Täytin tänään 26 vuotta. Kaunis luku. Parillinen. Sen sijaan, että pohtisin nyt elämääni tähän mennessä tai toiveita seuraavasta vuodesta, kokosin päivän aikana mieleeni nousseita satunnaisia ajatuksia yhteen.

♦ Fazer Cafén aamupala on juuri sopiva aloitus syntymäpäivälle.

♦ Koira on yleensä uskomattoman onnellinen ja tyytyväinen, kun se saa nukkua sylissä. Sillä ei ole väliä, vaikka asento olisi molemmille erittäin hankala ja epämukava. Omasta työnteostani ei tule mitään ja koira ei saa edes oikeasti nukuttua, kun meinaa koko ajan pudota. Se ei kuitenkaan haittaa.

♦ Lattialla nukkuessa tuo otus saa oman kuononsa ihan punaiseksi.

♦ En osaa tehdä hyviä soittolistoja.

♦ E-kirjojen verotuksessa on jotain pahasti pielessä. Haluaisin ostaa Guy Kawasakin Art of the Start 2.0 -kirjan. Hinta ”perinteisenä” kirjana joko 22,60 euroa tai 13,60 euroa. E-kirjana sama kirja maksaa 47,50 euroa. Saaneen toistaa: 47,50 euroa!! Olen tätä ennenkin ihmetellyt ja silloin selitykseksi sanottiin mm. verotus. Tekisi mieli paneutua aiheiseeen tarkemminkin. Tässä voisi olla ainesta blogitekstiin.

♦ Kirjoittelin viime vuoden puolella kuluttamisesta, rahasta ja tavarasta. Näitä pähkäillessä olen päätynyt suosimaan e-kirjoja sekä kirjojen lainaamista. Nyt kuitenkin kaipasin jotenkin eroa teknologiasta, joten ostin sitten synttärilahjarahalla kirjoja itselleni. Täytyy säilyttää tasapaino elämässä, joten Venäjän historia ja Harry Potter sopivat mainiosti yhteen.

♦ Näissä englanninkielisissä Pottereissa on niin upeat kannet, että tekisi mieli kehystää seinälle. Hauska sattuma, että tuon tokan kirjan ensimmäinen kappale on nimeltään The Worst Birthday.

♦ Soittolista tehty harhaillen ja siinä ei sitten ole oikein mitään järkeä. Heitinpä julkiseksi niin voitte sitten kaikki yhdessä fiilistellä tätä suurta merkkipäivää kuunnellen musiikkia, joka ei sovi samalle soittolistalle.

♦ Iron Maidenin Dream of Mirrors (Rock in Rio) on aina vaan uskomattoman kaunista kuultavaa. Pidän siitä, kuinka se ei herätä muistoja kenestäkään muista ihmisistä tai tilanteista.

♦ Haaveilen sihteeristä, joka selvittäisi kaikki vakuutus- ja pankkiasiat puolestani.

♥ En osaa vieläkään potea minkäänlaista ikäkriisiä. Joka vuosi syntymäpäivä tarkoittaa minulle innostusta tulevasta vuodesta ja onnea kaikesta, mitä tähän mennessä olen saavuttanut. Tärkeintä päivässä on se, että joku muistaa minut. Niin on tosiaan tänään ollut. Kiitos kaikesta rakkaudesta ystävät. On ollut lämpöinen fiilis koko päivän.

Selina Kustula

Naistenpäivästä tulee aina mieleen Pietari ja Venäjä. Siellä juhlinta tuntui jatkuvan useita päiviä ja kaupoista naiset saivat kukkia. Ja naistenpäivä on tottakai vapaapäivä. Jos se osuu viikonlopulle, tehdään maanantaista vapaa. Ihmettelin myös naistenpäiväkortteja, joita siellä näki myytävän.

Kukkia tuntui tosiaan saavan niin monesta paikkaa, että kadullakin niitä oli jätetty sinne tänne. Piti oikein tarkistaa, että nämä kuvat on otettu kaksi päivää naistenpäivän jälkeen ja sain silloinkin Singer-kirjakaupasta tulppaaneja lähtiessäni.

Hassua. Tulipa kyllä Pietari-ikävä tämän juhlapäivän ansiosta. Tälle keväälle ei reissua poikkeuksellisesti ole luvassa, mutta ehkä saan vielä tämän vuoden puolella edes pikavisiitin tehtyä.

Halusin nyt tähän maanantaiaamuun sanoa yksinkertaisen asian. Ihmiset, antakaa persoonan näkyä ja unohtakaa välillä se oman imagon tarkka rakentaminen. Kyllä siellä työpaikoillakin puhutaan kahvitauolla muustakin kuin työstä ja alan uusimmista tuulista. Se tekee ihan hyvää ihmiselle. Saa se muukin elämä näkyä myös sosiaalisessa mediassa – ja siis ihan julkisesti kaikelle kansalle.

Usein jutellessani työnhakijoiden kanssa sosiaalisesta mediasta, LinkedInistä ja blogeista, nousee esiin ajatus siitä, mitä potentiaalinen työnantaja ajattelee. Mitä jos pomoni näkee päivitykseni? Mitä jos en ajattelekaan samoin 10 vuoden päästä ja joku lukee kirjoitukseni? Mitä jos joku todistaa ajatukseni ihan tyhmiksi? Mitä jos menen työhaastatteluun ja haastattelija on googlettanut minut ja ensivaikutelma onkin jotain muuta kuin vakavasti otettava ammattilainen?

Niin mitäpä jos. Toisaalta voikin olla niin, että juuri sen vuoksi jäät mieleen. Olet muutakin kuin jaettuja artikkeleita ja toistettuja tarinoita. Tänään Twitter ilmoitti minulle, että moni seuraamani henkilö on tykännyt Sisko Savonlahden twiitistä. Kyseessä oli aitoa iloa tihkuva twiitti tädiksi tulemisesta. Tsekkasin Siskon tilinkin. Minulle ennestään tuntematon ammattilainen, jonka profiilikuvassa oli banaani naamalla. Jäi mieleen ja sai myös kurkkaamaan blogiin, jonka linkki Twitter-profiilissa oli. Siellä aito persoona näkyi myös elämänmakuisessa tekstissä, joka kävi käytännössä läpi puhelinkeskustelun samalla summaten kirjoittamisen tuskaa.

”Mä sanoin, että kirjotan sinne vähintään kerran viikossa ja sitten aloin sanoa, että kirjotan sinne vähintään kerran kuukaudessa ja hyvä on, nyt on mennyt kaks kuukautta kun sinne kirjotin viimeks ja sekin kirjotus oli täyttä paskaa mutta silti! Etkö sä tajua, että kynnys kirjottaa uus juttu kasvaa koko ajan, se kasvaa tälläkin hetkellä ja mua ahistaa koko ajan enemmän! MUA AHISTAA! Se sivu on siellä ja odottaa, että sinne ilmestyis jotain mahtavaa, joten nytkö mä sitten alan yhtäkkiä kirjottaa sinne, miltä musta tuntuu?! Kirjotan sinne, että mä oon kilahtamassa ja sitten kaiken maailman päätoimittajat eksyy lukemaan sen tekstin ja ne ajattelee, että jaaha, ton sekopään juttuja me ei ainakaan osteta tähän lehteen enää ikinä! Ne kyselee toimituskokouksissa toisiltaan: ’Luitteko sen Siskon nettisivuilta sen tekstin?’ ja huokailee, että voi hyvä jumala mikä hullu se on! ’Sääliksi käy kun vapaalla toimittajalla menee noin huonosti.’ Sitäkö sä haluat?! Sehän olis ammatillinen itsemurha! Minkälainen ystävä edes ehdottaa tollasta?! ’Kirjota miltä susta tuntuu’!? Minkälainen ihminen sä oikein olet?!”

Se Siskon teksti, joka ei huokunut vakavasti otettavan ammattilaisen vakavuutta, sai minut kirjoittajana samaistumaan (ja lukijana nauramaan). Kirjoittamisen kynnys nousee entistä korkeammaksi, jos kirjoittamista lykkää. Vähän niin kuin salilla käyminen. Itsekin ajattelin aluksi, että olisi hienoa kirjoittaa blogia, jossa otan älykkäästi kantaa polttaviin kysymyksiin ja nostan esiin uusia näkökantoja herättäen keskustelua. Ehkä välillä niinkin, mutta mikäli kirjoittaisin vain silloin, kun on mahtipontista sanottavaa, en saisi varmaan sitäkään kirjoitettua. Kirjoittamalla kirjoittamisen ilosta erilaisista asioista, tästä tulee tapa ja sitten kun on oikeasti isommin sanottavaa se ei mene sanojen takelteluksi. Sitä paitsi, mikä minä olen sanomaan, mikä lukijoitani kiinnostaa tai mikä kenellekin on ”painavaa” tai ”tärkeää” asiaa.

Olkaa siis hulluja ja puhukaa hölmöistäkin asioista. Tuskin Siskokaan olisi jäänyt samalla tavalla mieleen, jos ei olisi ollut persoona pelissä kaikissa väreissä.

Vihdoin pääsen jakamaan yhden suosikeistani Istanbulin reissulta: Basilikan vesisäiliön!

Yerebatan Sarayi / Basilikan vesisäiliö

Osoite Yerebatan Cad. 13. 13
Sisäänpääsy 20 tl (nykyisellä kurssilla noin 6 euroa)
Raitiovaunulla pääsee aivan viereen.

Olin kuullut paljon kehuja Basilikan vesisäiliöstä. Se on 500-luvulla Istanbulissa toiminut maanalainen vesisäiliö. Tarkoitus oli nähdä se jo ensimmäisenä päivänä, mutta matkanvarrella oli niin paljon nähtävää, ettemme päässeet sinne asti ennen iltaa.

Suuntasimmekin toisena päivänä heti ensimmäisenä Yerebatan Sarayi’in eli tuttavallisemmin Basilikan vesisäiliöön. Sisäänpääsy oli 20 ”markkaa” eli noin 6 euroa. Todellakin sen arvoista! Vesisäiliössä soi rauhallinen musiikki, kalat ihmettelivät turisteja, ilma oli kosteaa ja viileää ja tila hienosti valaistu. Basilikan vesisäiliö on suosittu kuvauspaikka ja siellä on kuvattu ainakin James Bondiin kohtaus 60-luvulla From Russia with Love -elokuvaan. Tällä kertaa säiliössä vallitsi hyvinkin rento tunnelma, kun ihmisiäkin oli hyvin vähän.

Naureskelin kamerani näkevän tilan positiivisella tavalla eri tavoin kuin minä. Todellisuudessa siis näkymä oli hyvin pimeä, joten näette näistä kuvista ehkä hieman enemmän kuin paikan päällä näki.

Must see in Istanbul!

Binbirdirek Sarnici

Osoite Imram Öktem Cad 4
Sisäänpääsy 10 tl (nykyisellä kurssilla noin 3 euroa)
Sultanahmetissa, missä tunnetuimmat nähtävyydet lähekkäin.

Lähellä Basilikan vesisäiliötä oli myös 300-luvulta lähtöisin oleva 1001 pylvään vesisäiliö (Binbirdirek Sarnici), jossa on oikeasti vain 224 pylvästä. Top10 Istanbul -kirjan mukaan siellä on normaalisti kahviloita, musiikkiesityksiä ja tapahtumia. Luultavasti sesongin ulkopuolisesta ajankohdastamme johtuen, siellä ei ollut yhtään mitään tai ketään. Tyhjyyttä humiseva säiliö, jossa yksi paikallinen pappa ohjasi katosta valuvia vesiä kulkemaan köysiä pitkin vesisankoihin.

ENG. Yerebatan Sarayi (Basilica Cistern) is definitely must-see in Istanbul, Turkey. Breathtaking, beautiful, peaceful. Only 6 euros entrance fee. 

PICS. Selina Kustula. Pictures of me Aleksi Seppä.

(kuvat aukeavat isommiksi)

Huh, tarvoin Seinäjoen katuja lumipyryssä ja aikamoisessa hangessa. Ei tämä Tampereen tyttö osannut taas kotikulmille suunnatessa varautua lainkaan, mutta se ei haittaa. Kyllä luminen Seinäjoki on nimittäin kaunis!

Näistä valkoisista maisemista onkin hyvä hypätä vähän vähemmän lumisiin kuviin. Haluan nimittäin esitellä teille talon, joka toimi LKV vaisto -talon ulkopinnan inspiraationlähteenä. En tiedä, onko inspiraationlähde oikea termi, mutta sillä mennään. Idea nimittäin sai alkunsa kauhavalaisesta omakotitalosta.

Kyseessä on noin sadan neliön omakotitalo, joka seisoo suojassa oman pikkuisen metsänsä keskellä. Tontilla ei ole lainkaan ruohonleikkurille töitä vaan liuskekivilaatoituksen vierestä voi suoraan poimia mustikoita. Aluksi tämä tuntui radikaalilta ratkaisulta. Jotenkin omaankin päähän on iskostunut nurmikon tarve. Loppujen lopuksi jos siellä nurmikolla tulee enemmän häärättyä leikkurin kanssa kuin vaikka futista pelaten, on suuri helpotus luopua siitä. Aurinkoa voi ottaa aurinkotuoleissa ja grillata voi mukavasti laatoituksellakin.

Tykkään normista poikkeavasta arkkitehtuurista ja tämä onkin ehkä suosikkiomakotitaloni. Onnekseni pääsin seuraamaan talon kehittymistä ideasta kodiksi asti. Talo on siis rakennettu alunperin minun ja vanhempieni yhdessä ideoiman suunnitelman pohjalta.  Pyörittelimme ajatuksia mustasta kuutiosta, joka olisi maksimissaan 100 neliötä. Teimme useita pohjakuvia. Yleensä isä ideoi paperille suttuversion ja minä tein siitä mittakaavassa pohjakuvan tietokoneella. Aika hauska prosessi – suosittelen kokeilemaan oman unelmatalon piirtämistä itse! Lopulta rakennusinsinööri viimeisteli suunnitelman ja lisäsi siihen omat ehdotuksensa. Äiti vastasi sisustuksesta. Ei tarvitse arvailla, mistä on peräisin oma innostukseni taloihin ja sisustamiseen.

Tontti sijaitsee aivan Kauhavan keskustan tuntumassa. Minähän olen itse varttunut Kauhavalla ja se kyllä näkyy vahvasti omassa luonteessa. Ulosanti on välillä liiankin suoraa tamperelaisten makuun. Ei se pohojalaisuus ihmisestä lähde, vaikka Tampereelle muuttaisikin. Talo on vähän samanhenkinen. Komia, mutta kotoisa. Rakastan sitä vaikutelmaa, kun tulee pihaan ja näkee liuskekivilaatoituksen, helmiäisharmaata puuta olevan autokatoksen sisuksen sekä mahtavana nousevan tumman talon. Iltaisin valaistus vielä korostaa talon jykevyyttä ja tiilin rouheaa pintaa korkeiden puiden keskellä.

Kuitenkin sisään tullessa huomaa, että kyseessä on nimenomaan koti. Se ei ole kolkko tai valtava. Se on kotoisa ja suloinen. Sopivan kokoinen 109 neliön mustavalkoinen koti. Valkoinen lattia, tummat ovet ja selkeät linjat luovat hyvän pohjan sisustamiselle. Keskellä olohuonetta lämmittää musta takka. Muistan kuinka sitäkin mietittiin valkoinen vai musta, valkoinen vai musta. Onneksi valinta osui mustaan. Se luo aivan erilaisen tunnelman. Takkatuli ja ikkunoista näkyvä metsikkö. Ja silti tie on vieressä ja keskustaan on reilu kilometri. Talon paras puoli on kuitenkin vaalea sauna syvillä lauteilla. Puukius luo tunnelmaa yhdessä ikkunasta näkyvän vihreyden kanssa. Ei siihen muuta tarvita.

Paljon ylistystä, mutta aiheesta! Tästä talosta siis lähti ajatus LKV vaisto -talon tiiliverhoiluun, jota onkin messualueella jo ihailtu. LKV vaisto -talossa käytetään siis tuota samaista käsinlyötyä antiikkitiiltä harmaalla sävyllä. Se tuo taloon mukavan rouhean ja lämpöisen vaikutelman.

Taloissa käytetyn Weinerbergerin antiikkitiilin löydät täältä. Ja jos kiinnostuit itse Kauhavan talosta, se on myynnissä täällä.

Selina Kustula

#LKVvaistotalo #asuntomessut2016