Juhannus. Viimein olet täällä.

Fiilis on aika mainio, vaikka juhannus harvemmin minulle mikään suuri juhla onkaan. Oikeastaan minulla ei ole koskaan ollut mitään perinteitä juhannusta koskien. Ei ole ollut mitään tiettyä porukkaa, jolla mentäisiin samoille festareille joka vuosi tai mökille tai mitään toistuvaa.

Nyt kuitenkin tuntuu, että mökille pakeneminen saattaapi muuttua perinteeksi. Tämän jutun kuvat otin viikko sitten mökillä. Eikö ihana kukkapaljous? Toivottavasti kukkii vieläkin.

Välitilinpäätös

Kirjoitan tätä junassa matkalla Tampereelle, josta jatkan sitten autolla Poriin ja veneellä mökille. Vielä on saunarempassa viimeisteltävää, mutta eihän sitä saunaa tarvita kuin vasta juhannusaattoiltana, joten eipä tuostakaan stressiä. Ei velvollisuuksia, ei huolia. Tänä viikonloppuna ei aikatauluja tuijoteta tai asioita suunnitella kauheasti eteenpäin. Whatever happens, happens. Была́ не была́.

Juhannusta edeltävät pari viikkoa olen ollut suurimman osan ajastani vanhalla kotipaikkakunnallani Kauhavalla. Olen tuurannut isääni hänen loman ajan, joten käytännössä toimisto ja työ ovat poikenneet suuresti normaalista arjestani. Sen lisäksi poikaystävä ja koira ja koti ovat olleet vähän kauempana ja olen asustellut yksikseni vanhempieni talossa. Erilainen arki ja kotipaikkakunnan aiheuttama nostalgia pistävät pakostakin mietiskelemään mennyttä ja tulevaa.

Tänä vuonna juhannus on ollut itselleni muutenkin eräänlainen aikakauden päätös, isompi deadline. Sen lisäksi, että mökkisauna valmistuu juuri juhannusaattona, moni muukin projekti ja projektin osa-alue saa päätöksensä. Todella kiireinen ja uuvuttava ja epävarmuutta täynnä ollut kevät on ohi. Juhannus tuntuu nyt siis harvinaisen paljon välitilinpäätökseltä. Ja niin kuin pidempään blogia lukeneet tietävät, rakastan uuden vuoden kaltaisia uusia alkuja.

Jospa nyt alkaisi energinen ja hivenen selkeämpi, mutta toivottavasti yhtä jännittävä arki. Ja mökilläkin pääsisi saunomaan ja siitä johtuen myös yöpymään. Poltetaan juhannuskokossa vanhan saunan rippeet ja annetaan savun mukana haihtua kevään väsymys.

Nauttikaa viikonlopusta.

Selina Kustula

Sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain tai olla tekemättä. Jossain ihmeellisessä välimaastossa seilaa mieli. Ja some jauhaa vain munkeista ja lumisateesta.

Arjesta siirtyminen hiljaisuuteen ja rauhallisuuteen vaatii pienen.. no, siirtymän. Yksinolo tuntuu yhtäkkiä oudolta. Kummallista, miten sitä kaipaa kauheasti hälinää ja paljon ihmisiä ympärilleen.

Saunaremontti etenee

Käväisinkin nyt ensimmäisen kerran mökillä tämän kevään osalta. Mökin työmäärä tuntui yhtäkkiä kokonaisuutena katseltuna valtavalta. Haluaisin oikeastaan, että kaikki tehtäisiin kokonaan valmiiksi kerralla, mutta siinä ei ole ajallisesti eikä taloudellisesti järkeä, joten pakko paloitella tekemistä ja tehdä jotkin asiat vähän pienemmin nyt ja kunnolla vasta parin vuoden päästä.

Saunaremontti on nyt siinä vaiheessa, että kuvissa näkyy lähinnä betonipölyä ilmassa. Homma vähän laajeni pukuhuoneenkin puolelle, joka nyt varmaan saa kohtalon jäädä välivaiheeseen tämän vuoden osalta. Muovimatto revittiin irti, mutta en usko, että isketään tämän huoneen kimppuun vielä tämän enempää. Tekemistä riittää jo muissa tiloissa aivan tarpeeksi.

Makuuhuone sai tällä kertaa kokea lähinnä totaalisen tyhjennyksen kaikesta roinasta. Seinät ovat rumat, mutta saavat olla sellaiset nyt ainakin pari vuotta. Nyt mietin parisängyn lykkäämistä nurkkaan ja jollain väliverholla omaksi nukkumissopeksi rajaamista. Loppuosa huoneesta saisi toimittaa olohuoneen virkaa, jota se on oikeastaan tähän asti tehnytkin. Mietin puisen vuodesohvan hankkimista tilaan. Toimisi hyvin vieraspetinä tarvittaessa.Myös matot on hankintalistalla. Täytyy vähän miettiä. Mitähän tästä tilasta oikein tekisi.

Pikkuprojekteja kesälle

Vaikka kesä onkin jo aika täynnä tekemistä, haluaisin kunnostaa pari nojatuolia, jotka olivat aiemmin pukuhuoneessa. Ne ovat mökin vanhan omistajan perua. Kamalasta kuosista huolimatta ovat ne malliltaan todella hienot. Olen aivan ihastunut tuohon kevyeen ulkomuotoon yhdistettynä mukavuuteen. Jos meillä kotona olisi sopiva tila, veisin varmaan nämä sinne. En tosin vielä tiedä, minkälainen kangas olisi hyvä ja mikä sävy sopisi puuosiin. Ideoita?

Nuo tuolit ovat enemmän loppukevään ekstraprojekti, jos niille piisaa aikaa. Sen sijaan ennen juhannusta haluaisin rakentaa meille ulos isomman ruokapöydän. Eikä tietenkään ole minkäänlaista ajatusta, millainen pöytä voisi olla tai miten sen rakentaisin.

Saunaremontin jätekasaa katsoessa tulinkin bonganneeksi vanhat lauteet. Mietin, että hiomalla ja maalaamalla niistä saisi ison ruokapöydän kannen ulos. Mittaa on pituussuunnassa noin 150 cm ja vierekkäin laitettuna leveys on varmaan vajaan metrin verran. En ehtinyt näitä mitata tällä reissulla, mutta kantaessani lauteita talteen totesin ne aika painaviksi.

Mistä pöytään taikoisi tukevat jalat? Pihan suhteen isommat remppahommat jätetään myöhemmäksi, joten mieluiten pöytä saisi vielä olla jotenkuten siirreltävässä muodossa. Betoniharkot tulivat ensimmäisenä mieleen, mutta mitä muita vaihtoehtoja olisi? Ikean pukkijalat eivät taida tähän soveltua. Onko ideoita? Olen jo harrastanut epätoivoista Pinterest-harhailua hyvän tovin :D

Tämmöisissä remonttimietteissä minä. Mitäs teidän vappuunne? :) Onko pro-vinkkejä näihin mun projekteihin?

Selina Kustula

Perjantaina mökille saapuminen tapahtuu tietysti myöhään illasta juuri ennen pimeää. Vesi on uskomattoman matalalla ja tulee siinä sitten yhteen kiveenkin kolautettua, kun suuntaamme mökkisaarta kohti. Ei kuitenkaan liian kovaa, joten ei hätää.

Laiturille noustuani oli ihmeteltävä hetki maisemaa. Tuntuu kuin puut, puskat, talot ja oikeastaan kaikki vettä lukuunottamatta imee kaiken valon ja näyttäytyy mustana. Sitten taas tuo ihmeellinen vesi. Hohtaa kuin peili vielä auringon laskettuakin. Alan taas miettiä, pitäisikö puita ja puskia harventaa, jotta tuo ihmeellinen iltameri näkyisi paremmin mökkiin sisälle saakka.

Hetken ihmeteltyämme ja mökkiin tavarat roudattuamme on aika pistää töpinäksi. Aleksi alkaa lämmittää kakluunia, minä puran ruuat jääkaappiin. Sitten koittaa viimein hetki, jota olen odottanut. Alamme järjestämään mökkiä, jotta saisimme makuuhuoneen perältä vanhan puusängyn tuvan puolelle.

Tähän asti tuvassa on ollut uuden (vielä hieman keskeneräisen) keittiön lisäksi pirttikalusto sekä väliaikaissäilössä vanha, ruma nahkasohva. Voitte varmaan kuvitella kuinka onnessani olen nyt, kun siirsimme puusängyn tupaan ikkunan eteen. Edes jotain valmista, kaunista ja mukavaa. Se saa siinä sitten toimittaa sohvan virkaa peittämättä näkymää ulos. Muutama koristetyyny siihen löytyykin, mutta ensi kesänä tyynymäärä saa ainakin tuplaantua. Ehkä jaksan myös maalata tuon sängyn.

Oikeastaan. Voi olla, että maalaaminen saa siirtyä vielä sitä seuraavaan kesään eli kesään 2018. Olen nyt parin vuoden aikana oppinut, että Suomen kesä on lyhyt ja sen viikonloput vielä lyhyempiä. Remppakohteet eivät mökiltä lopu koskaan, joten maltti on valttia. Välillä pitää myös ihan vain nauttia tuosta paikasta. Tällä ajatuksella olen oppinut sietämään monenlaista keskeneräisyyttä mökillä. Ruokapöydän ei tarvitse olla typötyhjä tai kaikkien tavaroiden parhaalla tavalla säilytettynä. Paremmin ehtii rentoutua, levätä ja nauttia mökkeilystä, kun ei pyri täydellisyyteen. Kyllä ne tavarat paikkansa löytävät ajallaan.

Lauantain olen suunnitellut istuvani tietokoneella, mutta siirrän hommat suosiolla sunnuntaille, koska ilma on kullanhohtoinen. Puissa on vielä lehtiä ja aurinko paistaa lämpimissä sävyissä. Päätämme hoitaa mökkipihassa kaikki talvea ennakoivat hommat kuntoon nyt. Pihalla tuskin enää kokataan, joten grillin saa jo siirtää varastoon. Saunamökin seinällä roikkuvat kalastusverkot on hyvä putsata tuulen mukana tulleesta moskasta. Yritän muistaa käytettiinkö noita verkkoja tänä kesänä lainkaan. Tuskin.

Tämä kesä oli oikeastaan poikkeuksellinen, koska emme myöskään savustaneet kalaa kertaakaan. Kesällä 2015 se oli käytännössä itsestäänselvyys, kun kävimme mökillä. Nyt olemme suosineet lähinnä helppoja ja nopeita ruokia. Niin ja toki uusi grilli oli kovassa käytössä. Ehkä ensi kesänä sitten taas savustetaan.

On mukava rauhassa laittaa pihaa kuntoon. Aurinko paistaa ja on hiljaista. Gusse pyörii jaloissa, piehtaroi lehtien seassa selällään, kahlaa rannassa ja makoilee tyytyväisenä auringossa. Itse saan keskittyä tekemään käsilläni. Päässä sulattelen viikon tapahtumia ja pohdin tulevaa. Mihin ollaan menossa ja voiko siinä onnistua? Riittääkö resurssit tai oikeastaan riittääkö rohkeus ja sinnikkyys? Hörppään olutta ja otan Aleksin puhelimella muutaman kuvan. Haravoin pihaa hieman ihmetellen, miksi haravointia tehdään ylipäätään. Ennen saunomista poltamme kokossa kaikkea polttokelpoista jätettä. Talvi saa tulla.

Tuntuu oudolta ajatella, että taas mökki hyvästellään talveksi. Tuskin jäät tänäkään vuonna kantavat niin, että pääsisimme käymään talvivierailuilla. Harmi sinänsä. Jotenkin haikea tunne, eikä oikeastaan ihme. Mökki muuttuu koko ajan ja siitä tulee jatkuvasti enemmän meidän näköisemme. Siihen liittyy jatkuvasti enemmän muistoja. Kesällä oma koti on enemmän paikka, jossa vietämme arjen. Mökkiin liittyy ajatukset vapaa-ajasta.

Nyt sitten syksyn taittuessa talveen, vapaa-aika siirtyy kotiin ja sen läheisyyteen. Mökille sanotaan heipat ja nähdään keväällä. Toisaalta se on aika kiva niin.

Selina Kustula

Vappu tuli kuin varkain. Kevät on ollut niin täynnä kaikenlaista, etten ollut ehtinyt ajatella koko vappua. Jotenkin automaattisesti päätimme sitten lähteä mökille. Onneksi!

Tavallisesti vappuuni on kuulunut erottamattomasti Tampereen vappuhulinat. Pakko kuitenkin myöntää, että nyt teki hyvää nauttia meri-ilmasta ja keskittyä fyysiseen työntekoon. Ei sen kummempaa ajattelua tai sosiaalisuutta.

Yllätin ihan itsenikin tehokkuudellani. Piha oli täyttynyt talven jäljiltä mitä kummallisimmalla roinalla. En ole vieläkään tottunut meren liikkeisiin. Hämmentävää löytää useiden metrien päästä rannasta lasipurkkeja, puolipalaneita polttopuita ja suuria kasoja kaislaa. Meri kuljettaa pihasta toiseen. Kaikkea en saanut kerättyä, mutta aika paljon kuitenkin. Vaihdettiin laituristakin muutamia lautoja.

Tuvassa keskityttiin enemmän siivoamaan syksyn keittiöremppasotkuja. Sielläkin tekemistä piisaa. Vielä pitäisi yhtä seinää kuoria, leivinuunin pinta tasoittaa ja rapata sekä listoittaa koko tupa. Niin ja keittiöstä puuttuu vielä työtaso, liesi, uuni, hyllyt ja ovet. Eipä ole ainakaan tekemisen puutetta. Keittiöremppasotkujen lisäksi raivasin kuistin tyhjäksi kaikesta epämääräisestä roinasta ja imuroinkin sen vielä. Ensi kerralla luvassa lattian hionta ja maalaus, jos lämpötila sen sallii.

Tekisi kovasti mieli kehua, että juhannukseen mennessä tuvan remppahommat on tehty ja voidaan siirtyä saunan pariin. Jotenkin en kuitenkaan usko, että se innostus on aina ihan samoissa sfääreissä kuin nyt vappuna.

Mutta eipä sen väliä. Mökillä voi tehdä hommia juuri siihen tahtiin kuin tuntuu sopivalta. Välillä keskitytään urakkameiningillä hommiin ja sitten välillä taas  veneillään enemmän.

Mites teillä? Tuoko kevät mukanaan vapaa-ajan pikkuprojekteja?

Selina Kustula

ps. Kaverit, kiinnostaisiko mökkitalkoot? ;)

Tunsin itseni rikolliseksi. Kuin murtovaras häiritsin mökin talviunta. Siellä se oli rauhassa lumipeiton alla lepäämässä. Luuli saavansa olla rauhassa.

En olisi koskaan uskonut haluavani mökille talvella. Varsinkin kun mökki on merellä saaressa. Päätimme kuitenkin käydä viemässä polttopuita jäitä pitkin. Useita vaatekerroksia päällä ja peräkärry puita täynnä suuntasimme Meri-Poriin. Viime talvi oli niin leuto, että oma moottorikelkka oli myyty jo ennen joulua. Onneksi on hyvät mökkinaapurit, jotka auttavat tällaisissa tilanteissa.

Tuntui oudolta olla saaressa talvella. Aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä meri-ilman ympäröimä mökki on todella kylmä. Mökin lämmittämisen ajan olen yleensä vuorautunut vilttikasan alle koira kainalossa. Kylmyys on tuntunut luissa asti. Tällä kertaa mökki sen sijaan tarjosi pakopaikan lumen keskellä. Vaatetta oli kerrankin tarpeeksi ja mökkiviikonloppujen ikävä iski.

Kaikki tavarat olivat juuri niin kuin ne oli viimeksi jätetty. Villasukkani odottivat sängyn reunalla ja viime kerralla tiskatut astiat olivat tiskipöydällä, johon ne jätin kuivumaan. Pöydällä olivat keltaiset kynttilät, jotka ilahduttavat minua joka kerta. Huokaisin taas onnesta katsoessani helmiäisharmaita seiniä, jotka valmistuivat viime kesänä. Toki paljon on vielä remontoitavaa.

Tuvassa täytyisi tehdä sähkötyöt. Myös uuni, liesi ja jääkaappi on uusittava. Keittiöön tarvitaan myös kaapinovet ja pöytätaso. Sitten vielä verhotangot, verhot, uusia vanhoja kalusteita, tyynyjä, vilttejä… Lisäksi haaveena on antiikkilaastipinta vanhalle leivinuunille. Työmäärä ei kuitenkaan hirvitä vaan pikemminkin hymyilyttää. Eivätkä nämä haaveilut lopu tuvan valmistuessa. Seuraavaksi on vuorossa sauna, saunakämpän terassi, vierastupa, makuuhuone, piha.

Olen miettinyt, että miten minusta tuli tällainen mökkihöperö. Rakastan juoksevaa vettä, tavallista suihkua, normaalia vessaa ja muita nykyajan mukavuuksia. Ehkä mökkirakkaus liittyy pysyvyyteen. Kaupunkiasunnot tuntuvat olevan aina jollain tavalla väliaikaiskoteja. Kyllästyn vuodessa asuntoon ja haluan hyvin pian muuttaa uudestaan. Kodissa tulee myös tehtyä paljon töitä ja siihen liittyy paljon arjen kiireitä ja myös stressiä.

Mökki sen sijaan on ja pysyy. Nöyrästi se odottaa väsynyttä arjen ahertajaa. Aika on pysähtynyt. Se on kuin turvapaikka, jonne voi tulla lepäämään ja unohtamaan kaiken muun. Nukkua pitkään ja juoda kahvia aamulla sängyssä. Lukea samalla pokkaria ja katsoa kuinka valo tulee pehmeästi sisälle verhojen läpi.

Nyt oli taas aika jättää mökki odottamaan kevättä. Saaren ympärillä rannassa oli vesi jään päällä. Jää oli korkeapaineen myötä laskenut ja matalapaineessa taas noussut. Rannassa jää ei liiku mihinkään. Vaikutelma muistutti vallihautaa linnan ympärillä. Metrin levyinen jääsilta kuitenkin löytyi. Mökki jäi nukkumaan rauhassa talviuntaan. Nähdään taas keväällä.

Selina Kustula

ENG// Our summer cottage was sleeping under its snowy blanket. Time had stopped and everything was exactly the way we left it. We’ll meet again in spring.