arrow-down arrow-left arrow-right arrow-up bubble bubbles enlarge facebook heart home instagram linkedin loop2 menu twitter youtube Avainsana: Pori | Leijonaa mä metsästän
Valikko

Maaliskuun hajatukset

Ajattelin tällä kertaa jakaa hieman satunnaisia ajatuksiani maaliskuun startattua. Lempeää ja leppoisaa mietintää luvassa.

→ Viime viikolla piipahdimme Aleksin kanssa mökillä jäitä pitkin. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki siltä reissulta. Lumi kimalsi, taivas oli sininen ja kaikkialla oli rauhallista. Tekisi mieli yöpyä mökillä tänä talvena. Toivottavasti ehdimme, sillä emme ole koskaan yöpyneet talvella mökillä.

→ Viikonloppuna tuli katsottua blogin uutta ulkoasua Anttonin kanssa. Toiveena olisi julkaista se maaliskuun lopulla. Odotan innolla! En jaksaisi tätä vanhaa teemaa enää hetkeäkään. Tai lähinnä toiminnallisuuksien puutetta.

→ Koti täyttyy mukavasti viherkasveista. Tuntuu hyvältä saada eläviä kasveja kotiin. Luonto edes hitusen lähempänä. Nyt jännitän, miten moni uusista tulokkaista oppii arkeeni ja säilyy hengissä.

→ Kotimme tuntuu aina vain enemmän kodilta, vaikka joka kuukausi vuokraa maksaessa kyseenalaistan valintamme. Asumiskustannuksissa voisi kyllä säästää roimasti, kun katsoisi hieman edullisempia vaihtoehtoja. Tuntuu vain riskialttiilta nähdä suuri vaiva uuden kodin etsimisessä ja sinne muuttamisessa, kun tämä koti on kuitenkin palvellut meitä erittäin hyvin.

→ Helmikuussa innostuin bodybalancesta, pelit ja pelillisyys -kurssista, työtehokkuuden parantamisesta, Scandal-sarjasta, Alex-kirjasta, Society6-verkkokaupan taiteesta ja balilaisesta kahvista. Niin ja niistä viherkasveista.

→ Yritän epätoivoisesti käydä läpi tavaroita ja erotella kirpputorille joutavat erilleen. Vaatteista käytännössä puolet olivat sellaisia, joita en enää käytä. Aikakin tehdä tilaa. Olen tässä hommassa niin saamaton, että minun on aina pyydettävä Suvi-Marja kylään vahtimaan, etten luovuta kesken kaiken.

→ Tavaroita läpikäydessä huomaan konkreettisesti, miten surkea kierrättäjä olen. Kuinka moni muu tunnustaa raivatessaan heittävän suurin piirtein kaiken sekajätteeseen, jos se ei mene kirpparille? Rikkinäinen elektroniikka pitäisi toimittaa sitä myyvään liikkeeseen, muovi lähikaupan keräyspisteeseen, pahvi ja paperi erilleen ja niin edelleen. No, pikkuhiljaa kohti parempia tapoja.

→ Helmikuun alussa palasimme Balilta kotiin ja kävin kyllä todellisen kotiinpaluushokin läpi, mutta parissa viikossa arkikin alkoi järjestyä. Koko kuukausi meni painajaisia nähden ja uupuneena heräten. Eilen viimein huomasin, että olin nukkunut koko yön ongelmitta. Aamulla päällimmäinen tunne oli viimeinkin jotain muuta kuin sekava ja ahdistunut unien jäljiltä.

→ Tänään naistenpäivänä on ollut aika hyvä olla. Aamun kirjastoreissun jälkeen menin hakemaan postipakettia. Samalla huomasin ilokseni, että lähiruokakauppamme yhteyteen oli avattu ihana kukkakauppa. Olen toivonut tätä siitä asti, kun tänne muutimme. Kaiken lisäksi yrittäjä oli juuri sellainen palveluhenkinen, intohimoinen, iloinen nainen, jonka toivoisinkin omistavan lähikukkakauppani. Sain kaupanpäälliseksi ilmaisen ruusun, koska olin sattumalta yksi ensimmäisistä asiakkaista. Koko kukkakauppakäynti ilahdutti niin suuresti, että kehuin sitä Positiviinen Pirkkala -ryhmässä Facebookissa ja se saikin paljon keskustelua aikaa. Tuli monelle muullekin ihan uutena tietona tämä putiikki.

Tällaisia kevyitä ajatuksia pyörii päässäni tänään. Joskus hyvä näinkin. Lauantaina täytän 28 vuotta ja minusta tuntuu, että olen ollut sen ikäinen jo pitkään. Vähintäänkin viiden vuoden ajan.

Selina Kustula

PS. Mietin, että onko aivan luvatonta laittaa samaan blogitekstiin värillisiä ja mustavalkoisia kuvia ja vielä aivan eri tavoin muokattuina. Päätin ettei ole, koska tämä oli paljon hauskempaa muokattavaa näin :) Kauhea rebel.

Mökkitie

Lue myös

Ruhtinaan sali

Tulee aika paljon Porissa pyörittyä, mutta usein liikkuminen rajoittuu kauppaan, anoppilaan ja mökille. Pitäisi ehkä useammin tutkia kaupunkia laajemmin. Kävimme nimittäin ekstempore lounaalla ravintola Wanha Juhanassa ja kyllä kiitin itseäni, että olin sinä päivänä napannut kameran mukaan.

Ruhtinaan sali / Wanha Juhana / juhlapaikka Porissa / ravintola

Ihastuin välittömästi alakerran Sepänsalin tunnelmaan: taljoja, punaista tiiltä, tarkkaan harkittu valaistus. Pystyy melkein kuvittelemaan viikinkejä istumaan oluelle johonkin pöydistä. Hienot puitteet työmiesten lounaalle – kyllä kelpaa! Keskityin Sepänsalissa lähinnä syömiseen, mutta voitte kurkata kuvia Wanha Juhanan verkkosivuilta.

Kun hämyisestä kellaritilasta nousee portaat ylös, ei voi olla huokaisematta ihmetyksestä. Yläkerran Ruhtinaan sali on kyllä nimensä mukaisesti aivan toista maata. Valo tulvii valtavista ikkunoista ja vanha lankkulattia natisee jalkojen alla. Rouheat, puiset ikkunaluukut luovat hienon kontrastin tilan selkeisiin ja vaaleisiin linjoihin. Tuntuu kuin itsekin kasvaisi pituutta huonekorkeuden myötä.

Wanha Juhana / Pori / Ruhtinaan sali / juhlapaikka Ruhtinaan sali / Wanha Juhana / juhlapaikka Porissa Ruhtinaan sali / Wanha Juhana / juhlapaikka Porissa / ravintola / puulattia

Ravintola sijaitsee yhdessä Porin vanhimmista rakennuksista. Se on rakennettu kaupaksi ja kauppiaan kodiksi 1898. Pitkään historiaan mahtuu paljon. Rakennuksessa on toiminut mm. Helmisen Nostokonepalvelun pääkonttori, autoliike, yleinen sauna, radioliike, parturi, kylmäkoneliike, taulukauppa ja koulu. Nykyisillä omistajilla rakennus on ollut 2003 vuodesta saakka ja Wanha Juhana avattiin 2010.

Ruhtinaan sali / Vanha Juhana / juhlapaikka Porissa / häät Ruhtinaan sali / Wanha Juhana / juhlapaikka Porissa / puulattiaRuhtinaan sali / Wanha Juhana / juhlapaikka PorissaRuhtinaan sali / Wanha Juhana / juhlapaikka Porissa

Mitäs pidätte? Täytyy kyllä jatkossa avata silmät ja pysähtyä Porissa vähän muuallekin, eikä vain sännätä vauhdilla mökille :) Onko vinkkejä, missä kannattaisi käydä?

Selina Kustula

 

 

Lue myös