Mutta niin, itse asiaan. Nyt tartun tähän ihanan valoisaan aiheeseen. Lisään vielä itselleni säännön, että ei saa liittyä töihin mitenkään. Tuntuu välillä, etten muuta mietikään.
Ennen kesäkuuta…
Maalaan toisen omakuvan.
Korkkaan mökkikauden ja samalla myös grillikauden. (Hei, mitä muuten vegaanit grillaa? Olisi kiva suosia, mutta mutta…)
Lyömme Aleksin kanssa lukkoon ulkomaan matkakohteen. Ja jos mies saa pidettyä päänsä, se ilmeisesti myös toteutetaan kevään aikana.
Todennäköisesti tuskastun kevätkenkiä pähkäillessä pitkän talven jälkeen.
Käyn alkuillasta elokuvateatterissa ja yllätyn, kuinka valoisaa vielä elokuvan jälkeen on.
Samuli Putro Tampereella Olympia-kortelissa 29.3.2017
Huomaan, että ikkunasta näkyvä pusikko on muuttunut ruskeasta vihreäksi ja naapureiden lapset juoksevat yhä useammin pihalla ikkunan ohi.
Suoritan moottoripyöräajokortin loppuun. (Hui.)
Istahdan ensi kertaa after work -aikaan viinilasilliselle August von Trabben terassille, joka on muuten suosikkini Tampereella.
Tutustun kunnolla uuden kotikuntani kirjastoon ja sen tarjontaan.
Käyn koiran ja kaverin kanssa pitkällä kävelyllä Pirkkalan rantoja pitkin.
Kävelen joku valoisa kevätilta kaupungista kotiin.
Pyöräilen keskustaan.
Aloitan mökillä remppahommat, mutta en päästä hommaa lähtemään käsistä. En, vaikka kuinka mieli tekisikin. Ihan vähän vain saunaremppaa ja keittiön viimeistely. Ja ehkä voisi vähän pihaa parannella.. ja.. ja… Ei, en innostu liikaa.
Aurinkoista kevättä kaikille!
Kokeilkaas tekin listata vaikkapa viisi kevyttä, iloista kevään juttua :)
Kirjahaaste etenee. Nyt on luettuna viisi kirjaa ja tavoitehan oli 20 kirjaa vuodessa. Tätä on muuten pikkaisen hankala seurata blogini puolella, mutta Instagramissa käytössäni on #selinalukee2017.
Haluaisin lukea 15 ei-tietokirjaa ja viisi tietokirjaa. Tähän mennessä luetuista kaksi on tietokirjoja.
Se mikä ei tapa (ei tietokirja)
Murhalesken muistelmat (ei tietokirja)
Havaintoja parisuhteesta (ei tietokirja)
Steal Like An Artist
Aki Hintsa – Voittamisen anatomia
Leijonan metsästykseen uudistuksia
Tarkoitus nyt järjestellä vähän tätä blogia niin, että täältä jotain löytäisikin. Tuntuu ainakin omalla kohdalla, etten ikinä löydä niitä tekstejä, joita etsin :D Vaikka oma blogi kyseessä. Ainakin kirjallisuutta koskevat tekstit ovat kiven alla ja samoin mökkihöpöttelyt.
Toivottavasti saan nyt kevään myötä vähän rutiinia kirjoittamiseen. Taidan aina hypätä yhtäkkiä suoraan siihen ajatukseen, joka sillä hetkellä on päässäni ja sinne hypätäänkin sitten pää edellä. Konteksti jää varmaan monelta lukijalta uupumaan, jos ei ole seurannut muita somekanaviani.
Koittakaahan kestää. Tarkoitus nyt pistää kategoriat täällä uusiksi ja rämpiä hieman WordPressin plugareita läpi, jotta tulisi vanhat tekstit paremmin jaotelluksi ja muutenkin koko blogia selkeytettyä.
Otan mielelläni toiveita vastaan. Mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Onko aiheideoita? Mitkä kirjoitukset ovat olleet suosikkeja? Mikä blogissa mättää? Mitä voisin parantaa? Palaute on lahja. ❤
Vieläkin on sellainen olo, etten tiedä, mistä tämä blogi kertoo. Täytyy tarkkailla nyt tätä tekstien tuottamista. Mistä minä oikein hölisen?
Mutta siis, itse asiaan.
Oskari Saari: Aki Hintsa – Voittamisen anatomia
Toimiva kerrontatyyli
Yllätyin positiivisesti, vaikka odotin kirjalta todella paljon. Olin kuullut monen (mielestäni) fiksun ihmisen suosittelevan kirjaa ja Aki Hintsa oli muutamista lehtiartikkeleista tuttu nimi. Formulakuskien luottolääkäri, hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ajatteleva ihminen.
Oletin useita johtamisen ja itsensäjohtamisenkirjoja lukeneena, että kirja keskittyisi pitkälti avaamaan Hintsan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mallia. Totta tuokin, mutta kerronta vaihteli tarinanomaisten case-esimerkkien, Hintsan mallin, raakojen lääketieteellisten faktojen ja Hintsan henkilökohtaisen oman tarinan välillä. Tämä toimi mielestäni hyvin.
Menestyksen ympyrä
En lähde yksityiskohtaisesti avaamaan Hintsan mallia, koska mielestäni esimerkiksi Henry Vesin on tehnyt sen jo hyvin ennen minua. Käykää kurkistamasta hänen blogistaan. Lisäksi Hintsa Performancen sivuilta löydätte englanniksi eriteltynä The Circle of Better Life.
Hintsan malli aukesi hyvin käytännön esimerkkien ja tutkimustiedon yhdistelmänä. Formulamaailman lisäksi tapauksia oli myös yritysmaailmasta, joka ainakin itselleni oli raikas tuulahdus F1-kuskien rinnalle. Kirja kävi läpi koko Hintsan mallin osa-alue kerrallaan ja käsitteli aihetta eri näkökulmista.
Välillä pysähdyin aivan ihmettelemään, että miten minäkin nyt yhtäkkiä kiinnostuin niin kovin nukkumisen määrästä, unen laadusta, valon ja kahvin vaikutuksesta uneen, ravinnosta ja kävelemisestä. Monelle urheilijalle kaikki tuo fyysinen puoli tuntuu helpommalta ja ainakin esimerkkien perusteella ymmärsin, että heille coren miettiminen oli vieraampaa.
Herkullinen iltapala – mutakakkua ja mansikkasosetta.
Omalla kohdallani hommaa pelaa juuri päin vastoin. Liikkuminen on tylsää, jos siihen ei liity jokin peli ja ruuan suhteen olen todellinen nautiskelija. Yöunet jäävät lyhyiksi ja rytmi on valoon nähden luonnoton. Kyllähän sen ajatuksen tasolla tietää, miten pitäisi toimia, mutta homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Hintsan tyylissä vetoaa yksinkertaisuus, pienet muutokset, järki, tutkimustieto. Hintsa ei saarnaa tai vaadi mahdottomuuksia. ”Älä yritä tulla täydelliseksi – vain hiukan paremmaksi”, kirjoitin muistivihkooni. Liikkumisenkin suhteen hän korostaa peruskuntoa ja hyötyliikunnan määrää eikä niinkään saliohjelmia tai kovia kuntokuureja.
Pieniä, mutta pysyviä muutoksia
”Näennäisesti vähemmän on absoluuttisesti enemmän” jäi mieleeni erityisesti, koska olimme juuri oman tiimini toiminnassa miettineet tehokkuutta ja työn määrä suhteessa tuottavuuteen. Nämä ovat nyt tällaisia satunnaisia yksityiskohtia teille, mutta omassa toiminnassa huomaan jo pieniä muutoksia etenkin unen, valon, kahvin ja ravinnon suhteen. Hintsa tosin korostikin, että tärkeämpää on tehdä pysyviä muutoksia, vaikka ne olisivatkin vain pieniä askeleita kerrallaan.
Huomaan esimerkiksi aamuisin miettiväni Hintsan kommentteja aamupalasta. Jos en syö aamupalaa, kroppa ei tiedä yön päättyneen ja on vielä säästömoodissa. Aamupalalla startataan aineenvaihdunnan päivätoiminnot. Jos juon kahvia piristääkseni itseäni, se vaikuttaa unenlaatuuni ja oikeastaan sen vuoksi heräänkin väsyneenpänä. Nyt olen seurannut kahvidesien määrää arjessani parin viikona ajan. Tavoite on pudottaa se kahteen desiin päivässä ja jossain vaiheessa lopettaa kokonaan.
Poikkeuksellisen hyvä aamupala, koska ystävän ja ajan kanssa istuttiin.
Varsinkin aikavyöhykkeiden välillä matkustavia suosittelen lukemaan valoa käsittelevän osuuden kirjasta. Todella mielenkiintoisia faktoja siitä, miten sopeutua eri aikavyöhykkeelle ja mitä kropassamme tapahtuu tuollaisessa tilanteessa. Tähänkin liittyen oli hauskoja behind the scenes -tarinoita F1-maailmasta, vaikka laji ei muuten minua kiinnostakaan.
Valoon suhtaudun eri tavoin nykyään. Iltaisin alan pikkuhiljaa vähentämään keinovalon määrää kodissamme ja yritän kovasti päästä eroon pahasta tavastani katsoa TV-sarjoja tabletilta iltaisin. Se on jo suorastaan riippuvuus, joten olen ottanut tavaksi värittää muistivihkostani ruudun joka kerta, kun pystyn olemaan illan ilman tablettia.
”Se voittaa, jolla on eniten energiaa.”
Suosittelen Voittamisen anatomiaa aivan kaikille luettavaksi. Hintsan malli on opettavainen, mutta niin on myös Hintsan oma elämäntarina. Arvosana 5/5,
On niin monta asiaa, joista haluaisin nyt kirjoittaa, mutta kaikkea ei pysty. Tiimimestarit-matkani* on jo yli puolen välin ja tämä viimeisin kerta oli aika ikimuistoinen.
Visiolla on ihmeellinen voima myös pienen mittakaavan tekemisessä. Aloitimme torstain tyypillisesti niin sanotulla check in -kierroksella, jossa kerroimme käytännön kokeiluistamme sekä vastasimme valmentajamme Pasin esittämään kysymykseen: ”Miten tästä kerrasta tehdään ikimuistoinen?”
Tuo yksinkertainen kysymys jäi varmasti jokaisen takaraivoon, koska koko kolmen päivän rutistuksen ajan autoimme toisiamme, jaoimme kokemuksemme ja tietomme, luotimme toisiimme ja nauroimme paljon.
Eikä se reissu ollut ikimuistoinen vain sen takia, että ympärilläni oli luottamusta, viisautta, lepoa ja iloa. Reissu muutti ajatteluani ja sai aikaan konkreettisia tekoja. Kiitos siitä.
En oikein tiedä, miten jäsentelisin asian helposti ja nopeasti ulkopuolisen ymmärrettäväksi, joten en edes yritä. Sanon kuitenkin, että oppiminen vie yleensä aikaa ja on aina hitaampaa kuin luulen. Tällä kertaa kuitenkin ajatteluni kiepautettiin aika nopeasti uuteen suuntaan.
Edessäni on toivottavasti muutosten kevät eikä pelkästään yritykseni parissa. Pikemminkin nimenomaan sen ulkopuolella. On aika tehdä muutoksia Selinaan ja kysellä vähän isompia kysymyksiä. Nyt otan vähän vähemmän valmentavan otteen itseni johtamiseen.
Hyvin mystistä tekstiä, mutta tämä onkin enemmän minua kuin sinua varten. Ehkä tästä saa selkoa paremmin kesään mennessä. Sikäli mikäli ajatustyöni tulee myös tänne blogiin tekstin muodossa näkyviin.
Selina Kustula
Smetanaa, suikaleita, salaatinkastiketta, Sandelssia… 15 eurolla S-kirjaimella alkavia tuotteita.Jokainen toi tuotteita, jotka alkavat samalla kirjaimella kuin oma nimi. Tästä sitten innovointiin illallista.
*Tiimimestarit on 1,5 vuoden valmennus, jossa syvennytään tiimioppimiseen ja valmentavaan johtamiseen. Matkan alkutunnelmia voit lukea täältä.
Ai miten ne moottoripyörämessut meni!? No hyvin! Kannatti ehdottomasti mennä, vaikka kuinka jännittikin. Fiiliksiä ennen messuja voit tsekata tästä aiemmasta kirjoituksestani.
Millaiset messut MP-messut ovat?
En ollut koskaan ollut moottoripyörämessuilla, vaikka monesti olen yrittänyt sitä sovittaa aikatauluihini. Ensi kerta messuilla olikin sitten samantien ensimmäinen kerta näytteilleasettajana. Tällaiselle kolmen naisen porukalle oli aikamoinen kokemus olla sen testosteronimyrskyn keskellä kolme päivää :D Messukävijät tietää, mistä puhun.
Miten MP-messuja kuvailisi? Ehkä paras määritelmä olisi motoristien festarit keskellä talvea. Moottoripyörämerkkien lisäksi ständeillä oli edustettuna eri kerhoja ja pienempiä alan yrityksiä. Lisäksi oli esityksiä kuten tankotanssishow, livemusaa, reissutarinoiden jakamista puheiden muodossa, Miss MP 17 -kilpailu ja paljon muuta.
MP-messuilla ihmiset ottavat aika rennosti ja ovat selvästi tulleet hakemaan inspiraatiota ja tapaamaan tuttujaan. Lauantaina maistellaan MP-messujen omaa olutta ja vietetään hauskaa iltaa porukalla. Sunnuntai on enemmän lapsiperheiden päivä.
MustRide osallistui MP-messuille Tie Vie -osastolle, joka sopi hyvin tällaiselle pienelle yritykselle. Ständimme oli 3 * 3 metriä ja sisälsi taustaseinän ja pöydän. Toimi meille todella hyvin. Meillä oli mukanamme pari julistetta, flyereita, tuhat ystävänpäiväkorttia, rollup ja Smarter Surfaces -valkotaulukalvoja. Kokonaisuus oli todella toimiva. Kirjoitimme kalvoihin kysymykset ”Miksi olet motoristi?”, ”Mistä inspiraatiota motomatkailuun?” ja ”Mikä on paras pyörämerkki?”. Kysymykset ja niihin vastaaminen pidättelivät kiireen keskellä ihmisiä juuri sopivasti, että edelliset arvontaan osallistujat ehtivät jatkaa eteenpäin. Kysymykset herättivät myös mielenkiintoista keskustelua, kun kävijät alkoivat aidosti miettiä, miksi he ovat motoristeja.
Lähes tuhat ystävänpäiväkorttia lähti motoristien matkaan ständiltämme.Ihana advisorimme Anni Vepsäläinen kävi moikkaamassa ständillämme.
Teimme perjantaina pikahaastatteluita motoristeille avoimien kysymyksien kera. Tavoitteena oli oppia mahdollisimman paljon heistä, heidän matkaamisestaan ja suhtautumisesta harrastukseensa. Samalla jaoimme MustRiden ystävänpäiväkortteja ja pyysimme osallistumaan arvontaan. Lauantaina ei haastatteluja juurikaan tehty, koska tungos oli niin kova.
Konkarit meitä varoittelivatkin, että lauantaina ehtii hädintuskin syömään, kun porukkaa on niin paljon. Eivät todellakaan valehdelleet. Käytännössä lauantaina vähintään joka toinen minuutti joku aloitti kirjoittamaan nimeään ja sähköpostiaan arvontalipukkeeseen. Aika hullu tahti.
Sunnuntai oli perheiden päivä ja paljon rauhallisempi, joten kävimme vuorotellen kiertämässä messut läpi. Tavoite oli tutustua alaan ja muihin toimijoihin sekä dokumentoida kuvien ja videoiden kera. Se onnistuikin erittäin hyvin. Tällaisen aloittelijan silmin koko reissu oli todella inspiroiva ja aiheutti aikamoista kihelmöintiä vatsanpohjalla. Käytännössä alan yritykset ja harrastajat saman katon alla suoraan silmiemme edessä. Uuden yrityksen silmin täytyy myös todeta, että aika korvaamattoman hieno kokemus päästä kolmen päivän aikana kohtaamaan satoja ja satoja motoristeja. Paljon kannustavia kommentteja yrityksemme liittyen sekä aivan uskomattomia reissutarinoita.
Konkari ja aloittelija samassa kuvassa! Touring Finlandian ständiltä.MP69:n ständillä Ramia ja Pyryä jo nauratti sunnuntaina. Liekö edellinen ilta vähän venähtänyt? ;)
MP-messut vuonna 2018
Viime vuonna kävin Asuntomessuilla, Habitare-messuilla ja Slushissa, jotka olivat kaikki jo hyvin erilaisia kokemuksia. Jäin miettimään niitä verrattuna MP-messuihin, jotka olivat ehkä bisnesmielessä kaikista rennoimmat. Näytteilleasettajat enemmänkin jutustelivat ja hengailivat kuin myivät. Tuntui, että on tultu enemmän näkemään tuttuja kuin myymään. Mikä toki sekin on aivan ok, jos se on tavoitteena.
Mietin pakostakin, mitähän MP-messuille tapahtuisi, jos näytteilleasettajat kävisivät inspiraatiovierailulla vaikkapa Habitare-messuilla, joissa ständit olivat aivan kuin kokonaan uusia maailmoja (tsekkaa kuvia aiemmasta blogitekstistäni). Miten erikoisia elämyksiä saisi luotua moottoripyöriin liittyen? Tämän kerran MP-messuilta jäi mieleen Suzukin osasto, joka oli rajattu mustilla verhoilla omaksi maailmakseen. Se pakotti kävijän tulemaan ”sisälle” asti, jotta sai tietää, mistä on kyse.
Suzukin mystisen ständin ulkopuolella varoitus.Suzukin ständi ”sisäpuolelta”
Kuulin, että MP-messuilla uudempi kohderyhmä on mopopojat, jotka näkyivät kyllä hyvin meidänkin ständillämme vierailijoina. Varmasti hyvä veto. Mietin myös, että voisikohan ensi vuonna olla motoristipariskunnat ja/tai naiset kohderyhmänä. Pete Parkkonen lavalle ja niin pois päin :D
Tarinoita MP-messuilta 2017
Meidän ständillämme jäi mieleen pariskunnat, jotka tekevät moottoripyörämatkoja yhdessä. Pakostakin aloin miettiä lainausta ”Ride together, stay together.”
Ihastuin myös kaikkiin asennemimmeihin, joiden kanssa keskustelimme. Eräskin ehkä 13-vuotias tyttö kertoi ujosti, että hän tykkää rakennella pyöriä. Pienempi, ehkä kolmevuotias piirsi kypärän ja visiirin seinäämme. Ja kerran kääntyessäni katsomaan, kuka seinäämme kirjoittaa tällä kertaa, seisoi takanani vaaleanpunaisen repun kanssa tyttö. Hän kirjoitti hartaasti ja huolellisesti ”BMW” valkotaulukalvoon, jonka yläreunassa kysyttiin parasta pyörämerkkiä. Ja poistui siitä sitten sanomatta mitään sen enempää. Mä fanitan näitä tyyppejä niin kovaa.
Kuulin ensimmäistä kertaa FIM Rallysta viime syksynä ja Touring Finlandian ständillä pääsinkin kuulemaan lisää tarinoita reissuilta. Käytännössä eri maista tullaan isolla porukalla joka vuosi vaihtuvaan kohteeseen. Tänä vuonna kohteena on Ruotsi. FIM Rallyyn tuntuu liittyvän paljon perinteitä. Sinne tullaan kaveriporukoiden lisäksi myös yksin, pariskuntina ja jopa perheinä. Miettikää, miten siistiä, kun on käytännössä vauvasta asti matkannut ympäri maailmaa moottoripyörän sivuvaunun kyydissä! Ennen kuin on sanaakaan osannut sanoa, on jo matkannut pitkin Eurooppaan moottoripyörätapahtumaan. Siistiä!
Olen myös entistä vakuuttuneempi, että paras nuoruuden lähde on moottoripyöräily. Seittemänkymppinenkin nuortuu silmissä, kun aletaan keskustelemaan hulluimmissa moottoripyörämatkoista, vaikeimmista reiteistä, parhaista mutkapätkistä ja upeimmista maisemista.
Pakko siis toistaa, että olipa vaan mahtava kokemus. Kysykää ihmeessä, jos jäi askarruttamaan jokin. Kerron mielelläni lisää :) Kannattaa tsekata myös MustRiden somet, jotka koostuu lähinnä meidän kummallisista videoista, kuvista ja mp-fiilistelyistä.
Selina Kustula
Rakennettujen moottoripyörien osasto oli todella hieno! Ei voi kuin ihailla tarkkuutta ja luovuutta.SMOTOn ständillä kuumimpana kävi keskustelu veroistaOmalla bucket listilläni on matka Venäjälle moottoripyörällä. Nämä kaverit eivät vähentäneet matkakuumetta tippaakaan.
Olen kokeillut useita mukimuffinssiohjeita, koska onhan se parhaan reseptin löytäminen tärkeä asia, ja tähän mennessä paras on ollut Chez Henkan versio.
Samaistun juuri nyt tuohon muffinssiin. Viikonloppu meni vuorokauden ympäri töiden parissa sykkien. Ja koska resurssit ovat pienet, tekivät samat ihmiset myyntiä ständillä, haastatteluita, neuvottelivat yhteistöistä muiden yritysten ja yhteisöjen kanssa ja markkinoivat ja kävivät keskustelua somessa. Hullu hälinä päässä. Sitten vielä, kun kyse on omasta yrityksestä, kaikki informaatio toimii myös sytyttimenä uusille ideoille ja ajatuksille. Näen päässäni kuinka to do -listan pää hyppäsi kilometrikaupalla kauemmas.
Ani Kellomäki teki oikein mainion YouTube-videon luovassa työssä jaksamisesta ja ”tehojen laskemisesta”. Juuri nyt ei aivan samasta tilanteesta ole kyse, mutta samaistun tuohon ajatukseen tietoisesta rauhoittumisesta. Toimii myös lyhyemmän ja pienemmän mittakaavan asioissa. Päässäni on jonkinmoinen ylikuormitus informaatiota, inspiraatiota, sosiaalisuutta. Olo on kuin muffinssilla mukissa.
Nyt siis hidastetaan hetki. Kävin jopa kävelyllä auringonpaisteessa. Tänään rauhoitetaan oma tahti takaisin normaaliin rytmiin, eikä vastaanoteta liikaa informaatiota. Nyt ei innostuta tai imetä uutta tietoa tai ainakaan kehitytä. Muki on täynnä ja muffinssi paisuu yli, jos ei välillä rauhoita mieltä.
Niin ja siis mukimuffinssillahan tarkoitetaan mikrossa valmistettavaa muffinssia. Kuivat ainekset sekaisin mukiin, rasva ja kahvi sekaan ja muki mikroon. Niin simppeliä. Itse laitan vielä kasan pakastemustikoita taikinan päälle ennen mikroon laittamista.
