Tunsin itseni rikolliseksi. Kuin murtovaras häiritsin mökin talviunta. Siellä se oli rauhassa lumipeiton alla lepäämässä. Luuli saavansa olla rauhassa.
En olisi koskaan uskonut haluavani mökille talvella. Varsinkin kun mökki on merellä saaressa. Päätimme kuitenkin käydä viemässä polttopuita jäitä pitkin. Useita vaatekerroksia päällä ja peräkärry puita täynnä suuntasimme Meri-Poriin. Viime talvi oli niin leuto, että oma moottorikelkka oli myyty jo ennen joulua. Onneksi on hyvät mökkinaapurit, jotka auttavat tällaisissa tilanteissa.
Tuntui oudolta olla saaressa talvella. Aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä meri-ilman ympäröimä mökki on todella kylmä. Mökin lämmittämisen ajan olen yleensä vuorautunut vilttikasan alle koira kainalossa. Kylmyys on tuntunut luissa asti. Tällä kertaa mökki sen sijaan tarjosi pakopaikan lumen keskellä. Vaatetta oli kerrankin tarpeeksi ja mökkiviikonloppujen ikävä iski.
Kaikki tavarat olivat juuri niin kuin ne oli viimeksi jätetty. Villasukkani odottivat sängyn reunalla ja viime kerralla tiskatut astiat olivat tiskipöydällä, johon ne jätin kuivumaan. Pöydällä olivat keltaiset kynttilät, jotka ilahduttavat minua joka kerta. Huokaisin taas onnesta katsoessani helmiäisharmaita seiniä, jotka valmistuivat viime kesänä. Toki paljon on vielä remontoitavaa.
Tuvassa täytyisi tehdä sähkötyöt. Myös uuni, liesi ja jääkaappi on uusittava. Keittiöön tarvitaan myös kaapinovet ja pöytätaso. Sitten vielä verhotangot, verhot, uusia vanhoja kalusteita, tyynyjä, vilttejä… Lisäksi haaveena on antiikkilaastipinta vanhalle leivinuunille. Työmäärä ei kuitenkaan hirvitä vaan pikemminkin hymyilyttää. Eivätkä nämä haaveilut lopu tuvan valmistuessa. Seuraavaksi on vuorossa sauna, saunakämpän terassi, vierastupa, makuuhuone, piha.
Olen miettinyt, että miten minusta tuli tällainen mökkihöperö. Rakastan juoksevaa vettä, tavallista suihkua, normaalia vessaa ja muita nykyajan mukavuuksia. Ehkä mökkirakkaus liittyy pysyvyyteen. Kaupunkiasunnot tuntuvat olevan aina jollain tavalla väliaikaiskoteja. Kyllästyn vuodessa asuntoon ja haluan hyvin pian muuttaa uudestaan. Kodissa tulee myös tehtyä paljon töitä ja siihen liittyy paljon arjen kiireitä ja myös stressiä.
Mökki sen sijaan on ja pysyy. Nöyrästi se odottaa väsynyttä arjen ahertajaa. Aika on pysähtynyt. Se on kuin turvapaikka, jonne voi tulla lepäämään ja unohtamaan kaiken muun. Nukkua pitkään ja juoda kahvia aamulla sängyssä. Lukea samalla pokkaria ja katsoa kuinka valo tulee pehmeästi sisälle verhojen läpi.
Nyt oli taas aika jättää mökki odottamaan kevättä. Saaren ympärillä rannassa oli vesi jään päällä. Jää oli korkeapaineen myötä laskenut ja matalapaineessa taas noussut. Rannassa jää ei liiku mihinkään. Vaikutelma muistutti vallihautaa linnan ympärillä. Metrin levyinen jääsilta kuitenkin löytyi. Mökki jäi nukkumaan rauhassa talviuntaan. Nähdään taas keväällä.
Selina Kustula
ENG// Our summer cottage was sleeping under its snowy blanket. Time had stopped and everything was exactly the way we left it. We’ll meet again in spring.
