arrow-down arrow-left arrow-right arrow-up bubble bubbles enlarge facebook heart home instagram linkedin loop2 menu twitter youtube Vuosi: 2017 | Sivu 4 | Leijonaa mä metsästän
Valikko

Hallitse ja kahlitse

Viime viikkoina olen pähkäillyt paljon sitä, miten saisin nyt elämäni, arkeni ja kotini sekä ruokavalioni, työpäiväni ja tehtäväni järjestykseen, hallintaan. Pitäisikö ostaa dymo ja laputtaa kaikki hyllyt, rasiat ja laatikot kotona niin pysyy tavarat paikoillaan. Karsia kaikki mahdolliset menot, jotka eivät elämääni mahdu ja varata kiveen hakattu paikka kalenterista niille, jotka haluan säilyttää. Se varmasti auttaisi valmistautumaan syksyyn.

Minua Snapchatissa tai Facebookissa seuraavat tietävätkin jo, että aikamoinen syksy on luvassa. Startup-yritykseni MustRide sai Tekesiltä rahoituksen, jonka avulla kehitämme ensimmäisen version, tutkimme markkinoita ja testaamme konseptia. Töitä on edessä ja paljon. Vieläpä sellaisia asioita, joita teen ensimmäistä kertaa. Oikeastaan tuntuu jo viimeisen vuoden olleen arkeni jatkuvaa uuden opettelua, mikä toki omalla kohdalla on välttämättömyys motivaation kannalta.

Tähän lisäksi vielä sain Tampereen yliopistolta tiedon, että olen tullut hyväksytyksi tietojenkäsittelytieteiden koulutusohjelmaan. Hakeminen sinne oli osittain silloin tällöin päässäni pyörinyt ajatus ja osittain viime hetken päähänpistos. En uskonut hetkeäkään pääseväni sisään. Nyt koko ajatus kauhistuttaa ja jännittää. Mutta eiköhän se siitä. Suuntaan tai toiseen.

Tuota syksyä ajatellessa olen aina uudestaan palannut ajatukseen, että nyt täytyy jotenkin järjestää kaikki. Siis aivan kaikki. Että sillä tavalla se oma pääkin pysyy järjestyksessä ja asiat hoituu ajallaan ja on helppo keskittyä. Hassua, miten 27-vuotiaanakin koittaa vielä huijata itseään. Joku minua viisaampi osaa varmaan kertoa, miksi haluamme niin suuresti hallita elämäämme, työtämme, kumppaniamme, kotiamme, ruokavaliotamme… Lista on loputon.

Taidankin siis noudattaa Elina Tanskasen ohjetta ja ihan vain hyväksyä kaaoksen. Ihan hyvin on toiminut tähänkin saakka.

Selina Kustula

ps. Nyt muuten tajusin, että vähän läheltä liippuu vanha blogitekstini: Itsensäjohtamisesta itsensähallintaan. What went wrong? :D Mihinkäs kissa karvoistaan pääsisi.

// Kuvat otettu pitkin tätä kesää napsittu polttareissa, mökillä, Tönöllä, motoristitapaamisella, Helsingissä ja ensimmäisen pavlovani valmistuttua.

Lue myös

Vielä elossa oon

joutsen juhannus

Juhannus. Viimein olet täällä.

Fiilis on aika mainio, vaikka juhannus harvemmin minulle mikään suuri juhla onkaan. Oikeastaan minulla ei ole koskaan ollut mitään perinteitä juhannusta koskien. Ei ole ollut mitään tiettyä porukkaa, jolla mentäisiin samoille festareille joka vuosi tai mökille tai mitään toistuvaa.

Nyt kuitenkin tuntuu, että mökille pakeneminen saattaapi muuttua perinteeksi. Tämän jutun kuvat otin viikko sitten mökillä. Eikö ihana kukkapaljous? Toivottavasti kukkii vieläkin.

Välitilinpäätös

Kirjoitan tätä junassa matkalla Tampereelle, josta jatkan sitten autolla Poriin ja veneellä mökille. Vielä on saunarempassa viimeisteltävää, mutta eihän sitä saunaa tarvita kuin vasta juhannusaattoiltana, joten eipä tuostakaan stressiä. Ei velvollisuuksia, ei huolia. Tänä viikonloppuna ei aikatauluja tuijoteta tai asioita suunnitella kauheasti eteenpäin. Whatever happens, happens. Была́ не была́.

Juhannusta edeltävät pari viikkoa olen ollut suurimman osan ajastani vanhalla kotipaikkakunnallani Kauhavalla. Olen tuurannut isääni hänen loman ajan, joten käytännössä toimisto ja työ ovat poikenneet suuresti normaalista arjestani. Sen lisäksi poikaystävä ja koira ja koti ovat olleet vähän kauempana ja olen asustellut yksikseni vanhempieni talossa. Erilainen arki ja kotipaikkakunnan aiheuttama nostalgia pistävät pakostakin mietiskelemään mennyttä ja tulevaa.

Tänä vuonna juhannus on ollut itselleni muutenkin eräänlainen aikakauden päätös, isompi deadline. Sen lisäksi, että mökkisauna valmistuu juuri juhannusaattona, moni muukin projekti ja projektin osa-alue saa päätöksensä. Todella kiireinen ja uuvuttava ja epävarmuutta täynnä ollut kevät on ohi. Juhannus tuntuu nyt siis harvinaisen paljon välitilinpäätökseltä. Ja niin kuin pidempään blogia lukeneet tietävät, rakastan uuden vuoden kaltaisia uusia alkuja.

Jospa nyt alkaisi energinen ja hivenen selkeämpi, mutta toivottavasti yhtä jännittävä arki. Ja mökilläkin pääsisi saunomaan ja siitä johtuen myös yöpymään. Poltetaan juhannuskokossa vanhan saunan rippeet ja annetaan savun mukana haihtua kevään väsymys.

Nauttikaa viikonlopusta.

Selina Kustula

kukat juhannus

 

Lue myös

Ilta-auringon musiikkia: Noah Curys - Make Me (Cry)

Noah Curys – Make Me (Cry) ft. Labrinth

Tässä ilta-auringossa duuneja tehdessä tuli taas mietittyä taustamusiikkeja ja omaa suhdetta musiikkiin. En ole itse missään määrin musikaalinen ja ymmärrän siitä hyvin vähän. Olen siis puhtaasti vastaanottava osapuoli tässä suhteessa.

Musiikin kuunteleminenkin on mulle hyvin kausittaista. En ole siis lainkaan sellainen ihminen, joka löytää uutta kuunneltavaa tai tekee hyviä soittolistoja tai hakee arkeensa voimaa musiikista. Tai siis yleensä en ole. Ajoittain on joitakin biisejä, joihin tukeudun ja joista haen voimaa. Mutta käytännössä voi aivan hyvin mennä vaikka viikko ilman, että kuuntelen lainkaan musiikkia.

Tässä kuitenkin yksi biisi, joka on nyt ilahduttanut tänä keväänä. Noah Curys on Miley Curyksen pikkusisko, jolla on aivan yhtä upea ääni kuin Mileylla. Toivottavasti ura ja elämä veisi kuitenkin vähän tasaisempia reittejä eteenpäin kuin siskollaan.Spotifysta löytyi jo useampikin biisi, mutta

Spotifysta löytyi jo useampikin biisi, mutta Make Me (Cry) erityisesti ihastutti.

I never needed you like I do right now
I never needed you like I do right now
I never hated you like I do right now
’Cause all you ever do is make me

Gave you up ’bout twenty-one times
Felt those lips tell me twenty-one lies
You’ll be the death of me
Sage advice
Love, lovin’ you could make Jesus cry

When I hear you sayin’, ”Darlin’, your kiss is like an antidote”
I’m fightin’ like I’m Ali
But you got me on the ropes

I never needed you like I do right now
I never needed you like I do right now
I never hated you like I do right now
’Cause all you ever do is make me

Couldn’t hear the thunder, but I heard your heart race
Couldn’t see the rain, we’re too busy makin’ hurricanes
Love ain’t easy when it ain’t my way
But it gets hard, when you ain’t here makin’ me crazy

Baby, say the word, darlin’
You know just how to hold the sucker down
So I’ll see you in the morning
I can’t watch you walk out

I never needed you like I do right now
I never needed you like I do right now
I never hated you like I do right now
’Cause all you ever do is make me

Cry, cry, cry

Hear the thunder, see the rain
Ooh, ooh, yeah, ooh
Keep on makin’ me cry
Yeah, hey, hey yeah, ooh
Keep makin’ me scream and holler
Keep on makin’ me cry
You don’t know what you do to me
Hey, hey, yeah

I never needed you like I do right now
I never needed you like I do right now
I never hated you like I do right now
’Cause all you ever do is make me

 

Ootteko ehtinyt jo tutustua Noahin biiseihin? Mitä tykkäätte? :)

Selina Kustula

Lue myös

Mistä edes alottaisi?

Sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain tai olla tekemättä. Jossain ihmeellisessä välimaastossa seilaa mieli. Ja some jauhaa vain munkeista ja lumisateesta.

Arjesta siirtyminen hiljaisuuteen ja rauhallisuuteen vaatii pienen.. no, siirtymän. Yksinolo tuntuu yhtäkkiä oudolta. Kummallista, miten sitä kaipaa kauheasti hälinää ja paljon ihmisiä ympärilleen.

Saunaremontti etenee

Käväisinkin nyt ensimmäisen kerran mökillä tämän kevään osalta. Mökin työmäärä tuntui yhtäkkiä kokonaisuutena katseltuna valtavalta. Haluaisin oikeastaan, että kaikki tehtäisiin kokonaan valmiiksi kerralla, mutta siinä ei ole ajallisesti eikä taloudellisesti järkeä, joten pakko paloitella tekemistä ja tehdä jotkin asiat vähän pienemmin nyt ja kunnolla vasta parin vuoden päästä.

Saunan pukuhuone odottaa vielä inspiraatiota. Lattia, seinät, kalusteet?

Saunaremontti on nyt siinä vaiheessa, että kuvissa näkyy lähinnä betonipölyä ilmassa. Homma vähän laajeni pukuhuoneenkin puolelle, joka nyt varmaan saa kohtalon jäädä välivaiheeseen tämän vuoden osalta. Muovimatto revittiin irti, mutta en usko, että isketään tämän huoneen kimppuun vielä tämän enempää. Tekemistä riittää jo muissa tiloissa aivan tarpeeksi.

Makuuhuoneen remppa jonain toisena vuonna. Nyt vain kalusteilla ja tekstiileillä pelaamista.

Makuuhuone sai tällä kertaa kokea lähinnä totaalisen tyhjennyksen kaikesta roinasta. Seinät ovat rumat, mutta saavat olla sellaiset nyt ainakin pari vuotta. Nyt mietin parisängyn lykkäämistä nurkkaan ja jollain väliverholla omaksi nukkumissopeksi rajaamista. Loppuosa huoneesta saisi toimittaa olohuoneen virkaa, jota se on oikeastaan tähän asti tehnytkin. Mietin puisen vuodesohvan hankkimista tilaan. Toimisi hyvin vieraspetinä tarvittaessa.Myös matot on hankintalistalla. Täytyy vähän miettiä. Mitähän tästä tilasta oikein tekisi.

Pikkuprojekteja kesälle

Mikä kangas laitetaan? Mikä sävy puuosiin?

Vaikka kesä onkin jo aika täynnä tekemistä, haluaisin kunnostaa pari nojatuolia, jotka olivat aiemmin pukuhuoneessa. Ne ovat mökin vanhan omistajan perua. Kamalasta kuosista huolimatta ovat ne malliltaan todella hienot. Olen aivan ihastunut tuohon kevyeen ulkomuotoon yhdistettynä mukavuuteen. Jos meillä kotona olisi sopiva tila, veisin varmaan nämä sinne. En tosin vielä tiedä, minkälainen kangas olisi hyvä ja mikä sävy sopisi puuosiin. Ideoita?

Nuo tuolit ovat enemmän loppukevään ekstraprojekti, jos niille piisaa aikaa. Sen sijaan ennen juhannusta haluaisin rakentaa meille ulos isomman ruokapöydän. Eikä tietenkään ole minkäänlaista ajatusta, millainen pöytä voisi olla tai miten sen rakentaisin.

Saunaremontin jätekasaa katsoessa tulinkin bonganneeksi vanhat lauteet. Mietin, että hiomalla ja maalaamalla niistä saisi ison ruokapöydän kannen ulos. Mittaa on pituussuunnassa noin 150 cm ja vierekkäin laitettuna leveys on varmaan vajaan metrin verran. En ehtinyt näitä mitata tällä reissulla, mutta kantaessani lauteita talteen totesin ne aika painaviksi.

Mistä pöytään taikoisi tukevat jalat? Pihan suhteen isommat remppahommat jätetään myöhemmäksi, joten mieluiten pöytä saisi vielä olla jotenkuten siirreltävässä muodossa. Betoniharkot tulivat ensimmäisenä mieleen, mutta mitä muita vaihtoehtoja olisi? Ikean pukkijalat eivät taida tähän soveltua. Onko ideoita? Olen jo harrastanut epätoivoista Pinterest-harhailua hyvän tovin :D

 

Tämmöisissä remonttimietteissä minä. Mitäs teidän vappuunne? :) Onko pro-vinkkejä näihin mun projekteihin?

Selina Kustula

 

Lue myös

Perjantai-illan sarjasuositus: Girlboss

Netflix-original: Girlboss

Ai, että! Aivan mahtava fiilis. Perjantain työpäivä päättyi siihen, että viikon (oikeastaan kuukauden) deadlinet on hoidettu ja oikeasti voi lähteä viikonlopun viettoon niin, että iso duuni on saatu valmiiksi ja on todellakin ansainnut rentoutumisen, levon, hauskanpidon. Ei tarvitse miettiä, että sata hommaa odottaa tekemistä ja miten tästä selvitään. Ei tarvitse ahdistua, miten aika ja voimat riittää kaikkeen. Nyt on lupa ihan oikeasti hengähtää ja olla ylpeä tekemisistään.

Ilta vaan paranee, kun kämppä on tyhjä (kaikella rakkaudella, joskus on mahtavaa olla yksin) ja Alkosta mukaan tarttunut pikkuskumppa lasissa. JA! Iso ja! Netflixistä tulee välittömästi suosituksena uusi sarja vastaan, eikä mikä tahansa sarja vaan Girlboss. En ollut edes kuullut, että kyseisestä kirjasta on tehty TV-sarja.

Sophia Amoruso: #GirlBoss

Lyhykäisyydessään kyse on Sophia Amoruson #GirlBoss-kirjasta, joka kertoo löyhän elämänkerrallisesti, kuinka hän rakensi oman vaateimperiuminsa. Amoruso oli vuonna 2016 yksi maailman rikkaimmista self-made naisista. Hän aloitti koko touhun eBayssä 22-vuotiaana. Väittäisin, että Amaruson kirja varmasti herättää tunteita ja saa monella savun nousemaan korvista, mikä tekee kyllä hyvääkin aika ajoin. Kannattaa lukaista Idan mainio blogiteksti kyseisestä kirjasta.

Kirja on itselläni vielä lukematta, mutta nyt tässä perjantai-illan iloksi ylhäisessä yksinäisyydessä on tullut tätä TV-sarjaa katsottua kuusi jaksoa. Todella viihdyttävä, iloinen ja sopivan kepeä olematta ihan täyttä höttöä. Tuumasin alkuun, että kylläpä kivasti kuvastaa nykypäivän mentaliteettia. Make your own future ja niin edelleen. Sitten toisaalta mietin, että eikö tuo ole aina ollut amerikkalainen ajattelutapa. American dream. Ehkä se sitten on vain kokenut uudistumisen.

Ja tästä erittäin luontevalla aasin sillalla vahva suositus myös Ronja Salmen kirjoittamalle kolumnille: Olen ysärin lapsi ja yrittäjä, ja niin on pian meistä moni muukin – mutta Suomi ei ole meihin valmis. Vastaavia samaistumisen tunteita harvemmin tulee toisten teksteistä. Aivan kuin oma elämä toisen kirjoittamassa kolumnissa.

Otappa näistä perjantai-illan mietteistä selvää. Onko kirja tai sarja tuttu? Ällöttääkö koko hehkutus? Mites Ronja Salmen kolumni – kolahtiko? Yrittäjyys wtf.

Selina Kustula

PS. Pakko myöntää, että hullun vahvoja samaistumisfiiliksiä myös tässä Girlboss-sarjassa.

Lue myös