Olipa ihana päivä. Emme ole kertaakaan pitäneet tiimimme kanssa rentoa päivää yhdessä ilman töitä. Nyt siis päätimme yllättäen maaliskuun alussa, että 22. maaliskuuta on Great Vibes Day. Ja keksin oikeastaan edellisellä viikolla vasta, mitä tekisimme.
Selina järjestää hauskan päivän yhdessä = kävellään vesisateessa harmauden keskellä
Otimme siis aikaa taiteilulle. Miten kiva olikaan valoisaan aikaan ajan kanssa pysähtyä olemaan luova ilman sen suurempaa ja syvempää tavoitetta tai tarkoitusta. Sai vain tehdä, inspiroitua ja uppoutua. Suosittelen isosti ihan jokaiselle, mutta etenkin luovan työn tekijöille. Se on aivan eri asia kuin töitä tehdessä. Ei rajoja, ei vaatimuksia, ei tulostavoitteita. Vain luovuutta.
Aiheena taidepläjäykseemme oli omakuva, mikä olikin yllättävän innostavaa. Omakuvaa tehdessä alkaa pakostakin miettiä itseään. Ja koska nyt ei ole kyse valokuvasta, se voi olla hyvin surrealistinen, yllättävä, erikoinen. Mietin itsekin alkuun, että yhdistäisinkö kuvaan jotain vertauskuvallisia elementtejä, mutta loppujen lopuksi päätinkin vain maalata vihreän ja sinisen sävyillä lähikuvan kasvoistani vakavina. Siinä sitten tuijotteli omia kasvojaan pari tuntia kehittäen työtä eteenpäin tietämättä, millainen lopputulos tulisi olemaan.
Maalaaminen oli todella rentouttavaa ja vaihdoimme välillä muutamia sanoja, mutta enimmäkseen keskityimme omaan työhön. Mandi käytti useita eri tekniikoita ja Emilia ehti tehdä useammankin version lyijykynätöinä. Itse valitsin akryylimaalit, joiden vahvoja sävyjä rakastan. Lopuksi esittelimme omat tuotoksemme. Naureskelimme myös ajatukselle, että mitä jos laittaisimme tuleville verkkosivuille yhteystiedot-sivulle nämä kuvat edustamaan meitä, hehe.
Kävimme myös yhdessä kävelyllä Härmälänsaaressa, mistä tämän postauksen kuvatkin ovat. Sekin oli ihmeen inspiroiva reissu – vesisateessa, utuisen harmaan tunnelman ympäröimänä. Tasaisen jään pehmeä yleisilme oli hieno kontrasti rannan rouheille, tummille kiville. Kaunista. Otin puhelimella joitain kuvia, mutta aloin taas ikävöidä valokuvausharrastusta. Se on ollut tauolla osittain hajonneen akun vuoksi ja osittain jostain olemattomasta tekosyystä. Ehkä olisi aika kaivaa taas kamera esiin.
Päätimme illan yhdessä kokkaillen ja komediaelokuvaa katsoen. Juuri nyt kaipasinkin tällaista rauhallista, hiljaista, rentouttavaa päivää hyvässä seurassa. Feels good.
Koska viimeksi istuit alas ja teit luovaa työtä ihan vain omaksi iloksesi?
Selina Kustula
Käytin tätä kuvaa osittain mallina omakuvaani maalatessa.
Kirjahaaste etenee. Nyt on luettuna viisi kirjaa ja tavoitehan oli 20 kirjaa vuodessa. Tätä on muuten pikkaisen hankala seurata blogini puolella, mutta Instagramissa käytössäni on #selinalukee2017.
Haluaisin lukea 15 ei-tietokirjaa ja viisi tietokirjaa. Tähän mennessä luetuista kaksi on tietokirjoja.
Se mikä ei tapa (ei tietokirja)
Murhalesken muistelmat (ei tietokirja)
Havaintoja parisuhteesta (ei tietokirja)
Steal Like An Artist
Aki Hintsa – Voittamisen anatomia
Leijonan metsästykseen uudistuksia
Tarkoitus nyt järjestellä vähän tätä blogia niin, että täältä jotain löytäisikin. Tuntuu ainakin omalla kohdalla, etten ikinä löydä niitä tekstejä, joita etsin :D Vaikka oma blogi kyseessä. Ainakin kirjallisuutta koskevat tekstit ovat kiven alla ja samoin mökkihöpöttelyt.
Toivottavasti saan nyt kevään myötä vähän rutiinia kirjoittamiseen. Taidan aina hypätä yhtäkkiä suoraan siihen ajatukseen, joka sillä hetkellä on päässäni ja sinne hypätäänkin sitten pää edellä. Konteksti jää varmaan monelta lukijalta uupumaan, jos ei ole seurannut muita somekanaviani.
Koittakaahan kestää. Tarkoitus nyt pistää kategoriat täällä uusiksi ja rämpiä hieman WordPressin plugareita läpi, jotta tulisi vanhat tekstit paremmin jaotelluksi ja muutenkin koko blogia selkeytettyä.
Otan mielelläni toiveita vastaan. Mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Onko aiheideoita? Mitkä kirjoitukset ovat olleet suosikkeja? Mikä blogissa mättää? Mitä voisin parantaa? Palaute on lahja. ❤
Vieläkin on sellainen olo, etten tiedä, mistä tämä blogi kertoo. Täytyy tarkkailla nyt tätä tekstien tuottamista. Mistä minä oikein hölisen?
Mutta siis, itse asiaan.
Oskari Saari: Aki Hintsa – Voittamisen anatomia
Toimiva kerrontatyyli
Yllätyin positiivisesti, vaikka odotin kirjalta todella paljon. Olin kuullut monen (mielestäni) fiksun ihmisen suosittelevan kirjaa ja Aki Hintsa oli muutamista lehtiartikkeleista tuttu nimi. Formulakuskien luottolääkäri, hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ajatteleva ihminen.
Oletin useita johtamisen ja itsensäjohtamisenkirjoja lukeneena, että kirja keskittyisi pitkälti avaamaan Hintsan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mallia. Totta tuokin, mutta kerronta vaihteli tarinanomaisten case-esimerkkien, Hintsan mallin, raakojen lääketieteellisten faktojen ja Hintsan henkilökohtaisen oman tarinan välillä. Tämä toimi mielestäni hyvin.
Menestyksen ympyrä
En lähde yksityiskohtaisesti avaamaan Hintsan mallia, koska mielestäni esimerkiksi Henry Vesin on tehnyt sen jo hyvin ennen minua. Käykää kurkistamasta hänen blogistaan. Lisäksi Hintsa Performancen sivuilta löydätte englanniksi eriteltynä The Circle of Better Life.
Hintsan malli aukesi hyvin käytännön esimerkkien ja tutkimustiedon yhdistelmänä. Formulamaailman lisäksi tapauksia oli myös yritysmaailmasta, joka ainakin itselleni oli raikas tuulahdus F1-kuskien rinnalle. Kirja kävi läpi koko Hintsan mallin osa-alue kerrallaan ja käsitteli aihetta eri näkökulmista.
Välillä pysähdyin aivan ihmettelemään, että miten minäkin nyt yhtäkkiä kiinnostuin niin kovin nukkumisen määrästä, unen laadusta, valon ja kahvin vaikutuksesta uneen, ravinnosta ja kävelemisestä. Monelle urheilijalle kaikki tuo fyysinen puoli tuntuu helpommalta ja ainakin esimerkkien perusteella ymmärsin, että heille coren miettiminen oli vieraampaa.
Herkullinen iltapala – mutakakkua ja mansikkasosetta.
Omalla kohdallani hommaa pelaa juuri päin vastoin. Liikkuminen on tylsää, jos siihen ei liity jokin peli ja ruuan suhteen olen todellinen nautiskelija. Yöunet jäävät lyhyiksi ja rytmi on valoon nähden luonnoton. Kyllähän sen ajatuksen tasolla tietää, miten pitäisi toimia, mutta homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Hintsan tyylissä vetoaa yksinkertaisuus, pienet muutokset, järki, tutkimustieto. Hintsa ei saarnaa tai vaadi mahdottomuuksia. ”Älä yritä tulla täydelliseksi – vain hiukan paremmaksi”, kirjoitin muistivihkooni. Liikkumisenkin suhteen hän korostaa peruskuntoa ja hyötyliikunnan määrää eikä niinkään saliohjelmia tai kovia kuntokuureja.
Pieniä, mutta pysyviä muutoksia
”Näennäisesti vähemmän on absoluuttisesti enemmän” jäi mieleeni erityisesti, koska olimme juuri oman tiimini toiminnassa miettineet tehokkuutta ja työn määrä suhteessa tuottavuuteen. Nämä ovat nyt tällaisia satunnaisia yksityiskohtia teille, mutta omassa toiminnassa huomaan jo pieniä muutoksia etenkin unen, valon, kahvin ja ravinnon suhteen. Hintsa tosin korostikin, että tärkeämpää on tehdä pysyviä muutoksia, vaikka ne olisivatkin vain pieniä askeleita kerrallaan.
Huomaan esimerkiksi aamuisin miettiväni Hintsan kommentteja aamupalasta. Jos en syö aamupalaa, kroppa ei tiedä yön päättyneen ja on vielä säästömoodissa. Aamupalalla startataan aineenvaihdunnan päivätoiminnot. Jos juon kahvia piristääkseni itseäni, se vaikuttaa unenlaatuuni ja oikeastaan sen vuoksi heräänkin väsyneenpänä. Nyt olen seurannut kahvidesien määrää arjessani parin viikona ajan. Tavoite on pudottaa se kahteen desiin päivässä ja jossain vaiheessa lopettaa kokonaan.
Poikkeuksellisen hyvä aamupala, koska ystävän ja ajan kanssa istuttiin.
Varsinkin aikavyöhykkeiden välillä matkustavia suosittelen lukemaan valoa käsittelevän osuuden kirjasta. Todella mielenkiintoisia faktoja siitä, miten sopeutua eri aikavyöhykkeelle ja mitä kropassamme tapahtuu tuollaisessa tilanteessa. Tähänkin liittyen oli hauskoja behind the scenes -tarinoita F1-maailmasta, vaikka laji ei muuten minua kiinnostakaan.
Valoon suhtaudun eri tavoin nykyään. Iltaisin alan pikkuhiljaa vähentämään keinovalon määrää kodissamme ja yritän kovasti päästä eroon pahasta tavastani katsoa TV-sarjoja tabletilta iltaisin. Se on jo suorastaan riippuvuus, joten olen ottanut tavaksi värittää muistivihkostani ruudun joka kerta, kun pystyn olemaan illan ilman tablettia.
”Se voittaa, jolla on eniten energiaa.”
Suosittelen Voittamisen anatomiaa aivan kaikille luettavaksi. Hintsan malli on opettavainen, mutta niin on myös Hintsan oma elämäntarina. Arvosana 5/5,
Ai miten ne moottoripyörämessut meni!? No hyvin! Kannatti ehdottomasti mennä, vaikka kuinka jännittikin. Fiiliksiä ennen messuja voit tsekata tästä aiemmasta kirjoituksestani.
Millaiset messut MP-messut ovat?
En ollut koskaan ollut moottoripyörämessuilla, vaikka monesti olen yrittänyt sitä sovittaa aikatauluihini. Ensi kerta messuilla olikin sitten samantien ensimmäinen kerta näytteilleasettajana. Tällaiselle kolmen naisen porukalle oli aikamoinen kokemus olla sen testosteronimyrskyn keskellä kolme päivää :D Messukävijät tietää, mistä puhun.
Miten MP-messuja kuvailisi? Ehkä paras määritelmä olisi motoristien festarit keskellä talvea. Moottoripyörämerkkien lisäksi ständeillä oli edustettuna eri kerhoja ja pienempiä alan yrityksiä. Lisäksi oli esityksiä kuten tankotanssishow, livemusaa, reissutarinoiden jakamista puheiden muodossa, Miss MP 17 -kilpailu ja paljon muuta.
MP-messuilla ihmiset ottavat aika rennosti ja ovat selvästi tulleet hakemaan inspiraatiota ja tapaamaan tuttujaan. Lauantaina maistellaan MP-messujen omaa olutta ja vietetään hauskaa iltaa porukalla. Sunnuntai on enemmän lapsiperheiden päivä.
MustRide osallistui MP-messuille Tie Vie -osastolle, joka sopi hyvin tällaiselle pienelle yritykselle. Ständimme oli 3 * 3 metriä ja sisälsi taustaseinän ja pöydän. Toimi meille todella hyvin. Meillä oli mukanamme pari julistetta, flyereita, tuhat ystävänpäiväkorttia, rollup ja Smarter Surfaces -valkotaulukalvoja. Kokonaisuus oli todella toimiva. Kirjoitimme kalvoihin kysymykset ”Miksi olet motoristi?”, ”Mistä inspiraatiota motomatkailuun?” ja ”Mikä on paras pyörämerkki?”. Kysymykset ja niihin vastaaminen pidättelivät kiireen keskellä ihmisiä juuri sopivasti, että edelliset arvontaan osallistujat ehtivät jatkaa eteenpäin. Kysymykset herättivät myös mielenkiintoista keskustelua, kun kävijät alkoivat aidosti miettiä, miksi he ovat motoristeja.
Lähes tuhat ystävänpäiväkorttia lähti motoristien matkaan ständiltämme.Ihana advisorimme Anni Vepsäläinen kävi moikkaamassa ständillämme.
Teimme perjantaina pikahaastatteluita motoristeille avoimien kysymyksien kera. Tavoitteena oli oppia mahdollisimman paljon heistä, heidän matkaamisestaan ja suhtautumisesta harrastukseensa. Samalla jaoimme MustRiden ystävänpäiväkortteja ja pyysimme osallistumaan arvontaan. Lauantaina ei haastatteluja juurikaan tehty, koska tungos oli niin kova.
Konkarit meitä varoittelivatkin, että lauantaina ehtii hädintuskin syömään, kun porukkaa on niin paljon. Eivät todellakaan valehdelleet. Käytännössä lauantaina vähintään joka toinen minuutti joku aloitti kirjoittamaan nimeään ja sähköpostiaan arvontalipukkeeseen. Aika hullu tahti.
Sunnuntai oli perheiden päivä ja paljon rauhallisempi, joten kävimme vuorotellen kiertämässä messut läpi. Tavoite oli tutustua alaan ja muihin toimijoihin sekä dokumentoida kuvien ja videoiden kera. Se onnistuikin erittäin hyvin. Tällaisen aloittelijan silmin koko reissu oli todella inspiroiva ja aiheutti aikamoista kihelmöintiä vatsanpohjalla. Käytännössä alan yritykset ja harrastajat saman katon alla suoraan silmiemme edessä. Uuden yrityksen silmin täytyy myös todeta, että aika korvaamattoman hieno kokemus päästä kolmen päivän aikana kohtaamaan satoja ja satoja motoristeja. Paljon kannustavia kommentteja yrityksemme liittyen sekä aivan uskomattomia reissutarinoita.
Konkari ja aloittelija samassa kuvassa! Touring Finlandian ständiltä.MP69:n ständillä Ramia ja Pyryä jo nauratti sunnuntaina. Liekö edellinen ilta vähän venähtänyt? ;)
MP-messut vuonna 2018
Viime vuonna kävin Asuntomessuilla, Habitare-messuilla ja Slushissa, jotka olivat kaikki jo hyvin erilaisia kokemuksia. Jäin miettimään niitä verrattuna MP-messuihin, jotka olivat ehkä bisnesmielessä kaikista rennoimmat. Näytteilleasettajat enemmänkin jutustelivat ja hengailivat kuin myivät. Tuntui, että on tultu enemmän näkemään tuttuja kuin myymään. Mikä toki sekin on aivan ok, jos se on tavoitteena.
Mietin pakostakin, mitähän MP-messuille tapahtuisi, jos näytteilleasettajat kävisivät inspiraatiovierailulla vaikkapa Habitare-messuilla, joissa ständit olivat aivan kuin kokonaan uusia maailmoja (tsekkaa kuvia aiemmasta blogitekstistäni). Miten erikoisia elämyksiä saisi luotua moottoripyöriin liittyen? Tämän kerran MP-messuilta jäi mieleen Suzukin osasto, joka oli rajattu mustilla verhoilla omaksi maailmakseen. Se pakotti kävijän tulemaan ”sisälle” asti, jotta sai tietää, mistä on kyse.
Suzukin mystisen ständin ulkopuolella varoitus.Suzukin ständi ”sisäpuolelta”
Kuulin, että MP-messuilla uudempi kohderyhmä on mopopojat, jotka näkyivät kyllä hyvin meidänkin ständillämme vierailijoina. Varmasti hyvä veto. Mietin myös, että voisikohan ensi vuonna olla motoristipariskunnat ja/tai naiset kohderyhmänä. Pete Parkkonen lavalle ja niin pois päin :D
Tarinoita MP-messuilta 2017
Meidän ständillämme jäi mieleen pariskunnat, jotka tekevät moottoripyörämatkoja yhdessä. Pakostakin aloin miettiä lainausta ”Ride together, stay together.”
Ihastuin myös kaikkiin asennemimmeihin, joiden kanssa keskustelimme. Eräskin ehkä 13-vuotias tyttö kertoi ujosti, että hän tykkää rakennella pyöriä. Pienempi, ehkä kolmevuotias piirsi kypärän ja visiirin seinäämme. Ja kerran kääntyessäni katsomaan, kuka seinäämme kirjoittaa tällä kertaa, seisoi takanani vaaleanpunaisen repun kanssa tyttö. Hän kirjoitti hartaasti ja huolellisesti ”BMW” valkotaulukalvoon, jonka yläreunassa kysyttiin parasta pyörämerkkiä. Ja poistui siitä sitten sanomatta mitään sen enempää. Mä fanitan näitä tyyppejä niin kovaa.
Kuulin ensimmäistä kertaa FIM Rallysta viime syksynä ja Touring Finlandian ständillä pääsinkin kuulemaan lisää tarinoita reissuilta. Käytännössä eri maista tullaan isolla porukalla joka vuosi vaihtuvaan kohteeseen. Tänä vuonna kohteena on Ruotsi. FIM Rallyyn tuntuu liittyvän paljon perinteitä. Sinne tullaan kaveriporukoiden lisäksi myös yksin, pariskuntina ja jopa perheinä. Miettikää, miten siistiä, kun on käytännössä vauvasta asti matkannut ympäri maailmaa moottoripyörän sivuvaunun kyydissä! Ennen kuin on sanaakaan osannut sanoa, on jo matkannut pitkin Eurooppaan moottoripyörätapahtumaan. Siistiä!
Olen myös entistä vakuuttuneempi, että paras nuoruuden lähde on moottoripyöräily. Seittemänkymppinenkin nuortuu silmissä, kun aletaan keskustelemaan hulluimmissa moottoripyörämatkoista, vaikeimmista reiteistä, parhaista mutkapätkistä ja upeimmista maisemista.
Pakko siis toistaa, että olipa vaan mahtava kokemus. Kysykää ihmeessä, jos jäi askarruttamaan jokin. Kerron mielelläni lisää :) Kannattaa tsekata myös MustRiden somet, jotka koostuu lähinnä meidän kummallisista videoista, kuvista ja mp-fiilistelyistä.
Selina Kustula
Rakennettujen moottoripyörien osasto oli todella hieno! Ei voi kuin ihailla tarkkuutta ja luovuutta.SMOTOn ständillä kuumimpana kävi keskustelu veroistaOmalla bucket listilläni on matka Venäjälle moottoripyörällä. Nämä kaverit eivät vähentäneet matkakuumetta tippaakaan.
NYT NE MP-MESSUT ALKAA!! En pahoittele caps lockia, koska ihan tosissaan ollaan MustRiden kanssa MP-messuilla näytteilleasettajina.
Eilen saavuttiin iltaysin maissa Messukeskukselle ja pystytettiin pikkuinen ständimme, joka ei ollut niin pieni kuin olin odottanut. Illalla ei oikein uni meinannut tulla, kun jännitti.
Ollaanko me aivan liian aikaisin messuilla jo näytteilleasettajina? Kaiken maailman startup-oppineet puhuu monista eri tekijöistä, missä startup menee mönkään. On liikaa tai liian vähän rahaa, markkinoidaan liikaa tai liian vähän, ei kuunnella asiakasta, rakastutaan omaan ideaan. Ties mitä.
Mitä jos meitä moititaan siitä, ettei meillä ole vielä valmista tuotetta myytäväksi? Mitä jos motoristi haluavatkin tietää, jo tarkalleen, mitä ominaisuuksia palvelussamme on? Olisihan me saatu näistä messuista valtavasti oppeja, kontakteja ja innostusta ihan ilman ständiäkin. Ei olisi läheskään yhtä jännittävää.
Olemme kuitenkin tulleet tänne oppimaan. Haluamme kuulla, mitä motoristien päässä liikkuu. Mitä haasteita ja unelmia heillä on harrastukseensa liittyen? Jos meitä jostain on kehuttu niin siitä, että teemme tätä alusta saakka yhdessä käyttäjien kanssa. Ja vaikka ei olisikaan kehuttu, itse uskon siihen, että ainut oikea tie menestykseen on kuunnella asiakastaan ja rakastua hänen ongelmiinsa.
Me siis olemme rohkeasti oman keskeneräisyytemme kanssa tutustumassa motoristeihin omalla ständillämme 3C41, joka löytyy Tie Vie -osastolta läheltä pikkulavaa. Tulkaa juttelemaan ja tutustumaan meihin! :)
Minulla on kysyttävää teiltä. Miksi innovointi sanana tuntuu suorastaan kirosanalta? Se aiheuttaa huokailua. ”Tunkekaa innovaatiota perseeseenne”, vai miten se menikään?
Tuntemani teekkarit puhuivat aikoinaan käsien heiluttelusta. Sen voin heidän näkökulmastaan vielä ymmärtää. Aiheesta opettaminen voi tuntua hömpältä verrattuna lujuuslaskelmiin. Sen sijaan tällaisen yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tradenomin näkökulmasta on outoa, että innovointi aiheuttaa, no, huokailua.
Sana innovointi tuo mieleeni tilanteen, jossa valmistautumaton porukka silmät ristissä aamutuimaan laitetaan innovointimenetelmien kera keksimään hulluja, järjettömiä ideoita ilman rajoja. Pakon edessä, än-yy-tee-NYT. Innovointisession lopuksi on vihkoon kirjoitettu kasa ideoita, joihin ei koskaan palata. Mikä meni pieleen?
Mitä innovointi ja luovuus oikeastaan on?
Kuitenkin, kun mietin asiaa tarkemmin, työni on käytännössä suurimmalta osin innovointia. Tiimini kanssa pyrimme nimenomaan luomaan uutta, innovoimaan. Se vaatii paljon luovuutta ja sitä kautta inspiraation ja flown hallintaa. Luovuus on todella vaikeaa, jos on stressaantunut ja pitäisi saada asioita aikaiseksi, joten se vaatii myös johtajalta tekoja.
Jos päästän irti sanasta innovointi ja vaihdan paljon mukavempaan sanaan, luovuus, mitä tapahtuu? Jään miettimään, mitä luovuus tarkoittaa tai pikemminkin ei tarkoita. Mikä on luovuuden vastakohta? Kyselin tätä tutuiltani. Vastauksina tulivat mm. muuttumattomuus, rutiineissa pysyminen, muutosvastarinta, kopiointi, vanhassa pysyminen. Oletteko samaa mieltä? Tuleeko muita vaihtoehtoja mieleen?
Tutkitaanpa hieman asiaa
Otan nyt luettavakseni kaksi paljon kehuja saanutta kirjaa: Alf Rehnin Vaaralliset ideat ja Austin Kleaonin Steal Like an Artist. Saa ehdottomasti suositella muitakin ja samoin artikkeleita aiheeseen liittyen.
Mielessäni pyörii monia kysymyksiä. Miten luovuutta, uuden luomista, edesautetaan työyhteisössä? Miten voin vaikuttaa omaan luovuuteni? Tarvitseeko kaikkien yritysten edes innovoida mitään – olla luovia? Miten rutiinit ja rajat vaikuttavat luovuuteen? Mistä ihmiset oikeasti puhuvat, kun he puhuvat innovaatioista, innovoinnista, luovuudesta?
