On niin monta asiaa, joista haluaisin nyt kirjoittaa, mutta kaikkea ei pysty. Tiimimestarit-matkani* on jo yli puolen välin ja tämä viimeisin kerta oli aika ikimuistoinen.
Visiolla on ihmeellinen voima myös pienen mittakaavan tekemisessä. Aloitimme torstain tyypillisesti niin sanotulla check in -kierroksella, jossa kerroimme käytännön kokeiluistamme sekä vastasimme valmentajamme Pasin esittämään kysymykseen: ”Miten tästä kerrasta tehdään ikimuistoinen?”
Tuo yksinkertainen kysymys jäi varmasti jokaisen takaraivoon, koska koko kolmen päivän rutistuksen ajan autoimme toisiamme, jaoimme kokemuksemme ja tietomme, luotimme toisiimme ja nauroimme paljon.
Eikä se reissu ollut ikimuistoinen vain sen takia, että ympärilläni oli luottamusta, viisautta, lepoa ja iloa. Reissu muutti ajatteluani ja sai aikaan konkreettisia tekoja. Kiitos siitä.
En oikein tiedä, miten jäsentelisin asian helposti ja nopeasti ulkopuolisen ymmärrettäväksi, joten en edes yritä. Sanon kuitenkin, että oppiminen vie yleensä aikaa ja on aina hitaampaa kuin luulen. Tällä kertaa kuitenkin ajatteluni kiepautettiin aika nopeasti uuteen suuntaan.
Edessäni on toivottavasti muutosten kevät eikä pelkästään yritykseni parissa. Pikemminkin nimenomaan sen ulkopuolella. On aika tehdä muutoksia Selinaan ja kysellä vähän isompia kysymyksiä. Nyt otan vähän vähemmän valmentavan otteen itseni johtamiseen.
Hyvin mystistä tekstiä, mutta tämä onkin enemmän minua kuin sinua varten. Ehkä tästä saa selkoa paremmin kesään mennessä. Sikäli mikäli ajatustyöni tulee myös tänne blogiin tekstin muodossa näkyviin.
Selina Kustula
Smetanaa, suikaleita, salaatinkastiketta, Sandelssia… 15 eurolla S-kirjaimella alkavia tuotteita.Jokainen toi tuotteita, jotka alkavat samalla kirjaimella kuin oma nimi. Tästä sitten innovointiin illallista.
*Tiimimestarit on 1,5 vuoden valmennus, jossa syvennytään tiimioppimiseen ja valmentavaan johtamiseen. Matkan alkutunnelmia voit lukea täältä.
Ai miten ne moottoripyörämessut meni!? No hyvin! Kannatti ehdottomasti mennä, vaikka kuinka jännittikin. Fiiliksiä ennen messuja voit tsekata tästä aiemmasta kirjoituksestani.
Millaiset messut MP-messut ovat?
En ollut koskaan ollut moottoripyörämessuilla, vaikka monesti olen yrittänyt sitä sovittaa aikatauluihini. Ensi kerta messuilla olikin sitten samantien ensimmäinen kerta näytteilleasettajana. Tällaiselle kolmen naisen porukalle oli aikamoinen kokemus olla sen testosteronimyrskyn keskellä kolme päivää :D Messukävijät tietää, mistä puhun.
Miten MP-messuja kuvailisi? Ehkä paras määritelmä olisi motoristien festarit keskellä talvea. Moottoripyörämerkkien lisäksi ständeillä oli edustettuna eri kerhoja ja pienempiä alan yrityksiä. Lisäksi oli esityksiä kuten tankotanssishow, livemusaa, reissutarinoiden jakamista puheiden muodossa, Miss MP 17 -kilpailu ja paljon muuta.
MP-messuilla ihmiset ottavat aika rennosti ja ovat selvästi tulleet hakemaan inspiraatiota ja tapaamaan tuttujaan. Lauantaina maistellaan MP-messujen omaa olutta ja vietetään hauskaa iltaa porukalla. Sunnuntai on enemmän lapsiperheiden päivä.
MustRide osallistui MP-messuille Tie Vie -osastolle, joka sopi hyvin tällaiselle pienelle yritykselle. Ständimme oli 3 * 3 metriä ja sisälsi taustaseinän ja pöydän. Toimi meille todella hyvin. Meillä oli mukanamme pari julistetta, flyereita, tuhat ystävänpäiväkorttia, rollup ja Smarter Surfaces -valkotaulukalvoja. Kokonaisuus oli todella toimiva. Kirjoitimme kalvoihin kysymykset ”Miksi olet motoristi?”, ”Mistä inspiraatiota motomatkailuun?” ja ”Mikä on paras pyörämerkki?”. Kysymykset ja niihin vastaaminen pidättelivät kiireen keskellä ihmisiä juuri sopivasti, että edelliset arvontaan osallistujat ehtivät jatkaa eteenpäin. Kysymykset herättivät myös mielenkiintoista keskustelua, kun kävijät alkoivat aidosti miettiä, miksi he ovat motoristeja.
Lähes tuhat ystävänpäiväkorttia lähti motoristien matkaan ständiltämme.Ihana advisorimme Anni Vepsäläinen kävi moikkaamassa ständillämme.
Teimme perjantaina pikahaastatteluita motoristeille avoimien kysymyksien kera. Tavoitteena oli oppia mahdollisimman paljon heistä, heidän matkaamisestaan ja suhtautumisesta harrastukseensa. Samalla jaoimme MustRiden ystävänpäiväkortteja ja pyysimme osallistumaan arvontaan. Lauantaina ei haastatteluja juurikaan tehty, koska tungos oli niin kova.
Konkarit meitä varoittelivatkin, että lauantaina ehtii hädintuskin syömään, kun porukkaa on niin paljon. Eivät todellakaan valehdelleet. Käytännössä lauantaina vähintään joka toinen minuutti joku aloitti kirjoittamaan nimeään ja sähköpostiaan arvontalipukkeeseen. Aika hullu tahti.
Sunnuntai oli perheiden päivä ja paljon rauhallisempi, joten kävimme vuorotellen kiertämässä messut läpi. Tavoite oli tutustua alaan ja muihin toimijoihin sekä dokumentoida kuvien ja videoiden kera. Se onnistuikin erittäin hyvin. Tällaisen aloittelijan silmin koko reissu oli todella inspiroiva ja aiheutti aikamoista kihelmöintiä vatsanpohjalla. Käytännössä alan yritykset ja harrastajat saman katon alla suoraan silmiemme edessä. Uuden yrityksen silmin täytyy myös todeta, että aika korvaamattoman hieno kokemus päästä kolmen päivän aikana kohtaamaan satoja ja satoja motoristeja. Paljon kannustavia kommentteja yrityksemme liittyen sekä aivan uskomattomia reissutarinoita.
Konkari ja aloittelija samassa kuvassa! Touring Finlandian ständiltä.MP69:n ständillä Ramia ja Pyryä jo nauratti sunnuntaina. Liekö edellinen ilta vähän venähtänyt? ;)
MP-messut vuonna 2018
Viime vuonna kävin Asuntomessuilla, Habitare-messuilla ja Slushissa, jotka olivat kaikki jo hyvin erilaisia kokemuksia. Jäin miettimään niitä verrattuna MP-messuihin, jotka olivat ehkä bisnesmielessä kaikista rennoimmat. Näytteilleasettajat enemmänkin jutustelivat ja hengailivat kuin myivät. Tuntui, että on tultu enemmän näkemään tuttuja kuin myymään. Mikä toki sekin on aivan ok, jos se on tavoitteena.
Mietin pakostakin, mitähän MP-messuille tapahtuisi, jos näytteilleasettajat kävisivät inspiraatiovierailulla vaikkapa Habitare-messuilla, joissa ständit olivat aivan kuin kokonaan uusia maailmoja (tsekkaa kuvia aiemmasta blogitekstistäni). Miten erikoisia elämyksiä saisi luotua moottoripyöriin liittyen? Tämän kerran MP-messuilta jäi mieleen Suzukin osasto, joka oli rajattu mustilla verhoilla omaksi maailmakseen. Se pakotti kävijän tulemaan ”sisälle” asti, jotta sai tietää, mistä on kyse.
Suzukin mystisen ständin ulkopuolella varoitus.Suzukin ständi ”sisäpuolelta”
Kuulin, että MP-messuilla uudempi kohderyhmä on mopopojat, jotka näkyivät kyllä hyvin meidänkin ständillämme vierailijoina. Varmasti hyvä veto. Mietin myös, että voisikohan ensi vuonna olla motoristipariskunnat ja/tai naiset kohderyhmänä. Pete Parkkonen lavalle ja niin pois päin :D
Tarinoita MP-messuilta 2017
Meidän ständillämme jäi mieleen pariskunnat, jotka tekevät moottoripyörämatkoja yhdessä. Pakostakin aloin miettiä lainausta ”Ride together, stay together.”
Ihastuin myös kaikkiin asennemimmeihin, joiden kanssa keskustelimme. Eräskin ehkä 13-vuotias tyttö kertoi ujosti, että hän tykkää rakennella pyöriä. Pienempi, ehkä kolmevuotias piirsi kypärän ja visiirin seinäämme. Ja kerran kääntyessäni katsomaan, kuka seinäämme kirjoittaa tällä kertaa, seisoi takanani vaaleanpunaisen repun kanssa tyttö. Hän kirjoitti hartaasti ja huolellisesti ”BMW” valkotaulukalvoon, jonka yläreunassa kysyttiin parasta pyörämerkkiä. Ja poistui siitä sitten sanomatta mitään sen enempää. Mä fanitan näitä tyyppejä niin kovaa.
Kuulin ensimmäistä kertaa FIM Rallysta viime syksynä ja Touring Finlandian ständillä pääsinkin kuulemaan lisää tarinoita reissuilta. Käytännössä eri maista tullaan isolla porukalla joka vuosi vaihtuvaan kohteeseen. Tänä vuonna kohteena on Ruotsi. FIM Rallyyn tuntuu liittyvän paljon perinteitä. Sinne tullaan kaveriporukoiden lisäksi myös yksin, pariskuntina ja jopa perheinä. Miettikää, miten siistiä, kun on käytännössä vauvasta asti matkannut ympäri maailmaa moottoripyörän sivuvaunun kyydissä! Ennen kuin on sanaakaan osannut sanoa, on jo matkannut pitkin Eurooppaan moottoripyörätapahtumaan. Siistiä!
Olen myös entistä vakuuttuneempi, että paras nuoruuden lähde on moottoripyöräily. Seittemänkymppinenkin nuortuu silmissä, kun aletaan keskustelemaan hulluimmissa moottoripyörämatkoista, vaikeimmista reiteistä, parhaista mutkapätkistä ja upeimmista maisemista.
Pakko siis toistaa, että olipa vaan mahtava kokemus. Kysykää ihmeessä, jos jäi askarruttamaan jokin. Kerron mielelläni lisää :) Kannattaa tsekata myös MustRiden somet, jotka koostuu lähinnä meidän kummallisista videoista, kuvista ja mp-fiilistelyistä.
Selina Kustula
Rakennettujen moottoripyörien osasto oli todella hieno! Ei voi kuin ihailla tarkkuutta ja luovuutta.SMOTOn ständillä kuumimpana kävi keskustelu veroistaOmalla bucket listilläni on matka Venäjälle moottoripyörällä. Nämä kaverit eivät vähentäneet matkakuumetta tippaakaan.
Olen kokeillut useita mukimuffinssiohjeita, koska onhan se parhaan reseptin löytäminen tärkeä asia, ja tähän mennessä paras on ollut Chez Henkan versio.
Samaistun juuri nyt tuohon muffinssiin. Viikonloppu meni vuorokauden ympäri töiden parissa sykkien. Ja koska resurssit ovat pienet, tekivät samat ihmiset myyntiä ständillä, haastatteluita, neuvottelivat yhteistöistä muiden yritysten ja yhteisöjen kanssa ja markkinoivat ja kävivät keskustelua somessa. Hullu hälinä päässä. Sitten vielä, kun kyse on omasta yrityksestä, kaikki informaatio toimii myös sytyttimenä uusille ideoille ja ajatuksille. Näen päässäni kuinka to do -listan pää hyppäsi kilometrikaupalla kauemmas.
Ani Kellomäki teki oikein mainion YouTube-videon luovassa työssä jaksamisesta ja ”tehojen laskemisesta”. Juuri nyt ei aivan samasta tilanteesta ole kyse, mutta samaistun tuohon ajatukseen tietoisesta rauhoittumisesta. Toimii myös lyhyemmän ja pienemmän mittakaavan asioissa. Päässäni on jonkinmoinen ylikuormitus informaatiota, inspiraatiota, sosiaalisuutta. Olo on kuin muffinssilla mukissa.
Nyt siis hidastetaan hetki. Kävin jopa kävelyllä auringonpaisteessa. Tänään rauhoitetaan oma tahti takaisin normaaliin rytmiin, eikä vastaanoteta liikaa informaatiota. Nyt ei innostuta tai imetä uutta tietoa tai ainakaan kehitytä. Muki on täynnä ja muffinssi paisuu yli, jos ei välillä rauhoita mieltä.
Niin ja siis mukimuffinssillahan tarkoitetaan mikrossa valmistettavaa muffinssia. Kuivat ainekset sekaisin mukiin, rasva ja kahvi sekaan ja muki mikroon. Niin simppeliä. Itse laitan vielä kasan pakastemustikoita taikinan päälle ennen mikroon laittamista.
NYT NE MP-MESSUT ALKAA!! En pahoittele caps lockia, koska ihan tosissaan ollaan MustRiden kanssa MP-messuilla näytteilleasettajina.
Eilen saavuttiin iltaysin maissa Messukeskukselle ja pystytettiin pikkuinen ständimme, joka ei ollut niin pieni kuin olin odottanut. Illalla ei oikein uni meinannut tulla, kun jännitti.
Ollaanko me aivan liian aikaisin messuilla jo näytteilleasettajina? Kaiken maailman startup-oppineet puhuu monista eri tekijöistä, missä startup menee mönkään. On liikaa tai liian vähän rahaa, markkinoidaan liikaa tai liian vähän, ei kuunnella asiakasta, rakastutaan omaan ideaan. Ties mitä.
Mitä jos meitä moititaan siitä, ettei meillä ole vielä valmista tuotetta myytäväksi? Mitä jos motoristi haluavatkin tietää, jo tarkalleen, mitä ominaisuuksia palvelussamme on? Olisihan me saatu näistä messuista valtavasti oppeja, kontakteja ja innostusta ihan ilman ständiäkin. Ei olisi läheskään yhtä jännittävää.
Olemme kuitenkin tulleet tänne oppimaan. Haluamme kuulla, mitä motoristien päässä liikkuu. Mitä haasteita ja unelmia heillä on harrastukseensa liittyen? Jos meitä jostain on kehuttu niin siitä, että teemme tätä alusta saakka yhdessä käyttäjien kanssa. Ja vaikka ei olisikaan kehuttu, itse uskon siihen, että ainut oikea tie menestykseen on kuunnella asiakastaan ja rakastua hänen ongelmiinsa.
Me siis olemme rohkeasti oman keskeneräisyytemme kanssa tutustumassa motoristeihin omalla ständillämme 3C41, joka löytyy Tie Vie -osastolta läheltä pikkulavaa. Tulkaa juttelemaan ja tutustumaan meihin! :)
Minulla on kysyttävää teiltä. Miksi innovointi sanana tuntuu suorastaan kirosanalta? Se aiheuttaa huokailua. ”Tunkekaa innovaatiota perseeseenne”, vai miten se menikään?
Tuntemani teekkarit puhuivat aikoinaan käsien heiluttelusta. Sen voin heidän näkökulmastaan vielä ymmärtää. Aiheesta opettaminen voi tuntua hömpältä verrattuna lujuuslaskelmiin. Sen sijaan tällaisen yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tradenomin näkökulmasta on outoa, että innovointi aiheuttaa, no, huokailua.
Sana innovointi tuo mieleeni tilanteen, jossa valmistautumaton porukka silmät ristissä aamutuimaan laitetaan innovointimenetelmien kera keksimään hulluja, järjettömiä ideoita ilman rajoja. Pakon edessä, än-yy-tee-NYT. Innovointisession lopuksi on vihkoon kirjoitettu kasa ideoita, joihin ei koskaan palata. Mikä meni pieleen?
Mitä innovointi ja luovuus oikeastaan on?
Kuitenkin, kun mietin asiaa tarkemmin, työni on käytännössä suurimmalta osin innovointia. Tiimini kanssa pyrimme nimenomaan luomaan uutta, innovoimaan. Se vaatii paljon luovuutta ja sitä kautta inspiraation ja flown hallintaa. Luovuus on todella vaikeaa, jos on stressaantunut ja pitäisi saada asioita aikaiseksi, joten se vaatii myös johtajalta tekoja.
Jos päästän irti sanasta innovointi ja vaihdan paljon mukavempaan sanaan, luovuus, mitä tapahtuu? Jään miettimään, mitä luovuus tarkoittaa tai pikemminkin ei tarkoita. Mikä on luovuuden vastakohta? Kyselin tätä tutuiltani. Vastauksina tulivat mm. muuttumattomuus, rutiineissa pysyminen, muutosvastarinta, kopiointi, vanhassa pysyminen. Oletteko samaa mieltä? Tuleeko muita vaihtoehtoja mieleen?
Tutkitaanpa hieman asiaa
Otan nyt luettavakseni kaksi paljon kehuja saanutta kirjaa: Alf Rehnin Vaaralliset ideat ja Austin Kleaonin Steal Like an Artist. Saa ehdottomasti suositella muitakin ja samoin artikkeleita aiheeseen liittyen.
Mielessäni pyörii monia kysymyksiä. Miten luovuutta, uuden luomista, edesautetaan työyhteisössä? Miten voin vaikuttaa omaan luovuuteni? Tarvitseeko kaikkien yritysten edes innovoida mitään – olla luovia? Miten rutiinit ja rajat vaikuttavat luovuuteen? Mistä ihmiset oikeasti puhuvat, kun he puhuvat innovaatioista, innovoinnista, luovuudesta?
