Kotona jälleen! Olipahan reissu. Tuntuu kuin olisin juossut viikon putkeen aamusta iltaan ympäri Istanbulia. Tai no, niinhän se olikin, hah. Ei haittaa yhtään. Olisin niin kovasti halunnut julkaista jo reissun päältä tunnelmia, mutta hotellin netti ei päästänyt kuvia läpi millään. Saatte siis nauttia Istanbul-muisteloista jonkin aikaa :D
Nyt keskityn nauttimaan kotitoimiston rauhallisesta tunnelma. Juon suomalaista kahvia, kuuntelen koiran tuhinaa kuorsausta ja teen töitä pois yksi asia kerrallaan. Viikon reissu ei oikeastaan osunut parhaaseen saumaan hommien kannalta, mutta nyt on kyllä taas intoa ja energiaa kuin pienessä kylässä. Tuollaiset irtiotot tekee todella paljon tehokkuudelle. Varsinkin, kun teen nyt paljon töitä kotoa käsin. Niin inspiroivaa ja innostavaa poistua kotikulmilta. Etenkin sisustukseen ja muuhun visuaaliseen työhön liittyen Istanbul tarjosi paljon uusia ideoita. Palaan kuvien kera aiheeseen myöhemmin.
New is always better. Lisää ravistelua ajatteluun luvassa.
Selina Kustula
ENG. What a trip! I’m now getting back to work at my home office. Going to post more pictures, memories and tips from Istanbul later.
Hupsista vaan. Yhtäkkiä ollaankin lähdössä Istanbuliin, Turkkiin. Kyseinen suurkaupunki on aivan vieras minulle. Saatuani tiedon tästä yllärimatkasta, selvitin pari asiaa Istanbulista.
Kyseessä on suurkaupunki. Asukkaita on yli 13 miljoonaa.
Siellä on helmikuun lopussa kylmä. Forecan 10 päivän ennuste lupaili ylimmillään päivälämpötiloja +10 – +17.
Kaupunki sijaitsee kahdella mantereella: Euroopassa ja Aasiassa.
Matkablogien perusteella turistinähtävyydet ovat näkemisen arvoisia.
Ihanaa viettää kaupunkilomaa kokonainen viikko ilman sen tarkempia suunnitelmia. Otan koneen mukaan, koska olen nyt jo oppinut sen verran, että usein reissussa inspiroituu siinä määrin, että illalla tai aamulla tekisi mieli viedä ideoita käytäntöön.
Gusse sen sijaan menee suosikkihoitopaikkaansa suosikkikoirakaverinsa kiusaksi. Hassua, miten koirat aistivat lähdön tunnelman. Seurannut perässä koko illan ja parkkeerannut itsensä aina laukkujen viereen. Kävi jopa tönäisemässä yhden repun kumoon muka dramaattisesti.
Selina Kustula
// ENG. Flying to Istanbul!
(Kuvat viime kevään Kroatian reissulta pikkuisesta Splitistä. / Pictures are from Split, Croatia.)
Ai että, miten energisoiva päivä. Voiko noin sanoa? Sanoin jo. Suunnitelmat asuntomessutalon suhteen etenevät ja käväisin iltasella piipahtamassa talolla. Asuntomessualue on kyllä hurjan pimeä, kun kaikki talot pimeinä, eikä oikein mitään katuvaloja missään. LKV vaisto -talossa oli kuitenkin lämpöistä ja valoakin saatiin.
Vaatehuoneen koko miellyttää ainakin omaa silmää! Taitaa tähän jokunen hylly mahtua.
Seinät oli tasoitettu ja seiniä ylipäätään oli ilmestynyt viime käyntini jälkeen. Yläkerta oli niiiin hieno! Aikaisemmin jakamassani pohjakuvassa oli hieman eri tavoin merkitty oviaukko kuin mitä lopputulos on. Severin ja Satun kanssa töitä tehdessä on hauska aina huomata, miten Severin ideat ja suunnitelmat elävät. Aiemmin makuuhuoneeseen oli tulossa oviaukko ulkoseinän viereen, sitten kaiteen viereen ja lopulta tulikin molemmat. Yllätyksiä täynnä tämäkin talo – suunnittelua myöten. Sehän sopii minulle.
Makuuhuoneeseen pääsee siis kummalta puolen seinää haluaa ja samoin vaatehuoneeseen, joka on makuuhuoneen ”perällä”. Kuvista saatatte saada jotain hajua siitä, mitä tarkoitan. Otin vain puhelimen mukaan ja auttamatta jäin kaipaamaan laajakuvaobjektiivia ja kunnon kameraa ylipäätään.
Molemmat kuvat otettu makuuhuoneessa. Ylempi katsoen aulaan ja kohti portaikkoa. Alempi (valitettavan sumea) kuva sen sijaan katsoen kohti vaatehuoneen oviaukkoa.
Asuntomessut 2016 – yllätyksiä täynnä
Eilen oli messukokous Duudsonit Activity Parkissa ja siellä oli paljon puhetta messuista kokonaisuudessaan. Seinäjoen asuntomessuista sanotaan, että ne tulevat olemaan yllätyksiä täynnä. Se on jo nähty niin hyvässä kuin pahassa. En olisi koskaan osannut kuvitella, että messualueella oikeasti jokin talo palaa purkukuntoon. Kuulin myös, että talo pyritään kuitenkin saamaan mahdollisimman valmiiksi messuihin mennessä. Nyt on purkuhommat käynnissä. Toivottavasti uudelleenrakennus sujuu ongelmitta.
Asuntomessualueelle rakentaminen on kyllä aivan oma lukunsa. Olen saanut nuoruuteni aikana seurata kolmen omakotitalon rakentamisen läheltä ja tiedän kyllä, että rakentamisprosessi on aina monivaiheinen ja mielenkiintoinen. Voitte varmaan kuvitella, että siinä on aivan eri meininki, kun koko asuinalue rakennetaan yhtäaikaa ja yli 100 000 ihmistä tulee ihmettelemään uusia taloja. Talojen lisäksi messut vaativat tarkkaan mietityt medianäkyvyydet, mainosmyynnit, parkkipaikkatilat, kuljetukset ympäriinsä, catering-palvelut, myyntialueiden paikkamyynnit, turvallisuussuunnitelmat, pelastussuunnitelmat ja vaikka mitä. Paljon viestintää, logistiikkaa ja myyntiä. Paljon ihmisiä.
Kaiken tämän aikataulutus on myös mielenkiintoista. Milloin kaiken pitää olla valmista? Milloin valokuvataan Dekoa ja TM-Rakennusmaailmaa varten? Milloin on median ennakkoretket? Paljon eri tahoja ja huomioitavia asioita. Kaikki tuntuu kuitenkin sujuvan hyvin. Viestintä ja vastuunjako toimii. Voin vain kuvitella, miltä taloihin muuttavista asukkaista tuntuu koko tämän pitkän prosessin jälkeen. Median myllytyksen, tuhansien messuvierailijoiden ja kaiken sen hälinän jälkeen. Yhtäkkiä se on ohi ja pikku hiljaa siirrytään kohti arkea.
Tuohon hiljaiseen arkeen on kuitenkin vielä pitkästi aikaa. Ja kovin hälinäkin on vasta edessä. Mielenkiinnolla sitä odotan.
Jostain syystä tämä viikko tuntuu mahtavalta. Aamuherätyskin tuntui helpolta, mikä on aika erikoista omalla kohdalla. Tänään on luvassa messukokous Seinäjoella ja jään vielä yöksi siskon luo. On ihana nähdä kummityttöäkin samalla.
Näillä näkymin saan loppuviikon aikana monta hommaa päätökseen ja to do -lista lyhenee ilahduttavasti. Lisäksi olen sopinut metsälenkkiä, kavereitten kanssa kokkailua ja Ikea-shoppailua (kodinkoneet mökille!!). Ei voi moittia. Tiesittekö muuten, että tänään alkoin apinan vuosi? Se on kuulemma muutosten vuosi. Toivottavasti on ja toivottavasti hyvien muutosten.
Paras biisi viikon starttaamiseen on Paolo Nutinin New Shoes. Sopivan kepeä ja helppo hoilata mukana, vaikka laulutaitoja ei löydykään.
Selina Kustula
PS. Kuvat lähes kymmenen vuoden takaa Lappajärveltä joulu 2006.
Viime aikoina LKV vaisto -talon suhteen päässä on pyörinyt tekstiilit ja miten niillä vaikutetaan talon kokonaistunnelmaan. Siihen fiilikseen, mikä talossa on olla ja elää. Vaikka tavoitteena onkin moderni ja linjakas tyyli, jossa katseella on tilaa liikkua vapaasti, ei se tarkoita kylmää ja kolkkoa.
Pehmeyttä, lämpöä, kotoisuutta ja ylellisyyttä taloon tuo Lennol. Olen aina pitänyt heidän ainutlaatuisesta tyylistä. ”Ylellistä. Kaunista. Aina.” kuten slogan lupailee. En siis ollut kovin vaikeasti taivuteltavissa, kun Satu ja Severi, talon asukkaat, kertoivat yhdeksi sisustussuosikikseen Lennolin.
Käväisin vierailulla Lennolin tehtaanmyymälässä Jalasjärvellä. Tuli taas todistettua oma hieman innostunut suhtautuminen kodin tekstiileihin. Luonteestani kertoo jotain se, että omistan kolme päiväpeittoa. Ei mitenkään liian helposti varastoitavia sisustuselementtejä. Vierailu oli aika pökerryttävän inspiroiva. Täysi kymppi palvelusta ja valikoimasta.
Kannattaa kurkata Lennolin kevätkuvastoa. Mun sydämen vei mm. Adele ja Milo. Mites teillä?
Se mitä taloon valittiin paljastuu vasta myöhemmin :) Pysykäähän kuulolla.
