Tulee aika paljon Porissa pyörittyä, mutta usein liikkuminen rajoittuu kauppaan, anoppilaan ja mökille. Pitäisi ehkä useammin tutkia kaupunkia laajemmin. Kävimme nimittäin ekstempore lounaalla ravintola Wanha Juhanassa ja kyllä kiitin itseäni, että olin sinä päivänä napannut kameran mukaan.

Ihastuin välittömästi alakerran Sepänsalin tunnelmaan: taljoja, punaista tiiltä, tarkkaan harkittu valaistus. Pystyy melkein kuvittelemaan viikinkejä istumaan oluelle johonkin pöydistä. Hienot puitteet työmiesten lounaalle – kyllä kelpaa! Keskityin Sepänsalissa lähinnä syömiseen, mutta voitte kurkata kuvia Wanha Juhanan verkkosivuilta.

Kun hämyisestä kellaritilasta nousee portaat ylös, ei voi olla huokaisematta ihmetyksestä. Yläkerran Ruhtinaan sali on kyllä nimensä mukaisesti aivan toista maata. Valo tulvii valtavista ikkunoista ja vanha lankkulattia natisee jalkojen alla. Rouheat, puiset ikkunaluukut luovat hienon kontrastin tilan selkeisiin ja vaaleisiin linjoihin. Tuntuu kuin itsekin kasvaisi pituutta huonekorkeuden myötä.

Ravintola sijaitsee yhdessä Porin vanhimmista rakennuksista. Se on rakennettu kaupaksi ja kauppiaan kodiksi 1898. Pitkään historiaan mahtuu paljon. Rakennuksessa on toiminut mm. Helmisen Nostokonepalvelun pääkonttori, autoliike, yleinen sauna, radioliike, parturi, kylmäkoneliike, taulukauppa ja koulu. Nykyisillä omistajilla rakennus on ollut 2003 vuodesta saakka ja Wanha Juhana avattiin 2010.

Mitäs pidätte? Täytyy kyllä jatkossa avata silmät ja pysähtyä Porissa vähän muuallekin, eikä vain sännätä vauhdilla mökille :) Onko vinkkejä, missä kannattaisi käydä?

Selina Kustula

Kuvitus ei liity nyt mitenkään asiaan, mutta halusin ehdottomasti jakaa nämä juhannuksena otetut kuvat kuitenkin. Olen edelleen aivan onnessani noista tummista seinistä. Kaikki näyttää paremmalta niitä vasten. Kukat, koivunoksat, pirttipöytä, kaikki.

Mutta se siitä! Asiaan. Nyt nimittäin pyörii päässä mökkiä huomattavasti pohjoisempi sijainti: Seinäjoki.

Asuntomessut alkavat pian. Selasin taaksepäin ja tuntui hassulta lukea omaa tekstiä, jossa olin laskenut, että 72 päivää messujen alkuun. Nyt on niin vähän aikaa, että turha laskea päiviä. Viime viikolla julkaistiin virallinen messuluettelo, tällä viikolla on viimeinen lehdistöpäivä ja perjantaina alkaakin jo messut. Vihdoin!

Oli muuten hieman kummallinen tunne avat uusin Deko ja nähdä oma kuva siellä. Siis eihän se yllätys ollut ja ajatukseen on saanut totutella jo aika pitkän aikaa. Silti se oli hieman epätodellista. Mutta vielä siistimpää oli päästä viimeinkin kurkkimaan myös muihin taloihin. Onhan tuota kohdetta 35 tullut katseltua jo aika hyvä tovi :D Odotan jo innolla, että pääsen kiertämään kaikki talot.

Selina Kustula

Jos et pääse itse vierailemaan Seinäjoella, kannattaa kurkata Instagramista #asuntomessut2016. LKV vaisto postaa myös omalla tilillään kuvia paikan päältä koko messujen ajan.

Apua, miten tää kevät on mennyt näin vauhdilla! Nämäkin kuvat on jo melkein kuukauden takaisia. Silloin keittiö oli aika lailla juuri toimitettu. Odotan jo to-del-la malttamattomana toukokuuta, kun päästään valokuvaamaan valmista taloa. Silloin siellä näkyy jo omakin kädenjälki. Siihen on kuitenkin vielä hetki aikaa, joten tässä muutama pikainen otos talolta.

Remonttitunnelmia :) Viimeisiä viedään. Kohta päästään laittamaan kaikkea siistiä, pehmeää, lämmintä, tyylikästä…

Selina Kustula

#LKVvaistotalo #asuntomessut2016

(kuvat aukeavat isommiksi)

Huh, tarvoin Seinäjoen katuja lumipyryssä ja aikamoisessa hangessa. Ei tämä Tampereen tyttö osannut taas kotikulmille suunnatessa varautua lainkaan, mutta se ei haittaa. Kyllä luminen Seinäjoki on nimittäin kaunis!

Näistä valkoisista maisemista onkin hyvä hypätä vähän vähemmän lumisiin kuviin. Haluan nimittäin esitellä teille talon, joka toimi LKV vaisto -talon ulkopinnan inspiraationlähteenä. En tiedä, onko inspiraationlähde oikea termi, mutta sillä mennään. Idea nimittäin sai alkunsa kauhavalaisesta omakotitalosta.

Kyseessä on noin sadan neliön omakotitalo, joka seisoo suojassa oman pikkuisen metsänsä keskellä. Tontilla ei ole lainkaan ruohonleikkurille töitä vaan liuskekivilaatoituksen vierestä voi suoraan poimia mustikoita. Aluksi tämä tuntui radikaalilta ratkaisulta. Jotenkin omaankin päähän on iskostunut nurmikon tarve. Loppujen lopuksi jos siellä nurmikolla tulee enemmän häärättyä leikkurin kanssa kuin vaikka futista pelaten, on suuri helpotus luopua siitä. Aurinkoa voi ottaa aurinkotuoleissa ja grillata voi mukavasti laatoituksellakin.

Tykkään normista poikkeavasta arkkitehtuurista ja tämä onkin ehkä suosikkiomakotitaloni. Onnekseni pääsin seuraamaan talon kehittymistä ideasta kodiksi asti. Talo on siis rakennettu alunperin minun ja vanhempieni yhdessä ideoiman suunnitelman pohjalta.  Pyörittelimme ajatuksia mustasta kuutiosta, joka olisi maksimissaan 100 neliötä. Teimme useita pohjakuvia. Yleensä isä ideoi paperille suttuversion ja minä tein siitä mittakaavassa pohjakuvan tietokoneella. Aika hauska prosessi – suosittelen kokeilemaan oman unelmatalon piirtämistä itse! Lopulta rakennusinsinööri viimeisteli suunnitelman ja lisäsi siihen omat ehdotuksensa. Äiti vastasi sisustuksesta. Ei tarvitse arvailla, mistä on peräisin oma innostukseni taloihin ja sisustamiseen.

Tontti sijaitsee aivan Kauhavan keskustan tuntumassa. Minähän olen itse varttunut Kauhavalla ja se kyllä näkyy vahvasti omassa luonteessa. Ulosanti on välillä liiankin suoraa tamperelaisten makuun. Ei se pohojalaisuus ihmisestä lähde, vaikka Tampereelle muuttaisikin. Talo on vähän samanhenkinen. Komia, mutta kotoisa. Rakastan sitä vaikutelmaa, kun tulee pihaan ja näkee liuskekivilaatoituksen, helmiäisharmaata puuta olevan autokatoksen sisuksen sekä mahtavana nousevan tumman talon. Iltaisin valaistus vielä korostaa talon jykevyyttä ja tiilin rouheaa pintaa korkeiden puiden keskellä.

Kuitenkin sisään tullessa huomaa, että kyseessä on nimenomaan koti. Se ei ole kolkko tai valtava. Se on kotoisa ja suloinen. Sopivan kokoinen 109 neliön mustavalkoinen koti. Valkoinen lattia, tummat ovet ja selkeät linjat luovat hyvän pohjan sisustamiselle. Keskellä olohuonetta lämmittää musta takka. Muistan kuinka sitäkin mietittiin valkoinen vai musta, valkoinen vai musta. Onneksi valinta osui mustaan. Se luo aivan erilaisen tunnelman. Takkatuli ja ikkunoista näkyvä metsikkö. Ja silti tie on vieressä ja keskustaan on reilu kilometri. Talon paras puoli on kuitenkin vaalea sauna syvillä lauteilla. Puukius luo tunnelmaa yhdessä ikkunasta näkyvän vihreyden kanssa. Ei siihen muuta tarvita.

Paljon ylistystä, mutta aiheesta! Tästä talosta siis lähti ajatus LKV vaisto -talon tiiliverhoiluun, jota onkin messualueella jo ihailtu. LKV vaisto -talossa käytetään siis tuota samaista käsinlyötyä antiikkitiiltä harmaalla sävyllä. Se tuo taloon mukavan rouhean ja lämpöisen vaikutelman.

Taloissa käytetyn Weinerbergerin antiikkitiilin löydät täältä. Ja jos kiinnostuit itse Kauhavan talosta, se on myynnissä täällä.

Selina Kustula

#LKVvaistotalo #asuntomessut2016

Seinät pystyssä ja tasaiset!

Ai että, miten energisoiva päivä. Voiko noin sanoa? Sanoin jo. Suunnitelmat asuntomessutalon suhteen etenevät ja käväisin iltasella piipahtamassa talolla. Asuntomessualue on kyllä hurjan pimeä, kun kaikki talot pimeinä, eikä oikein mitään katuvaloja missään. LKV vaisto -talossa oli kuitenkin lämpöistä ja valoakin saatiin.

Seinät oli tasoitettu ja seiniä ylipäätään oli ilmestynyt viime käyntini jälkeen. Yläkerta oli niiiin hieno! Aikaisemmin jakamassani pohjakuvassa oli hieman eri tavoin merkitty oviaukko kuin mitä lopputulos on. Severin ja Satun kanssa töitä tehdessä on hauska aina huomata, miten Severin ideat ja suunnitelmat elävät. Aiemmin makuuhuoneeseen oli tulossa oviaukko ulkoseinän viereen, sitten kaiteen viereen ja lopulta tulikin molemmat. Yllätyksiä täynnä tämäkin talo – suunnittelua myöten. Sehän sopii minulle.

Makuuhuoneeseen pääsee siis kummalta puolen seinää haluaa ja samoin vaatehuoneeseen, joka on makuuhuoneen ”perällä”. Kuvista saatatte saada jotain hajua siitä, mitä tarkoitan. Otin vain puhelimen mukaan ja auttamatta jäin kaipaamaan laajakuvaobjektiivia ja kunnon kameraa ylipäätään.

Asuntomessut 2016 – yllätyksiä täynnä

Eilen oli messukokous Duudsonit Activity Parkissa ja siellä oli paljon puhetta messuista kokonaisuudessaan. Seinäjoen asuntomessuista sanotaan, että ne tulevat olemaan yllätyksiä täynnä. Se on jo nähty niin hyvässä kuin pahassa. En olisi koskaan osannut kuvitella, että messualueella oikeasti jokin talo palaa purkukuntoon. Kuulin myös, että talo pyritään kuitenkin saamaan mahdollisimman valmiiksi messuihin mennessä. Nyt on purkuhommat käynnissä. Toivottavasti uudelleenrakennus sujuu ongelmitta.

Asuntomessualueelle rakentaminen on kyllä aivan oma lukunsa. Olen saanut nuoruuteni aikana seurata kolmen omakotitalon rakentamisen läheltä ja tiedän kyllä, että rakentamisprosessi on aina monivaiheinen ja mielenkiintoinen. Voitte varmaan kuvitella, että siinä on aivan eri meininki, kun koko asuinalue rakennetaan yhtäaikaa ja yli 100 000 ihmistä tulee ihmettelemään uusia taloja. Talojen lisäksi messut vaativat tarkkaan mietityt medianäkyvyydet, mainosmyynnit, parkkipaikkatilat, kuljetukset ympäriinsä, catering-palvelut, myyntialueiden paikkamyynnit, turvallisuussuunnitelmat, pelastussuunnitelmat ja vaikka mitä. Paljon viestintää, logistiikkaa ja myyntiä. Paljon ihmisiä.

Kaiken tämän aikataulutus on myös mielenkiintoista. Milloin kaiken pitää olla valmista? Milloin valokuvataan Dekoa ja TM-Rakennusmaailmaa varten? Milloin on median ennakkoretket? Paljon eri tahoja ja huomioitavia asioita. Kaikki tuntuu kuitenkin sujuvan hyvin. Viestintä ja vastuunjako toimii. Voin vain kuvitella, miltä taloihin muuttavista asukkaista tuntuu koko tämän pitkän prosessin jälkeen. Median myllytyksen, tuhansien messuvierailijoiden ja kaiken sen hälinän jälkeen. Yhtäkkiä se on ohi ja pikku hiljaa siirrytään kohti arkea.

Tuohon hiljaiseen arkeen on kuitenkin vielä pitkästi aikaa. Ja kovin hälinäkin on vasta edessä. Mielenkiinnolla sitä odotan.

Selina Kustula

#LKVvaistotalo #asuntomessut2016