Jostain syystä tämä viikko tuntuu mahtavalta. Aamuherätyskin tuntui helpolta, mikä on aika erikoista omalla kohdalla. Tänään on luvassa messukokous Seinäjoella ja jään vielä yöksi siskon luo. On ihana nähdä kummityttöäkin samalla.

Näillä näkymin saan loppuviikon aikana monta hommaa päätökseen ja to do -lista lyhenee ilahduttavasti. Lisäksi olen sopinut metsälenkkiä, kavereitten kanssa kokkailua ja Ikea-shoppailua (kodinkoneet mökille!!). Ei voi moittia. Tiesittekö muuten, että tänään alkoin apinan vuosi? Se on kuulemma muutosten vuosi. Toivottavasti on ja toivottavasti hyvien muutosten.

Paras biisi viikon starttaamiseen on Paolo Nutinin New Shoes. Sopivan kepeä ja helppo hoilata mukana, vaikka laulutaitoja ei löydykään.

Selina Kustula

PS. Kuvat lähes kymmenen vuoden takaa Lappajärveltä joulu 2006.

// ENG Great week ahead.

Voi apua! En tiennyt olevani näin tekstiilihullu.

Viime aikoina LKV vaisto -talon suhteen päässä on pyörinyt tekstiilit ja miten niillä vaikutetaan talon kokonaistunnelmaan. Siihen fiilikseen, mikä talossa on olla ja elää. Vaikka tavoitteena onkin moderni ja linjakas tyyli, jossa katseella on tilaa liikkua vapaasti, ei se tarkoita kylmää ja kolkkoa.

Pehmeyttä, lämpöä, kotoisuutta ja ylellisyyttä taloon tuo Lennol. Olen aina pitänyt heidän ainutlaatuisesta tyylistä. ”Ylellistä. Kaunista. Aina.” kuten slogan lupailee. En siis ollut kovin vaikeasti taivuteltavissa, kun Satu ja Severi, talon asukkaat, kertoivat yhdeksi sisustussuosikikseen Lennolin.

Käväisin vierailulla Lennolin tehtaanmyymälässä Jalasjärvellä. Tuli taas todistettua oma hieman innostunut suhtautuminen kodin tekstiileihin. Luonteestani kertoo jotain se, että omistan kolme päiväpeittoa. Ei mitenkään liian helposti varastoitavia sisustuselementtejä. Vierailu oli aika pökerryttävän inspiroiva. Täysi kymppi palvelusta ja valikoimasta.

Kannattaa kurkata Lennolin kevätkuvastoa. Mun sydämen vei mm. Adele ja Milo. Mites teillä?

Se mitä taloon valittiin paljastuu vasta myöhemmin :) Pysykäähän kuulolla.

#LKVvaistotalo #asuntomessut2016

Selina Kustula

Pete Townshendin Let My Love Open the Door voisi olla mainio herätysääni.

Väsymys painaa aivan uskomattoman voimakkaasti. Valo ei tunnu auttavan tai sitten se ei vain tavoita tätä työpistettä. Kahvi ei auta. Se lähinnä saa viimeisetkin keskittymiskyvyn rippeet katoamaan. Pää liitelee ympäriinsä jossain muissa maissa ja maailmoissa, vaikka perse onkin penkissä.

Vaihdan teehen. Opettelin aikoinaan juomaan teetä vain sen vuoksi, että äitini silloin omistamassa sisustus- ja lahjatavaraliikkeessä oli myynnissä niin kaunis Sagaformin teepannu, että se oli pakko saada. Kyseinen teepannu löytyy keittiöstäni vielä näin 10 vuotta myöhemmin.

Olen kuullut huhuja, että terveellinen ruokavalio, liikunta ja riittävä uni auttaa jaksamaan. Kummallisia puheita. En ole koskaan kokeillut. Paljon kehutaan myös kohtuutta kaikessa. Voit herkutella, jos syöt yleensä terveellisesti. Voit laiskotella, kunhan muistat kuitenkin myös liikkua.

Olen ääripäiden ihminen. Jos syön suklaata, syön sitä joka päivä. Jos juon kahvia, se tarkoittaa noin litraa päivässä. Katsottuani lokakuussa Cowspiracyn olin lihattomalla kuukauden putkeen. Siihen on tullut kuitenkin käytännön ja kulttuurin sanelemana jonkinlainen kohtuus. En vieläkään ymmärrä, miten muuttaisin helposti ja halvalla ruokavalioni lihattomaksi. Kvinoa, soijarouhe, tofu… Voi luoja.

Jostain syystä ääripäätä liikunnasta ei ole löytynyt. Ehkä pitäisi etsiä joku höntsyjoukkue, koska yksilöurheilua en tajua. En liikunnan enkä työn suhteen. Mitä iloa on voittaa ja kehittyä, jos sen tekee yksin?

Näissä mietteissä tätä viikkoa eteenpäin.