Pete Townshendin Let My Love Open the Door voisi olla mainio herätysääni.
Väsymys painaa aivan uskomattoman voimakkaasti. Valo ei tunnu auttavan tai sitten se ei vain tavoita tätä työpistettä. Kahvi ei auta. Se lähinnä saa viimeisetkin keskittymiskyvyn rippeet katoamaan. Pää liitelee ympäriinsä jossain muissa maissa ja maailmoissa, vaikka perse onkin penkissä.
Vaihdan teehen. Opettelin aikoinaan juomaan teetä vain sen vuoksi, että äitini silloin omistamassa sisustus- ja lahjatavaraliikkeessä oli myynnissä niin kaunis Sagaformin teepannu, että se oli pakko saada. Kyseinen teepannu löytyy keittiöstäni vielä näin 10 vuotta myöhemmin.
Olen kuullut huhuja, että terveellinen ruokavalio, liikunta ja riittävä uni auttaa jaksamaan. Kummallisia puheita. En ole koskaan kokeillut. Paljon kehutaan myös kohtuutta kaikessa. Voit herkutella, jos syöt yleensä terveellisesti. Voit laiskotella, kunhan muistat kuitenkin myös liikkua.
Olen ääripäiden ihminen. Jos syön suklaata, syön sitä joka päivä. Jos juon kahvia, se tarkoittaa noin litraa päivässä. Katsottuani lokakuussa Cowspiracyn olin lihattomalla kuukauden putkeen. Siihen on tullut kuitenkin käytännön ja kulttuurin sanelemana jonkinlainen kohtuus. En vieläkään ymmärrä, miten muuttaisin helposti ja halvalla ruokavalioni lihattomaksi. Kvinoa, soijarouhe, tofu… Voi luoja.
Jostain syystä ääripäätä liikunnasta ei ole löytynyt. Ehkä pitäisi etsiä joku höntsyjoukkue, koska yksilöurheilua en tajua. En liikunnan enkä työn suhteen. Mitä iloa on voittaa ja kehittyä, jos sen tekee yksin?
Näissä mietteissä tätä viikkoa eteenpäin.
