Juhannus. Viimein olet täällä.

Fiilis on aika mainio, vaikka juhannus harvemmin minulle mikään suuri juhla onkaan. Oikeastaan minulla ei ole koskaan ollut mitään perinteitä juhannusta koskien. Ei ole ollut mitään tiettyä porukkaa, jolla mentäisiin samoille festareille joka vuosi tai mökille tai mitään toistuvaa.

Nyt kuitenkin tuntuu, että mökille pakeneminen saattaapi muuttua perinteeksi. Tämän jutun kuvat otin viikko sitten mökillä. Eikö ihana kukkapaljous? Toivottavasti kukkii vieläkin.

Välitilinpäätös

Kirjoitan tätä junassa matkalla Tampereelle, josta jatkan sitten autolla Poriin ja veneellä mökille. Vielä on saunarempassa viimeisteltävää, mutta eihän sitä saunaa tarvita kuin vasta juhannusaattoiltana, joten eipä tuostakaan stressiä. Ei velvollisuuksia, ei huolia. Tänä viikonloppuna ei aikatauluja tuijoteta tai asioita suunnitella kauheasti eteenpäin. Whatever happens, happens. Была́ не была́.

Juhannusta edeltävät pari viikkoa olen ollut suurimman osan ajastani vanhalla kotipaikkakunnallani Kauhavalla. Olen tuurannut isääni hänen loman ajan, joten käytännössä toimisto ja työ ovat poikenneet suuresti normaalista arjestani. Sen lisäksi poikaystävä ja koira ja koti ovat olleet vähän kauempana ja olen asustellut yksikseni vanhempieni talossa. Erilainen arki ja kotipaikkakunnan aiheuttama nostalgia pistävät pakostakin mietiskelemään mennyttä ja tulevaa.

Tänä vuonna juhannus on ollut itselleni muutenkin eräänlainen aikakauden päätös, isompi deadline. Sen lisäksi, että mökkisauna valmistuu juuri juhannusaattona, moni muukin projekti ja projektin osa-alue saa päätöksensä. Todella kiireinen ja uuvuttava ja epävarmuutta täynnä ollut kevät on ohi. Juhannus tuntuu nyt siis harvinaisen paljon välitilinpäätökseltä. Ja niin kuin pidempään blogia lukeneet tietävät, rakastan uuden vuoden kaltaisia uusia alkuja.

Jospa nyt alkaisi energinen ja hivenen selkeämpi, mutta toivottavasti yhtä jännittävä arki. Ja mökilläkin pääsisi saunomaan ja siitä johtuen myös yöpymään. Poltetaan juhannuskokossa vanhan saunan rippeet ja annetaan savun mukana haihtua kevään väsymys.

Nauttikaa viikonlopusta.

Selina Kustula

Lapsena juhannus tarkoitti lentokoneiden jyrinää ja upeita lentonäytöksiä eli Kauhavan Lentäjien Juhannusta. Peltojen laidalla, tien vieressä oli parkissa asuntoautoja ja henkilöautoja. En tiedä, kuinka kaukaa ihmiset tulivat katsomaan esityksiä. Aikuisiällä en ole sen kummempia perinteitä luonut juhannusta koskien, enkä niitä oikein kaipaakaan. Kunhan on hyvää seuraa, se piisaa.

Viime juhannus oli ensimmäinen kunnon mökkijuhannus. Henna halusi tehdä juhannustaikoja ja keräsi kukkia tyynyn alle. En tosin muista, vietiinkö idea loppuun asti. Ötökkäinen kimppu samassa sängyssä ei tainnut houkutella Sasaa. Vieläkin hymyilyttää tuo muisto.

Tällä kertaa aloitimme juhannuksen suuntaamalla Etelä-Pohjanmaalle Maijan ja Jonin tupareihin.

Meillä on iso kaveriporukka ja olin innoissani päästessäni viettämään juhannusta sillä porukalla. Olemme tunteneet yli 10 vuotta. Illasta jäi mieleen uskomattoman lämmin takapiha, herkulliset juustokakut, Terapia-lautapeli ja Jelly Belly Bean Boozled -karkkipelin, jossa on eri makuisia karkkeja. Karkeista ei ulkoisesti voi arvata maistuuko se persikalle vai oksennukselle, limelle vai nurmikolle ja niin edelleen. Yllättävän hauska ohjelmanumero! Paljon naurua, grillaamista, saunomista sekä valoisa kesäyö. Taisin nukahtaa joskus neljän aikoihin.

Lauantaina vielä mökille ja Sasa ja Henna mukaan jälleen kerran. Lisää saunomista, nauramista ja grillaamista. Porin säätiedotus meni pahasti mönkään ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Kokko paloi hienosti ja merivesi oli lämmintä. Koira yritti kovasti paimentaa ihmisiä pois vedestä, koska onhan se selvää, että me kaikki hukutaan, jos hän ei ole meitä vahtimassa. Gussehan ei siis itse osaa uida.

Kroppa oli aivan loppu tämän juhannuksen jälkeen, mutta mieli lepäsi.

Selina Kustula