Voihan syksy. Nyt kun mökkikausi on ohi, tulee vietettyä paljon enemmän aikaa kotona. Uudessa kodissa tavarat eivät ole vielä löytäneet paikkojaan (kyllä kahdessa kuukaudessakaan!!) ja ostoslista kodin järkeistämisen suhteen tuntuu loputtomalta. Yleensä kaaoksen keskellä hämään mieltäni kukilla ja kynttilöillä. Yksinkertainen mieli, yksinkertaiset ratkaisut.

Voisi siis olla aika taas laajentaa omassa kodissa kasvillisuutta vanhaa palmuvehkaa ja kukattomaa orkideaa pidemmälle.  Tehdäänkin pieni inspiraatiomatka kesän asuntomessutunnelmaan ja LKV vaiston messutalossa nähtyyn kasvillisuuteen.

LKV vaisto -talossa väriläiskinä toimivat huonekasvit ja leikkokukat. Sisustusta suunnitellessa oli alusta asti selvää, että mitään värien ilotulitusta ei nähtäisi kalusteissa, tekstiileissä tai somistuksessa. Talo oli yleisilmeeltään jo ennestäänkin hyvin suoraviivainen ja luonnon omia sävyjä suosiva: kiveä, puuta, valkoista, harmaata ja mustaa. Suurista ikkunoista metsän vihreys tulee kuitenkin osaksi sisustusta. Tältä pohjalta siis lähdettiin myös luomaan pehmeyttä ja yksityiskohtia kasvillisuuden kautta.

Saimme yhteistyökumppaniksi Luoman Puutarhan, jonka valikoima saa tällaisen kukkahullun sekoamaan. Olohuoneeseen valitsimme BoConceptin betoniruukkuihin kaktuksen ja palmuvehkan. Kumpikin hyvin helppohoitoisia ja kauniita. Minulla on omassakin kodissa palmuvehka ja se on selvinnyt useita rutikuivia kausia ja unohtumisia asunnon pimeimpiin nurkkiin. Ei kuole sitten millään! Messutaloja kiertäessä huomasi, että tähän luottokasviin oli päätynyt moni muukin. LKV vaisto -talossa palmuvehka kasvoi kesän aikana tolkutonta vauhtia. Selkeästi viihtyi tuossa paikassa.

Esittelen työhuonetta myöhemmin erikseen. Kasvien puolesta sinne tuli huonekuusi sekä vaihtuva leikkokukkakimppu. Työhuone oli ainut huone, johon metsän vihreys ei päässyt, joten sinne se tuotiin kasvien sekä BoConceptin Schelly-nojatuolin muodossa. Tämänkaltaisia lämpimän vihreitä sävyjä näkyi myös syksyn Habitare-messuilla monessa muodossa.

Leikkokukkia taloon tuli ruokailutilaan sekä työhuoneeseen. Ruokailutilassa pyrittiin sisustuksessa jopa liioitellun valkoiseen ja valoisaan tunnelmaan, jota sitten tasapainotettiin Tiina Laasosen puuveistoksella sekä pöydälle sijoitetulla runsaalla ja ehkä hieman boheemilla kimpulla.

Messujen aikana ruokailutilan kimppu toki vaihdettiin useampaan kertaan, joten myös kukat vaihtuivat, mutta ohjenuorana oli paljon vihreää, vähän pinkkiä tai violettia sekä valkoista. Kukkia sai olla useita eri lajeja ja vihreissä suosikkejani olivat eucalyptus sekä mustikan varpu. BoConceptin kultareunainen maljakko toi sopivasti ryhtiä ja tyyliä kokonaisuuteen.

Kun käyttää paljon erilaisia vihreitä, ei kimppuu ole välttämätöntä laittaa niin montaa kukkaa. Tällöin kotiin saa näyttävää edullisesti.

Leikkokukkien ja huonekasvien miettiminen oli yksi suosikkijutuistani tuota sisustusta miettiessä. Pelkistettyjen linjojen keskellä elävien kasvien merkitys kasvaa, mutta nykyään mietin kasveja myös runsaammassa sisustuksessa olennaisempana osana. Viherkasvien suosio näkyi myös syksyn Habitare-messuilla.

Vihervillityksen keskellä pari nyrkkisääntöä

1. Leikkokukat kestävät pidempään, kun leikot tarpeeksi usein uudet pinnat ja vaihdat vedet.
2. Heitä nuutuneet, aikansaeläneet leikkokukat pois!
3. Hoida kasveja oikein. Kysy siis joko kukkakauppiaalta tai Googlelta ohjeet.
4. Jos et jaksa hoitaa, valitse helppoja kasveja kuten palmuvehka.
5. Älä sisusta kotiasi kuolemaa tekevillä kasveilla. Siirrä toipuvat yksilöt vaikka kuistille tai jonnekin vähän sivummalle tai vaihtoehtoisesti roskiin.

Nyt siis suunnitelmissa lisätä huonekasvimäärää kotona. Toimii myös taisteluna talven synkkyyttä ja värittömyyttä vastaan. Onko vinkata palmuvehkankaltaisia sitkeitä sissejä, jotka selviytyvät tällaisen hajamielisen hoitajan huostassa?

Selina Kustula

// Luoman Puutarhalla on myymälät Seinäjoella, Kauhavalla, Kortesjärvellä ja Lapualla. Nämä mystisesti valaistus kuvat on otettu Seinäjoen myymälältä kesäillan valon puskiessa sisälle.

Kuvissa näkyvät tuotteet

Kalusteet, matto, maljakot ja betoniruukut: BoConcept
Kaikki kasvit: Luoman Puutarha
Viltti: Lennol

Löysin ojasta auringonkukan. Ja edelleen ihastelen joka ilta tuota auringonpaistetta ruokailutilassa.

Pieniä iloja, mutta suuria iloja. Pari isoa raskasta juttua painanut mieltä viime päivinä. Tuntuu jotenkin oudolta iloita pienistä tai suurista asioista silloin. Nurinkurista. Silloinhan sitä iloa nimenomaan tarvitaan.

Joten iloitsen. Kukista ja muusta.

”Kun on valinnut jonkin ammantin, siihen on panostettava kaikkensa. Sitä pitää rakastaa, antaa sen vangita itsensä. Jos näkee vain esteitä, ei voi tehdä kunnollista työtä. Kun on tehnyt päätöksen, pitää nähdä vaivaa ja antaa parastaan. Se johtaa menestykseen ja sinusta tulee kunnioituksen arvoinen henkilö. Näin ajattelen.” – Jiro Ono

Kesä on mennyt töiden ohella kriiseillen tulevaisuutta. Yhtäkkiä kyseenalaistan kaikki kiinnostuksenkohteeni. Kiinnostaako mikään ja mikä kiinnostaa oikeasti? Kaikki kirjat toitottavat, että menestyksen salaisuus on keskittyminen yhteen asiaan ja siinä itsensä huippuun kehittäminen. Samalla kuitenkin kaivataan monialaisia taitureita.

Enemmän kuulee ihmisten valittavan, että oikein mikään ei sytytä niin paljon, että voisi kuvitella tekevänsä samaa työtä kovin pitkään. Omalla kohdalla ongelma on enemmän siinä, että kaikki innostaa niin paljon, että on vaikea keskittyä yhteen asiaan. Välillä työskennellessä tulee miettineeksi, onko tässä pienessä ihmisessä ADHD, jota ei ole koskaan testattu.

Parin viimeisen vuoden aikana olen kiinnostunut valtavasti liikeideoiden kehittämisestä, yrittäjyydestä, viestinnästä, valmentamisesta ja etenkin johtamisesta. Näissä olen myös kehittänyt osaamistani kovalla tahdilla.  Valmistumisen lähestyessä on mieleeni palannut myös intohimo sisustamista ja taidetta kohtaan. Elokuvat, maalaminen ja valokuvaus ovat palanneet arkeeni. Nyt tuntuu kuitenkin, että pitäisi jo valita yksi, johon pääsääntöisesti keskittyy. Mutta mikä on se, mikä eniten kiinnostaa?

”Jos yksinkertaisen riisuu, jäljelle jää vain tärkein.” – Masuhiro Yamamoto

Tavaroiden ja ihmisten kohdalla huomaa nopeasti, kuinka luopumalla ylimääräisestä näkee, mikä todella merkitsee. Asuntoa tyhjentäessä olokin kevenee, kun luopuu kaikista turhista hankinnoistaan ja miettii, mitä oikeasti tarvitsee. Ystävien kohdalla olen jo pitkään pyrkinyt noudattamaan omaa sääntöäni: mitä enemmän aikaa annat ihmisille, jotka eivät sitä ansaitse, sitä vähemmän sinulla on aikaa ihmisille, jotka oikeasti sen ansaitsevat.

Mistä olen aina pitänyt? Mistä sytyn? Mikä on ollut läpi elämän ja tulee olemaan? Ensimmäisenä vastaan tähän elokuvat, maalaaminen, taide ja kaikki muu luova puoli. Toinen puoli on sosiaalisuus, ihmiset, johtaminen, yhdessä tekeminen ja tiimissä toimiminen. Luova työ tuo minulle harvinaista rauhaa pään sisälle. Yleensä ajatukset poukkoilee ympäriinsä, mutta esimerkiksi maalaaminen ja kirjoittaminen saavat minut pysähtymään. Luovan työn kautta saan harvinaisen rauhoittavan ja virkeän olon.

Valitettavan usein luova työ on myös yksin työskentelemistä, mikä ei sovi minulle. Jostain syystä teen usein projekteja yksin. Tiimissä päädyn helposti johtajaksi. Sain kerran palautteen: ”– Johtajuus on vahva osa sinua, sillä olet vahva persoona ja usein projekteissa vaikka et ole projektipäällikkö tuntuu että löydät itsesi silti ”piilojohtamasta” porukkaa. Lause, ”johtajuus on valinta, ei asema” osuukin kohdalleen. –” Johtaminenkin on loppujen lopuksi hyvin yksinäistä ja henkisesti raskasta työtä. Se tuottaa kaikkea muuta kuin rauhallisen olon sisälleni, mutta se on aivan valtavan palkitsevaa. Johtamistehtävissä sytyn haasteista, jotka vaativat tunneälyä ja psykologista silmää. Kun oikein onnistuu johtamaan ihmistä, onnistumisen tunne on niin suuri, että voin hetken uskoa pystyväni mihin tahansa. Esimerkiksi maalaaminen ei varmaan ikinä pysty tuottamaan minulle vastaavaa adrenaliiniryöppyä. Johtaminen myös aiheuttaa minussa suuren tarpeen kehittää itseäni.

”Hän ei tyydy koskaan. ’Voisiko se olla parempaa, voinko olla parempi?’” – Masuhiro Yamamoto Jirosta

Luonteeltani olen perfektionisti. Onnekseni olen oppinut antamaan anteeksi itselleni monessa tilanteessa. Uskon vahvasti, että avain aidosti onnistuneeseen stressinhallintaan, paineensietokykyyn sekä avoimeen palautteenvastaanottoon on oman vajavaisuuden hyväksyminen. Kun hyväksyy epäonnistumisen myös omalla kohdallaan, uskaltaa tehdä paljon enemmän ja isommin. Samalla oppii suhtautumaan palautteeseen suurena mahdollisuutena kehittyä.

”Minun on pakko huomioida kaikki yksityiskohdat. Alaiset eivät aina huomaa kaikkea, mutta minä huomaan, koska olen tehnyt tätä niin kauan. Minä määrään.” – Jiro Ono

Etenkin stressinsietokykyni on parantunut, kun olen ymmärtänyt, ettei mitään pysty ikinä tekemään aivan täydellisesti. Aina on parannettavaa, joten turha stressata. Tekee parhaansa niillä eväillä, mitä löytyy. Johtamisessa huomasin suuren eron johdettavien rohkeudessa ja oma-aloitteisuudessa, kun opin päästämään irti ja luottamaan sokeasti. Jos johtaja on liian perfektionisti, eivät alaiset uskalla toimia oma-aloitteisesti.

”Lopettaa? Pitäisikö lopettaa jokin, jonka vuoksi olen taistellut niin? En ole koskaan pitänyt työtä vastenmielisenä. Olen aina rakastanut sitä ja tehnyt parhaani ja jatkuvasti yrittänyt parantaa suoritustani. Vaikka olenkin 85, en todellakaan aio lopettaa.” – Jiro Ono

Toivoisin löytäväni työn, josta todella nautin vielä vuosienkin jälkeen. Olen aina ollut jotenkin levoton sielu. Ihailen suuresti ihmisiä, jotka osaavat valita yhden intohimon kohteen ja omistautua sille. Uskon myös, että valitseminen on varmasti yksi tie menestymiseen. Mitä suuremman osan ajasta panostaa yhdelle asialle, sitä parempi tulee olemaan siinä. Jos taas resurssejaan – henkisiä, fyysisiä ja ajallisia – jakaa useampaan suuntaan, on tottakai panostus aina pienempi. Mutta voinko todella rakastaa yhtä asiaa niin paljon, että jatkaisin sen parissa vielä 85-vuotiaanakin?

”Minä näen unta sushi-ideoista. Välillä herään niihin.” – Jiro Ono

PS. Netistä löytyi ADHD-testi http://karkia.me/adhd/ ja tulos oli 81/100, että saattaapi olla.

// Jiro dreams of Sushi and I’m trying to find out what should I be dreaming of.

Tähän blogiin tulee tekstiä sitten, kun pääni on jälleen pyörällä kaikista ihmeellisistä ajatuksista, jotka on saatava järjestykseen.

Nyt ei onneksi ole niin. Olen kaikista deadlinesta huolimatta nauttinut pääsiäisestä lomailemalla ja se tarkoitti omalla kohdallani ystävän häitä, museokierrosta, valokuvaamista ja kotona oleskelua.

Aloitan siis blogini kuvilla. Tekstiäkin tulee varmasti jatkossa, mutta ei nyt.

ps. Tuo upea kimppu Sokoksen kukkakaupasta 16 euroa! Loistava palvelu.