Olenko ainut, joka haikailee jo syksyn perään? Nousin aamulla sängystä ja haaveilin villapaidan pehmeydestä. Miten ihanalta tuntuisikaan verhota itsensä upottaviin villaunelmiin – niiden lämpöön ja mukavuuteen. Kuinka mukavaa olisikaan kietoa paksu musta huivi kaulan ympärille ja kadota pipon uumeniin.
Löysin kansioideni kätköstä kuvia viime joulukuulta Seinäjoelta. Olimme joulun välipäivinä piipahtamassa asuntomessualueella Pruukinrannassa sekä ihastelemassa Kyrkösjärveä. Tuntuu hassulta katsoa näitä nyt, kun alue on ihmishulinan ja myyntikojujen täyttämä. Talven valossa ja kirpeydessä siellä oli aivan eri tunnelma. En nyt muokannut näitä mitenkään vaan jälki on suoraan kamerasta.
Joulukuussa ei paljoa lunta ollut, mutta ohut jääkerros Kyrkösjärvellä kuitenkin. Riihi-talo oli vielä palamatta ja suurin osa kohteista oli vielä täysin työn alla. Messuhälinää ei talojen ulkopuolella paljoa näkynyt.
Periskooppi oli vasta rakenteilla tuolloin. Nykyään maisemia voi katsella joko peilien kautta tai kiipeämällä näkötorniin ylös.
Mutta niin vaan mittari näyttää nyt hellelukemia. Hyvästi siis villapaitahaaveet ainakin hetkeksi. Nautitaan vielä kesästä. Messuillakin ehtii käymään 7.8. saakka.