asioista silloin. Nurinkurista. Silloinhan sitä iloa nimenomaan tarvitaan.
Kävimme kuun vaihteessa kavereiden kanssa Sara Hildénin taidemuseossa Ron Mueckin näyttelyssä. Odotukset olivat suuret, mutta täyttyivät heittämällä.
Mueckin teokset syntyvät hitaasti ja näyttelyssä niistä oli esillä kymmenen. Lisäksi näyttelyssä pääsi kahden videon kautta sekä erillisen valokuvanäyttelyn kautta näkemään Mueckin työskentelyä ja työtiloja. Uskomattoman pitkäjänteistä työtä. Niin paljon välivaiheita ja ilmeisen selkeä visio lopputuloksesta.
Jäin ihmettelemään omia tuntemuksia teosten äärellä. Ainut sana, mikä nousi mieleen oli creepy. Hyperrealististen teosten koko vaihteli todella suurista todella pieniin. Ihmettelin, että onko tuntemukseni pelkoa. Toisaalta kuitenkin liikkumaton teos ei sinänsä vaikuta uhkaavalta. Se on kuitenkin niin todentuntuinen, että ehkä vähän tulee sellainen olo, että olisi kuolleen ihmisen äärellä. Ihokarvat, ihon eri sävyt, suonet, kaikki.
Jossain oli kuulemma kirjoitettu, että Ron Mueckin näyttely ruokkii ihmisen tirkistelyn tarvetta. Voiko siis ollakin, että oudot tunteet syntyy ”luvattomasta” toiminnasta. Eihän sitä ihmisiä normaalisti tuijotella ringissä läheltä tutkiskellen ruumiin yksityiskohtia – ryppyjä ja hikipisaroita.
Mene ja tiedä. Outoja fiiliksiä. Voin suositella.
Ron Mueckin näyttely Sara Hildenin taidemuseossa 2.6.-16.10.2016. Aikuisilta 10 euroa, opiskelijoilta 4 euroa. Haukkuu hintansa mennen tullen.
Selina Kustula
// Artwork by Ron Mueck: Woman with Shopping (2013), Couple under an Umbrella (2013) and Mother and Child (2001-2003).
Onpa hassua. Pirkkala alkaa tuntua kodilta. Tai ei oikeastaan Pirkkala vaan tämä asunto. Voisin jakaa muutaman havainnon.
Makuuhuoneet ovat todella pieniä. Toiseen mahtui juuri ja juuri parisänky.
Toisesta makuuhuoneesta piti tulla työhuone, mutta siitä tulikin varastohuone / laittautumispiste. Todellisuudessa se on vain koiran auringonottohuone. Gusse oivalsi aika pian, että siellä on kaihtimet aina auki ja aurinko paistaa mukavasti.
Kauhea kaaoshan täällä on. Mitään muuta en meidän muutolta odottaisikaan. Aleksi tosin sanoi, että tämä on nyt jo paremmassa järjestyksessä kuin vanha kämppä oli missään vaiheessa. Olen samaa mieltä. Vanhassa kämpässä ei vain yksinkertaisesti ollut säilytystilaa meidän tarpeille.
Tajusin muuton myötä, että meillä on paljon kirjoja ja DVD:itä. Selkäni tajusi sen myös. Eikä se ehdi parantua kunnolla, kun telon sen jo uudestaan esimerkiksi mökkisaunaa pesemällä.
Uudessa kodissa hämmennystä aiheuttaa ikkunan ohi juoksevat lapset. En ole aikoihin – tarkalleen seitsemään vuoteen – asunut ensimmäisessä kerroksessa. Outoa, kun ikkunasta kuuluu ihmisten ääniä ja täytyy miettiä kaihtimien asentoja. Nyt vielä kun saisi verhot silitettyä ja ikkunoihin.
Toisin kuin Laukontorilla asuessa kukaan ei kuitenkaan huuda kännissä kaverilleen, että haluaa tappaa sen. Yöllä ei kuulu yhtään mitään. On hiljaista.
Naapurilla on äärimmäisen kesy kissa. Jopa minunkaltainen kissoja pelkäävä yksilö on joutunut heltymään, kun tuo neiti? herra? mikälie tulee moikkaamaan. Meillä koira tosin on kauhuissaan tästä naapurista. Kissa tulee sisälle asti, jos vaan ovi on auki.
Tähän uuteen kotiin mahtuu taas iso joulukuusi. Tällä kertaa sitä ei tosin sijoiteta hapsumaton päälle. Tulisipa jo joulu. Ostin bullterrieripiparimuotinkin asuntomessuilta.
Puuveistoksia seinälle? Täytyy myöntää, etten ollut koskaan tullut ajatelleeksi sellaista. Halusin Asuntomessuille LKV vaisto -taloon paikallista taidetta seinille ja erilaisia teoksia läpi käydessä vastaan tuli portfolio täynnä upeita puuveistoksia. Se oli jotain odottamatonta ja ehdottomasti sitä, mitä suuret valkoiset seinät kaipasivat – lämpöä ja luontoa. Sovin välittömästi tapaamisen seinäjokelaisen kuvanveistäjän, Tiina Laasosen, työtiloihin.
kuvanveistäjä sculptor Tiina Laasonen (picture: tiinalaasonen.fi)
Tiinan teoksissa itseäni kiehtoi puun yhdistäminen taipuviin ja pehmeisiin muotoihin. Useammassa teoksessa näkyi tarkemmin katsottuna neulosmainen punos. Viime talvena olin niin innostunut villasukkien neulomisesta, että tunnistin muodon välittömästi. Neulosmainen muoto kovalla puulla toteutettuna luo mielenkiintoisen ristiriidan.
Päästyäni Tiinan työtilaan Varikko Gallerialle ihastuin heti Lanka-teokseen. Alkuperäinen suunnitelma oli sijoittaa se ruokailutilaan. Tila kaipasi kovasti lämpöä. Lopulta sovitellessamme erilaisia teoksia paikoilleen päätimme kuitenkin sijoittaa sen olohuoneeseen. Lanka on hyvin näyttävä teos – kokoa on 121 x 123 senttimetriä ja suuressa olohuoneessa se toimii katseenkiinnittäjänä. Lattian Trinity-tammiparketti sopi hyvin tammisen puuveistoksen kaveriksi.
Lanka, 2011, tammi, lyijykynä, 121 * 123 cm
Ruokailutilaan sen sijaan valitsimme Lahja-teoksen, jossa on enemmän kolmiulotteisuutta. Se sopii hyvin tilaan, jossa teosta katsotaan eri suunnista ja eri etäisyyksiltä. Tila jätettiin muuten hyvin kylmän valkoiseksi ja valoisaksi. Lämpöä ja pehmeyttä tuo puuveistos ja Luoman Puutarhan tekemät vaihtuvat kukkakimput. Tässä talossa ruokailutila olikin ihanasti erillään keittiön hälinästä ja sotkuista.
Lahja, 2014, saarni, 50*65*33cm
Ilahduin kyllä siitä, että saimme tuotua messukävijöille hieman erilaista taidetta nähtäväksi. Toivoisin niin näkeväni kotien sisustamisessa rohkeampia vetoja taiteen suhteen.
Asuntomessuilla ehtii vielä tänä viikonloppuna käymään. LKV vaisto -talon löydätte numerolla 35. Suurin osa kalusteistakin on nyt kaupan – 30 % OVH:sta. Kalusteista voi tiedustella Vepsäläiseltä Antti Laakkoselta numerosta 0207801656.
Tuotetiedot kuvista: nahkainen nojatuoli, Imola, BoConcept kulmasohva, Mezzo, BoConcept betoniruukut ja maljakko, BoConcept huonekasvit ja kukkakimppu, Luoman Puutarha tammiparketti, Trinity olohuoneen torkkupeitot ja ruokailutilan verhot, Lennol
puuveistokset, Tiina Laasonen, Seinäjoen taidelainaamo
