Mutta niin, itse asiaan. Nyt tartun tähän ihanan valoisaan aiheeseen. Lisään vielä itselleni säännön, että ei saa liittyä töihin mitenkään. Tuntuu välillä, etten muuta mietikään.
Ennen kesäkuuta…
Maalaan toisen omakuvan.
Korkkaan mökkikauden ja samalla myös grillikauden. (Hei, mitä muuten vegaanit grillaa? Olisi kiva suosia, mutta mutta…)
Lyömme Aleksin kanssa lukkoon ulkomaan matkakohteen. Ja jos mies saa pidettyä päänsä, se ilmeisesti myös toteutetaan kevään aikana.
Todennäköisesti tuskastun kevätkenkiä pähkäillessä pitkän talven jälkeen.
Käyn alkuillasta elokuvateatterissa ja yllätyn, kuinka valoisaa vielä elokuvan jälkeen on.
Samuli Putro Tampereella Olympia-kortelissa 29.3.2017
Huomaan, että ikkunasta näkyvä pusikko on muuttunut ruskeasta vihreäksi ja naapureiden lapset juoksevat yhä useammin pihalla ikkunan ohi.
Suoritan moottoripyöräajokortin loppuun. (Hui.)
Istahdan ensi kertaa after work -aikaan viinilasilliselle August von Trabben terassille, joka on muuten suosikkini Tampereella.
Tutustun kunnolla uuden kotikuntani kirjastoon ja sen tarjontaan.
Käyn koiran ja kaverin kanssa pitkällä kävelyllä Pirkkalan rantoja pitkin.
Kävelen joku valoisa kevätilta kaupungista kotiin.
Pyöräilen keskustaan.
Aloitan mökillä remppahommat, mutta en päästä hommaa lähtemään käsistä. En, vaikka kuinka mieli tekisikin. Ihan vähän vain saunaremppaa ja keittiön viimeistely. Ja ehkä voisi vähän pihaa parannella.. ja.. ja… Ei, en innostu liikaa.
Aurinkoista kevättä kaikille!
Kokeilkaas tekin listata vaikkapa viisi kevyttä, iloista kevään juttua :)
Olipa ihana päivä. Emme ole kertaakaan pitäneet tiimimme kanssa rentoa päivää yhdessä ilman töitä. Nyt siis päätimme yllättäen maaliskuun alussa, että 22. maaliskuuta on Great Vibes Day. Ja keksin oikeastaan edellisellä viikolla vasta, mitä tekisimme.
Selina järjestää hauskan päivän yhdessä = kävellään vesisateessa harmauden keskellä
Otimme siis aikaa taiteilulle. Miten kiva olikaan valoisaan aikaan ajan kanssa pysähtyä olemaan luova ilman sen suurempaa ja syvempää tavoitetta tai tarkoitusta. Sai vain tehdä, inspiroitua ja uppoutua. Suosittelen isosti ihan jokaiselle, mutta etenkin luovan työn tekijöille. Se on aivan eri asia kuin töitä tehdessä. Ei rajoja, ei vaatimuksia, ei tulostavoitteita. Vain luovuutta.
Aiheena taidepläjäykseemme oli omakuva, mikä olikin yllättävän innostavaa. Omakuvaa tehdessä alkaa pakostakin miettiä itseään. Ja koska nyt ei ole kyse valokuvasta, se voi olla hyvin surrealistinen, yllättävä, erikoinen. Mietin itsekin alkuun, että yhdistäisinkö kuvaan jotain vertauskuvallisia elementtejä, mutta loppujen lopuksi päätinkin vain maalata vihreän ja sinisen sävyillä lähikuvan kasvoistani vakavina. Siinä sitten tuijotteli omia kasvojaan pari tuntia kehittäen työtä eteenpäin tietämättä, millainen lopputulos tulisi olemaan.
Maalaaminen oli todella rentouttavaa ja vaihdoimme välillä muutamia sanoja, mutta enimmäkseen keskityimme omaan työhön. Mandi käytti useita eri tekniikoita ja Emilia ehti tehdä useammankin version lyijykynätöinä. Itse valitsin akryylimaalit, joiden vahvoja sävyjä rakastan. Lopuksi esittelimme omat tuotoksemme. Naureskelimme myös ajatukselle, että mitä jos laittaisimme tuleville verkkosivuille yhteystiedot-sivulle nämä kuvat edustamaan meitä, hehe.
Kävimme myös yhdessä kävelyllä Härmälänsaaressa, mistä tämän postauksen kuvatkin ovat. Sekin oli ihmeen inspiroiva reissu – vesisateessa, utuisen harmaan tunnelman ympäröimänä. Tasaisen jään pehmeä yleisilme oli hieno kontrasti rannan rouheille, tummille kiville. Kaunista. Otin puhelimella joitain kuvia, mutta aloin taas ikävöidä valokuvausharrastusta. Se on ollut tauolla osittain hajonneen akun vuoksi ja osittain jostain olemattomasta tekosyystä. Ehkä olisi aika kaivaa taas kamera esiin.
Päätimme illan yhdessä kokkaillen ja komediaelokuvaa katsoen. Juuri nyt kaipasinkin tällaista rauhallista, hiljaista, rentouttavaa päivää hyvässä seurassa. Feels good.
Koska viimeksi istuit alas ja teit luovaa työtä ihan vain omaksi iloksesi?
Selina Kustula
Käytin tätä kuvaa osittain mallina omakuvaani maalatessa.
Kirjahaaste etenee. Nyt on luettuna viisi kirjaa ja tavoitehan oli 20 kirjaa vuodessa. Tätä on muuten pikkaisen hankala seurata blogini puolella, mutta Instagramissa käytössäni on #selinalukee2017.
Haluaisin lukea 15 ei-tietokirjaa ja viisi tietokirjaa. Tähän mennessä luetuista kaksi on tietokirjoja.
Se mikä ei tapa (ei tietokirja)
Murhalesken muistelmat (ei tietokirja)
Havaintoja parisuhteesta (ei tietokirja)
Steal Like An Artist
Aki Hintsa – Voittamisen anatomia
Leijonan metsästykseen uudistuksia
Tarkoitus nyt järjestellä vähän tätä blogia niin, että täältä jotain löytäisikin. Tuntuu ainakin omalla kohdalla, etten ikinä löydä niitä tekstejä, joita etsin :D Vaikka oma blogi kyseessä. Ainakin kirjallisuutta koskevat tekstit ovat kiven alla ja samoin mökkihöpöttelyt.
Toivottavasti saan nyt kevään myötä vähän rutiinia kirjoittamiseen. Taidan aina hypätä yhtäkkiä suoraan siihen ajatukseen, joka sillä hetkellä on päässäni ja sinne hypätäänkin sitten pää edellä. Konteksti jää varmaan monelta lukijalta uupumaan, jos ei ole seurannut muita somekanaviani.
Koittakaahan kestää. Tarkoitus nyt pistää kategoriat täällä uusiksi ja rämpiä hieman WordPressin plugareita läpi, jotta tulisi vanhat tekstit paremmin jaotelluksi ja muutenkin koko blogia selkeytettyä.
Otan mielelläni toiveita vastaan. Mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Onko aiheideoita? Mitkä kirjoitukset ovat olleet suosikkeja? Mikä blogissa mättää? Mitä voisin parantaa? Palaute on lahja. ❤
Vieläkin on sellainen olo, etten tiedä, mistä tämä blogi kertoo. Täytyy tarkkailla nyt tätä tekstien tuottamista. Mistä minä oikein hölisen?
Mutta siis, itse asiaan.
Oskari Saari: Aki Hintsa – Voittamisen anatomia
Toimiva kerrontatyyli
Yllätyin positiivisesti, vaikka odotin kirjalta todella paljon. Olin kuullut monen (mielestäni) fiksun ihmisen suosittelevan kirjaa ja Aki Hintsa oli muutamista lehtiartikkeleista tuttu nimi. Formulakuskien luottolääkäri, hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ajatteleva ihminen.
Oletin useita johtamisen ja itsensäjohtamisenkirjoja lukeneena, että kirja keskittyisi pitkälti avaamaan Hintsan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mallia. Totta tuokin, mutta kerronta vaihteli tarinanomaisten case-esimerkkien, Hintsan mallin, raakojen lääketieteellisten faktojen ja Hintsan henkilökohtaisen oman tarinan välillä. Tämä toimi mielestäni hyvin.
Menestyksen ympyrä
En lähde yksityiskohtaisesti avaamaan Hintsan mallia, koska mielestäni esimerkiksi Henry Vesin on tehnyt sen jo hyvin ennen minua. Käykää kurkistamasta hänen blogistaan. Lisäksi Hintsa Performancen sivuilta löydätte englanniksi eriteltynä The Circle of Better Life.
Hintsan malli aukesi hyvin käytännön esimerkkien ja tutkimustiedon yhdistelmänä. Formulamaailman lisäksi tapauksia oli myös yritysmaailmasta, joka ainakin itselleni oli raikas tuulahdus F1-kuskien rinnalle. Kirja kävi läpi koko Hintsan mallin osa-alue kerrallaan ja käsitteli aihetta eri näkökulmista.
Välillä pysähdyin aivan ihmettelemään, että miten minäkin nyt yhtäkkiä kiinnostuin niin kovin nukkumisen määrästä, unen laadusta, valon ja kahvin vaikutuksesta uneen, ravinnosta ja kävelemisestä. Monelle urheilijalle kaikki tuo fyysinen puoli tuntuu helpommalta ja ainakin esimerkkien perusteella ymmärsin, että heille coren miettiminen oli vieraampaa.
Herkullinen iltapala – mutakakkua ja mansikkasosetta.
Omalla kohdallani hommaa pelaa juuri päin vastoin. Liikkuminen on tylsää, jos siihen ei liity jokin peli ja ruuan suhteen olen todellinen nautiskelija. Yöunet jäävät lyhyiksi ja rytmi on valoon nähden luonnoton. Kyllähän sen ajatuksen tasolla tietää, miten pitäisi toimia, mutta homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Hintsan tyylissä vetoaa yksinkertaisuus, pienet muutokset, järki, tutkimustieto. Hintsa ei saarnaa tai vaadi mahdottomuuksia. ”Älä yritä tulla täydelliseksi – vain hiukan paremmaksi”, kirjoitin muistivihkooni. Liikkumisenkin suhteen hän korostaa peruskuntoa ja hyötyliikunnan määrää eikä niinkään saliohjelmia tai kovia kuntokuureja.
Pieniä, mutta pysyviä muutoksia
”Näennäisesti vähemmän on absoluuttisesti enemmän” jäi mieleeni erityisesti, koska olimme juuri oman tiimini toiminnassa miettineet tehokkuutta ja työn määrä suhteessa tuottavuuteen. Nämä ovat nyt tällaisia satunnaisia yksityiskohtia teille, mutta omassa toiminnassa huomaan jo pieniä muutoksia etenkin unen, valon, kahvin ja ravinnon suhteen. Hintsa tosin korostikin, että tärkeämpää on tehdä pysyviä muutoksia, vaikka ne olisivatkin vain pieniä askeleita kerrallaan.
Huomaan esimerkiksi aamuisin miettiväni Hintsan kommentteja aamupalasta. Jos en syö aamupalaa, kroppa ei tiedä yön päättyneen ja on vielä säästömoodissa. Aamupalalla startataan aineenvaihdunnan päivätoiminnot. Jos juon kahvia piristääkseni itseäni, se vaikuttaa unenlaatuuni ja oikeastaan sen vuoksi heräänkin väsyneenpänä. Nyt olen seurannut kahvidesien määrää arjessani parin viikona ajan. Tavoite on pudottaa se kahteen desiin päivässä ja jossain vaiheessa lopettaa kokonaan.
Poikkeuksellisen hyvä aamupala, koska ystävän ja ajan kanssa istuttiin.
Varsinkin aikavyöhykkeiden välillä matkustavia suosittelen lukemaan valoa käsittelevän osuuden kirjasta. Todella mielenkiintoisia faktoja siitä, miten sopeutua eri aikavyöhykkeelle ja mitä kropassamme tapahtuu tuollaisessa tilanteessa. Tähänkin liittyen oli hauskoja behind the scenes -tarinoita F1-maailmasta, vaikka laji ei muuten minua kiinnostakaan.
Valoon suhtaudun eri tavoin nykyään. Iltaisin alan pikkuhiljaa vähentämään keinovalon määrää kodissamme ja yritän kovasti päästä eroon pahasta tavastani katsoa TV-sarjoja tabletilta iltaisin. Se on jo suorastaan riippuvuus, joten olen ottanut tavaksi värittää muistivihkostani ruudun joka kerta, kun pystyn olemaan illan ilman tablettia.
”Se voittaa, jolla on eniten energiaa.”
Suosittelen Voittamisen anatomiaa aivan kaikille luettavaksi. Hintsan malli on opettavainen, mutta niin on myös Hintsan oma elämäntarina. Arvosana 5/5,
Oletteko lukeneet artikkelin tai nähneet videon, jossa puolalainen EU-parlamentaarikko kertoo mielipiteensä naisista? Voit lukea MTV3:n uutisen täältä ja Independentin uutisen täältä. Artikkeliin liittyy myös video, josta voi omin silmin todistaa tätä järjen jättiläisen avautumista.
Janusz Korwin-Mikke toteaa videolla naisista: ”He ovat heikompia, pienempiä ja vähemmän älykkäitä. Heidän täytyy tienata vähemmän. Se on selvä.”
Perusteluiksi herra tarjoaa aukottoman logiikan: ”Tiedättekö millä sijalla oli paras nainen teoreettisen fysiikan olympialaisissa Puolassa? Voin kertoa, paras nainen oli 800. sijalla. Tiedättekö montako naista on sadan parhaan shakinpelaajan joukossa? Ei yhtään.”
Jumalauta. Kommenteista on kuulemma aloitettu tutkinta, mutta se ei tässä ole pointti. Kaikkien kärjistyneiden möläytysten ja paljon puhutun vihapuheen keskellä on helppo jatkaa eteenpäin ajatellen, että tässä on taas yksi kylähullu liikkeellä.
Nyt on kuitenkin kyseessä EU-parlamentaarikko. Tuolla miehellä hulluine ajatuksineen on huomattavasti enemmän vaikutusvaltaa kuin esimerkiksi minulla. Eikä varmasti ole ajatuksineen yksin – ei edes vuonna 2017.
Tämän maailman tuskan, tai oikeastaan voisin nyt puhua raivosta, keskellä mietin kaikkia niitä, jotka voisivat ohjata tätä maailmaa parempaan suuntaan, mutta vaikenevat.
Pyydänkin siis, älkää jättäkö päätöksentekoa ja vaikuttamista vain tuollaisten vanhojen hölmöjen miesten käsiin. Ottakaa kantaa, väittäkää vastaan, pitäkää meteliä, tehkää.
