Onpa hassua. Pirkkala alkaa tuntua kodilta. Tai ei oikeastaan Pirkkala vaan tämä asunto. Voisin jakaa muutaman havainnon.

Makuuhuoneet ovat todella pieniä. Toiseen mahtui juuri ja juuri parisänky.

Toisesta makuuhuoneesta piti tulla työhuone, mutta siitä tulikin varastohuone / laittautumispiste. Todellisuudessa se on vain koiran auringonottohuone. Gusse oivalsi aika pian, että siellä on kaihtimet aina auki ja aurinko paistaa mukavasti.

Kauhea kaaoshan täällä on. Mitään muuta en meidän muutolta odottaisikaan. Aleksi tosin sanoi, että tämä on nyt jo paremmassa järjestyksessä kuin vanha kämppä oli missään vaiheessa. Olen samaa mieltä. Vanhassa kämpässä ei vain yksinkertaisesti ollut säilytystilaa meidän tarpeille.

Tajusin muuton myötä, että meillä on paljon kirjoja ja DVD:itä. Selkäni tajusi sen myös. Eikä se ehdi parantua kunnolla, kun telon sen jo uudestaan esimerkiksi mökkisaunaa pesemällä.

Uudessa kodissa hämmennystä aiheuttaa ikkunan ohi juoksevat lapset. En ole aikoihin – tarkalleen seitsemään vuoteen – asunut ensimmäisessä kerroksessa. Outoa, kun ikkunasta kuuluu ihmisten ääniä ja täytyy miettiä kaihtimien asentoja. Nyt vielä kun saisi verhot silitettyä ja ikkunoihin.

Toisin kuin Laukontorilla asuessa kukaan ei kuitenkaan huuda kännissä kaverilleen, että haluaa tappaa sen. Yöllä ei kuulu yhtään mitään. On hiljaista.

Naapurilla on äärimmäisen kesy kissa. Jopa minunkaltainen kissoja pelkäävä yksilö on joutunut heltymään, kun tuo neiti? herra? mikälie tulee moikkaamaan. Meillä koira tosin on kauhuissaan tästä naapurista. Kissa tulee sisälle asti, jos vaan ovi on auki.

Tähän uuteen kotiin mahtuu taas iso joulukuusi. Tällä kertaa sitä ei tosin sijoiteta hapsumaton päälle. Tulisipa jo joulu. Ostin bullterrieripiparimuotinkin asuntomessuilta.

Koti. Siltä tämä tuntuu.

Selina Kustula

// kuvat napsittu pitkin muuttoa puhelimella

*Sisältöyhteistyö: LKV vaisto Oy & Tiina Laasonen

Puuveistoksia seinälle? Täytyy myöntää, etten ollut koskaan tullut ajatelleeksi sellaista. Halusin Asuntomessuille LKV vaisto -taloon paikallista taidetta seinille ja erilaisia teoksia läpi käydessä vastaan tuli portfolio täynnä upeita puuveistoksia. Se oli jotain odottamatonta ja ehdottomasti sitä, mitä suuret valkoiset seinät kaipasivat – lämpöä ja luontoa. Sovin välittömästi tapaamisen seinäjokelaisen kuvanveistäjän, Tiina Laasosen, työtiloihin.

Tiinan teoksissa itseäni kiehtoi puun yhdistäminen taipuviin ja pehmeisiin muotoihin. Useammassa teoksessa näkyi tarkemmin katsottuna neulosmainen punos. Viime talvena olin niin innostunut villasukkien neulomisesta, että tunnistin muodon välittömästi. Neulosmainen muoto kovalla puulla toteutettuna luo mielenkiintoisen ristiriidan.

Päästyäni Tiinan työtilaan Varikko Gallerialle ihastuin heti Lanka-teokseen. Alkuperäinen suunnitelma oli sijoittaa se ruokailutilaan. Tila kaipasi kovasti lämpöä. Lopulta sovitellessamme erilaisia teoksia paikoilleen päätimme kuitenkin sijoittaa sen olohuoneeseen. Lanka on hyvin näyttävä teos – kokoa on 121 x 123 senttimetriä ja suuressa olohuoneessa se toimii katseenkiinnittäjänä. Lattian Trinity-tammiparketti sopi hyvin tammisen puuveistoksen kaveriksi.

Ruokailutilaan sen sijaan valitsimme Lahja-teoksen, jossa on enemmän kolmiulotteisuutta. Se sopii hyvin tilaan, jossa teosta katsotaan eri suunnista ja eri etäisyyksiltä. Tila jätettiin muuten hyvin kylmän valkoiseksi ja valoisaksi. Lämpöä ja pehmeyttä tuo puuveistos ja Luoman Puutarhan tekemät vaihtuvat kukkakimput. Tässä talossa ruokailutila olikin ihanasti erillään keittiön hälinästä ja sotkuista.

Ilahduin kyllä siitä, että saimme tuotua messukävijöille hieman erilaista taidetta nähtäväksi. Toivoisin niin näkeväni kotien sisustamisessa rohkeampia vetoja taiteen suhteen.

Asuntomessuilla ehtii vielä tänä viikonloppuna käymään. LKV vaisto -talon löydätte numerolla 35. Suurin osa kalusteistakin on nyt kaupan – 30 % OVH:sta. Kalusteista voi tiedustella Vepsäläiseltä Antti Laakkoselta numerosta 0207801656.

Tuotetiedot kuvista:
nahkainen nojatuoli, Imola, BoConcept
kulmasohva, Mezzo, BoConcept
betoniruukut ja maljakko, BoConcept
huonekasvit ja kukkakimppu, Luoman Puutarha
tammiparketti, Trinity
olohuoneen torkkupeitot ja ruokailutilan verhot, Lennol
puuveistokset, Tiina Laasonen, Seinäjoen taidelainaamo

Olenko ainut, joka haikailee jo syksyn perään? Nousin aamulla sängystä ja haaveilin villapaidan pehmeydestä. Miten ihanalta tuntuisikaan verhota itsensä upottaviin villaunelmiin – niiden lämpöön ja mukavuuteen. Kuinka mukavaa olisikaan kietoa paksu musta huivi kaulan ympärille ja kadota pipon uumeniin.

Löysin kansioideni kätköstä kuvia viime joulukuulta Seinäjoelta. Olimme joulun välipäivinä piipahtamassa asuntomessualueella Pruukinrannassa sekä ihastelemassa Kyrkösjärveä. Tuntuu hassulta katsoa näitä nyt, kun alue on ihmishulinan ja myyntikojujen täyttämä. Talven valossa ja kirpeydessä siellä oli aivan eri tunnelma. En nyt muokannut näitä mitenkään vaan jälki on suoraan kamerasta.

Joulukuussa ei paljoa lunta ollut, mutta ohut jääkerros Kyrkösjärvellä kuitenkin. Riihi-talo oli vielä palamatta ja suurin osa kohteista oli vielä täysin työn alla. Messuhälinää ei talojen ulkopuolella paljoa näkynyt.

Periskooppi oli vasta rakenteilla tuolloin. Nykyään maisemia voi katsella joko peilien kautta tai kiipeämällä näkötorniin ylös.

Mutta niin vaan mittari näyttää nyt hellelukemia. Hyvästi siis villapaitahaaveet ainakin hetkeksi. Nautitaan vielä kesästä. Messuillakin ehtii käymään 7.8. saakka.

Tulee aika paljon Porissa pyörittyä, mutta usein liikkuminen rajoittuu kauppaan, anoppilaan ja mökille. Pitäisi ehkä useammin tutkia kaupunkia laajemmin. Kävimme nimittäin ekstempore lounaalla ravintola Wanha Juhanassa ja kyllä kiitin itseäni, että olin sinä päivänä napannut kameran mukaan.

Ihastuin välittömästi alakerran Sepänsalin tunnelmaan: taljoja, punaista tiiltä, tarkkaan harkittu valaistus. Pystyy melkein kuvittelemaan viikinkejä istumaan oluelle johonkin pöydistä. Hienot puitteet työmiesten lounaalle – kyllä kelpaa! Keskityin Sepänsalissa lähinnä syömiseen, mutta voitte kurkata kuvia Wanha Juhanan verkkosivuilta.

Kun hämyisestä kellaritilasta nousee portaat ylös, ei voi olla huokaisematta ihmetyksestä. Yläkerran Ruhtinaan sali on kyllä nimensä mukaisesti aivan toista maata. Valo tulvii valtavista ikkunoista ja vanha lankkulattia natisee jalkojen alla. Rouheat, puiset ikkunaluukut luovat hienon kontrastin tilan selkeisiin ja vaaleisiin linjoihin. Tuntuu kuin itsekin kasvaisi pituutta huonekorkeuden myötä.

Ravintola sijaitsee yhdessä Porin vanhimmista rakennuksista. Se on rakennettu kaupaksi ja kauppiaan kodiksi 1898. Pitkään historiaan mahtuu paljon. Rakennuksessa on toiminut mm. Helmisen Nostokonepalvelun pääkonttori, autoliike, yleinen sauna, radioliike, parturi, kylmäkoneliike, taulukauppa ja koulu. Nykyisillä omistajilla rakennus on ollut 2003 vuodesta saakka ja Wanha Juhana avattiin 2010.

Mitäs pidätte? Täytyy kyllä jatkossa avata silmät ja pysähtyä Porissa vähän muuallekin, eikä vain sännätä vauhdilla mökille :) Onko vinkkejä, missä kannattaisi käydä?

Selina Kustula

”Onpas täällä hiljaista. Ihan ku maalla olisi.”

Pakko samaistua muuttomiehen ensireaktioon. Ulkoa ei kuulu juuri mitään. Kontrasti Laukontorin festarimeteliin on valtava.

Enkä oikein vieläkään käsitä, miten paljon vihreää kaikkialla on. Ikkunastakin näkyy vain puita, puskia, kukkia ja nurmikkoa. Outoa.

Nyt makaan sohvan puolikkaalla ja litkin kahvia. Muuta en enää jaksa. En tiedä, miten tavarat järjestäisi fiksusti tai millä voimilla.

Huomenna päivä uusi. Nyt sauna lämpimäksi ja ollaan vaan.

Selina Kustula